Minnin eilinen, ensimmäinen lintuvieras, oli vanhempieni tanimbarinkakadu Veera. Nimestään huolimatta kyseessä on vanhemmillani 32 vuotta ollut vanha herra. Ikää herralla on X-vuotta enemmän, isäni kun sen aikoinaan jostain maalaistalon navetasta itselleen osti ja ikä ei ollut tiedossa. Samainen tirppa on yksi osasyyllinen minun kiinnostukseeni lemmikkilintuja kohtaan.
Veera tuli kyläilemään meille kuljetushäkissä suoraan järveltä, missä se kulkee isäni mukana joka kesä. Alkuun linnut olivat omissa häkeissään ja pää kallellaan ihmettelivät toisiaan. Veera oli alkuun aivan hiljaa, ja Minnikin vain naksutteli pari kertaa vaimeasti. Kun Minni sitten siirtyi hieman lähemmäksi Veeran kuljetushäkkiä ei Veera ollut kovinkaan tutustumishaluisella päällä, vaan pörhisti itseään ja nosti hieman töyhtöä uhoamisen merkiksi.
Aikansa toisiaan verkon läpi hämmästeltyään päästin Minnin ulos häkistä. Veeraa en päästänyt ulos häkistä, koska ukko on osoittanut alku-ärhäkkyyttä uusia lintuja kohtaa aiemminkin. Lisäksi nyt oltiin myös Minnin reviirillä, niin ei tiedä miten likka olisi sitten suhtautunut. Aikansa Minni siinä vihelteli ja jutteli Veeralle häkkinsä päältä. Tämän jälkeen ajattelin että mitähän tirpat tuumaa toisistaan hiukan pienemmältä etäisyydeltä.
Pyysin Minnin kädelle ja hiljalleen kuljetin neidin lähemmäs Veeran häkkiä. Veeran suhtautuminen tähän itseään tummempaan otukseen oli hieman vaihtelevaa, välistä ukko katseli vain hämillään ja välistä taas uhosi, suhisi, pörhisteli ja levitteli siipiään.
 |
Loppu viimein Veerakin rauhoittui ja tyytyi vain katselemaan tätä uutta otusta. Minni taas oli oikeastaan koko ajan vain uteliaana tämän uuden tuttavuuden osalta, mitä nyt vähän oli välillä ihmeissään kun toinen uhosi. Pitänee järkkäillä uusi tapaaminen Minnin ja Veeran välillä tässä lähiaikoina :)
