Vuoden viimeinen päivitys

Vuoden viimeiseen päivän kunniaksi on hyvä kirjoittaa myös vuoden viimeinen päivitys. Kulunut vuosi ei ole pitänyt sisällään mitään aivan erityisiä tapahtumia tässä papukaijataloudessa. Arki on ollut tasaisen mukavaa.

Yksi asia, mikä on kuitenkin ollut jatkuvassa kehityksessä, on Minnin kesyyntyminen. Reilut  2,5 vuotta tuo neiti on kuvioissa ollut mukana, ja kesyyntyminen on ollut vain nousujohteista. Kaikista parhaiten tämän on huomannut neidin käsiteltävyydessä. Uskon myös, että tulevaisuuden osalta kehitys pysyy tasaisessa kasvussa. Lisäksi Minnin sanavarasto on vain jatkanut kasvuaan, enkä pysy edes mukana siinä, mitä kaikkea tuo neiti osaa jo höpötellä. 

Minni ja Miika toivottavat kaikille lukijoilleen rauhallista ja turvallista vuodenvaihdetta!

Ja hyvää alkavaa vuotta 2013!!!

Kuulumisia ja ideointia

Elämä tässä papukaijataloudessa on kulkenut tasaisesti omaa rataansa, ilman sen kummallisempia muutoksia. Vaikka arki sujuu pääsääntöisesti samaan malliin, on aina jotain uusia juttuja, mistä kirjoittaa tänne blogiin.

Uusiin ihmisiin totuttelu

Tämä on ollut tähän mennessä Minnin kanssa yhdenlainen 'kompastuskivi'. Aikaisemmin asiaa käsitellessäni olen ottanut puheeksi syitä, mistä moinen takkuilu on johtunut. Päällimmäisenä syynä tähän tottumattomuuteen Minnillä on ollut se, että hyvin harva kaverini on edes uskaltautunut kokeilemaan Minni käsittelyä (kädelle tulemista, rapsuttamista tms). Ja ne, jotka ovat tähän uskaltautuneet, ovat suhtautuneet asiaan todella suurella varauksella. Jos Minni on hiukan nokallaan päässyt kopauttamaan näpeille, ovat nämä pienetkin uskalluksen rippeetkin hävinneet. Eli vapaaehtoisia treenikavereita on Minnillä ollut aivan liian vähän. 

Toinen, muille ihmisille kesyyntymistä hankaloittava tekijä on se, että Minni on uusille ihmisille melkoisen ujo tapaus. Jos tänne ilmaantuu Minnille täysin vieras ihminen kyläilemään, sulkee neiti yleensä sanaisen arkkunsa siihen paikkaan, ja saattaa olla koko vierailun ajan suhteellisen hiljaa. Vieraaseen pidetään myös riittävä etäisyys. Eli uuteen tuttavuuteen tutustuminen vaatii useampia vierailuja ja pitkäjänteisyyttä. Moni kaveri on sanonut, että olisi kiva jos voisivat Minniä rapsuttaa. Mutta koska Minni ei ole tähän mennessä vielä muiden rapsutuksiin ja käsittelyyn tottunut, en usko että kukaan muu tuota lintua onnistuu rapsuttamaan ennen kuin se on tajunnut, että vieraat ihmiset voivat olla myös rapsutuskoneita. Eli jos joku on oman harmaan tai muun papukaijan jo hankkinut, tai meinaa hankkia, niin kannattaa pienestä pitäen tutustuttaa lintu mahdollisimman moniin ihmisiin.

Mutta hiljaa hyvää tulee, toivottavasti.. Vaikka parempi puoliskoni on saanut jo pari kertaa nokasta näpeilleen, ei tuo ole siitä kuitenkaan lannistut, vaan halua yrittää tutustua Minniin löytyy edelleen. Lahjonta on tässäkin koulutuksessa kaiken A ja O, ja juuston avustuksella on jo jotain tuloksiakin saatu aikaan. Ehkä tuosta Minnistä saa vielä jossain vaiheessa 'esittelykelpoisen' yksilön, jotta halukkaat pääsisivät tutustumaan lajiin hieman paremmin. 

Luffa-pesusieni

Tätä tuotetta löytää useimmista hyvin varustelluista tavarataloista ja luontaistuotekaupoista. Se on oikein oiva materiaali, kun kyseeseen tulee papukaijan virikkeellistäminen. Täytyy kuitenkin pitää huoli siitä, että luffa on käsittelemätöntä, koska markkinoilta löytyy myös sellaisia, mihin on lisätty jotain tuoksua tai saippuaa.

