Kylläpä aika rientää (papukaijan) siivillä

Taas kerran tuli huomattua miten tuo aika rientää, ihan niin ettei sitä edes huomaa. Tänään tuleekin kuluneeksi 6kk siitä, kun tuo sulkapallo tähän talouteen pölähti, ja ihan tuntuu että vähän aikaa sitten kävin Minnin vasta hakemassa. Mutta onneksi tämän hauskuuden ei pitäisi loppua vielä moneen vuoteen, onhan odotettavissa että tuo lintu voi elää sen 40-50 vuotta. Ja parhaassa tapauksessa jopa yli 70 vuotta. Eli vaikka aika tuntuisikin menevän nopeaan, niin ei se niin nopeaan mene että saisi tuon ajan tuntumaan liian lyhyeltä. Aamutoimet tässä onkin nyt tehty joten voisi tuon tyttösen päästää häkistään nyt pihalle, siihen malliin tuolla taas suukkoja huudellaan ;D

Sanojen ymmärtäminen ja niiden käyttäminen

Tässä on sellainen osa-alue mistä ihmiset ovat eri mieltä. Joidenkin mielestä papukaijat eivät ymmärrä puhetta, saati sitten sanojen merkitystä.

Itse lukeudun siihen ryhmään, joidenka mielestä papukaijat ymmärtävät sanojen merkityksen ja oppivat myös käyttämään niitä oikeissa tilanteissa. Minnille puhutaan päivittäin oikeastaan vähän väliä, koska neiti seurailee minua huoneesta toiseen kun on kotosalla ollessani vapaana, joten 'puheopetus' on jatkuvaa.

Tuli tuossa reilu viikko sitten huomattua yksi sana mitä Minni käyttää toistuvasti tietyssä tilanteessa, viimeksi tänä aamuna. Kun heräilyn tuossa niin herätyskellon inspiroimana myös Minni aloitti aamukonsertin häkissään. Sitten alkoikin viheltelyiden ja muiden sanojen yli kuulumaan sana "ruoka" toistuvasti. Siitä kun sitten ylös pääsin ja sain aamutoimet hoidettua, niin huomasinkin että kas kummaa, Minnin siemenkippo on tyhjä ja neiti kärkkyy ruokaa. Ja tämä oli ehkä kolmas tai neljäs kerta, kun neiti huutelee ruokaa toistuvasti ja ruokakuppi on tyhjä. Joku voi väittää että kunhan huutelee, mutta itse uskon kyllä että selvästi Minni ilmoittaa mitä tahtoo. Osaahan tuo suukkojakin pyydellä, ja kun toiselle vastailee niin tulee Minni kaula pitkällään pusutteluäänien saattelemana pussailemaan ;)