Luffa on trooppinen köynnöskasvi, joka luokitellaan kurkkuihin. Luffaa löytyy suomesta kuivattuna ja sitä käytetään yleisesti ihon hoidossa. Se soveltuu myös oikein mainiosti papukaijojen virikkeellistämiseen. Sieni on rakenteeltaan huokomainen ja kova, muttei kuitenkaan liian kovaa tekoa linnun nokalle. Luffa on myös helppo lyhentää sopivan mittaisiksi pätkiksi tavallisella leipäveitsellä tai puukolla. Rungon läpi kulkevat kolme reikää taas toimivat herkkujen piilotukseen mitä parhaiten.

Itse survoin pätkän luffaa täyteen eri pähkinöitä, kuten mantelia, cashew-, hassel- ja saksanpähkinöitä. Minni seurasi tätä askartelua viereisen tuolin selkänojalta mielenkiinnolla kaula pitkänä. Kun sain askartelut päätökseen, ei neidin tarvinnut miettiä sen enempää, että mikä ihme tämän oudon pätkän tarkoitus oikein on. Eli sen enempää käyttöopastusta ei Minni tämän kanssa tarvinnut. 

Joulurauha ei tarkoita äänenvoimakkuuden pudottamista

Vaikka joulurauha julistettiin tänään perinteitä noudattaen kello 12 Turussa, Vanhalla suurtorilla, ei Minni kuitenkaan tällaista käsitettä tunne. Toisin sanoen volyymitasot ovat aivan normaalilla tasolla näin joulunakin. Eli Minnin arkeen ei yksi joulu paljoa vaikuta ;)

Joulupaketteja Minni ei tänäkään vuonna saanut, vaikka suhteellisen kiltti tyttö onkin ollut. Tein sille kuitenkin mieluisia paketteja wc-paperirullan hylsyistä piilottamalla pähkinöitä ja muita herkkuja niiden sisään ja kääntämällä päät umpeen. Lisäksi Minni vihdoin ja viimein tajusi sille tekemäni kookospähkinä-lelun pointin, ja kaiveli sieltä pähkinät parempiin suihin. Minni ja Miika toivottavat kaikille rauhaisaa Joulua!

Opetettavat asiat ja niistä palkitseminen

Aikaisemminkin olen puheeksi ottanut, että Minnille on hankala löytää sellaista makupalaa joka olisi linnun ruokavalion kannalta terveellinen ja samalla toimisi hyvänä palkkiona. Tilanne on edelleen sama, eli tavanomaiset palkkiot, kuten auringonkukan siemenet tai pähkinät eivät maistu neidille niin hyvin, että niiden perässä temppuja tehtäisiin. Toisinsanoen temppujen opettaminen on vaatinut pitkäjänteisyyttä minulta, koska linnun palkitseminen on oleellinen osa sitä, että eläin tajuaa tehneensä oikein. Aivan samalla tavalla kuten koirienkin kanssa, koirat ovat vain yleensä helpommin palkittavissa.

Joitakin perustemppuja Minni on onnistunut oppimaan kehujen ja rapsutusten kannustamana, mutta ne tarpeellisimmat ovat jääneet huonommalle opille. No mitä nämä tarpeellisemmat sitten ovat? Mainittakoon ensimmäisenä omaan häkkiin meno. Se on ollut Minnille aikaisemmin melko kova paikka, ja sitä ei olla yleensä mielellään tehty. Eli linnun on joutunut viemään kädellä häkkiin. Toisinaan sekään ei ole onnistunut, joten sitten on joutunut odottamaan että lintu menee sinne oma-aloitteisesti. Toinen oleellinen oppimisen aihe on se, että lintu oppii sen oikean paikan tehdä tarpeensa. Tässä osa-alueessa Minni on kunnostautunut osittain. Melko usein se osaa tarpeensa tehdä siellä missä pitää, mutta melkein yhtä usein sattuu niitä vahinkojakin. Onneksi tuosta linnusta näkee milloin sillä on tavaraa tulossa ulos päin, ja näin ollen osaa ohjata sen oikealle paikalle.

Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa! Aikaisemmin olen kyllä Minnin mieltymyksen juustoon huomannut, mutta en ole sitä lahjonnan välineenä käyttänyt. Tämä sen takia, että isommissa määrin juusto ei ole sieltä terveellisimmästä päästä papukaijoille. Juusto ei ole myöskään helppoa käsitellä makupalana. Eli koulutustilanteessa makupala tarvitsisi antaa heti sen oikean toiminnan jälkeen ja rasvainen juusto on hankala pitää hollilla tätä ajatellen.

Juusto on kuitenkin nyt testimielessä osoittautunut parhaaksi makupalaksi tähän mennessä. Tajusin ottaa juuston siinä vaiheessa kokeiluun kun Minni alkoi yrittää kaikin keinoin varastaa juustoa leiviltäni. Ensimmäisenä koulutuskohteena otettiin tämä häkkiin meneminen. Ensimmäisellä yrittämällä Minni tarvisti parin minuutin suostuttelun ja odottelun, ennen kuin meni häkkiinsä. Toisella kerralla aikaa tarvittiin enää minuutti, ja kolmannen kerran jälkeen asia on edennyt paremmin kuin hyvin.

Jatkoa ajatellen en juustoa voi kuitenkaan kaikkeen koulutukseen Minnin kanssa käyttää, mutta nämä oleellisimmat asiat taidan juuston avustamana opettaa, koska se on osoittautunut suhteellisen vaivattomaksi. Laitetaan tähän loppuun nyt videon pätkä siitä, miten paljon Minni sitä juustoa haluaa.

Tässä kyseisessä tilanteessa Minni on jo nähnyt juustopalan kädessäni.

Äänestä Minni voittoon! ;)

Minni osallistuu keskisuomalaisen järjestämään Kuvauksellisin lemmikki-kisaan. Minni kisailee muiden lemmikkien joukossa numerolla 22. Kisassa voittajalle on palkintona sadan euron arvoinen lahjakortti lemmikkitarvike-liikkeeseen. Lisäksi kaikkien kisaan osallistujien sekä kisassa äänestäneiden kesken arvotaan sadan euron lahjakortti Lemmikkitalo Reporankaan (Jyväskylä). Kuulemma myös tavarapalkintoja arpovat. Joten ei muuta kuin Minni voittoon niin saa pikkuneiti hiukan myöhässä kivan joululahjan ;)

Äänestä Minniä lähettämällä tekstiviesti LEMMIKKI 22 numeroon 13520. Viestin hinta on 0,70 euroa. Kaikki äänestäneet osallistuvat sadan euron lahjakortin arvontaan.

Tässä kaikki kisaajaat

Harkitsetko papukaijan hankintaa? Ota selvää kaikesta!!!!

Ja ei. En nyt ala avaamaan tässä tekstissä sitä kaikkea, mitä elämä noiden otusten kanssa on. Se selviää suurelta osin jo vaivautumalla selaamaan blogiani. Mutta otan esille nyt yhden ikävän esimerkkitapauksen johon törmäsin harmaapapukaijojen facebook-yhteisössä. Laitetaan pieni pätkä erään henkilön tilapäivityksestä tähän, ja alan sen jälkeen avaamaan asiaa.

Yllä on vain alku tästä alkaneesta keskustelusta, mutta asia selviää jo tuostakin. Ja niille, joiden englannin kielen taidolla ei tuosta selvää saa, voin yrittää tiivistää asiaa omien kykyjeni mukaan pähkinänkuoreen. 

Tilanne on siis tämä: 

• Tämä naishenkilö on päättänyt myydä harmaapapukaijansa, eli laittaa linnun uuteen kotiin, vaikka oli sitä niin paljon ja pitkään halunnut. Hän ei vaan enää 'jaksa'
• Papukaija on huutanut sekä melunnut, joten nainen on sulkenut linnun 'pyykkihuoneeseen' saadakseen omaa 'hiljaista aikaa'
• Tämä on aikaansaanut sen, että viikkojen aikana lintu on lakannut luottamasta tähän naiseen eikä halua tulla edes tämän lähelle, koska pelkää joutuvansa taas yksin 'pyykkihuoneeseen'

Loppuun nainen vielä toteaa, että hän saisi palkattua eläinten käytökseen perehtyneen ihmisen, mutta ei näe että se olisi sen vaivan arvoista. Ja myöhemmistä teksteistä selvisi vielä se että hän on ajatellut myydä tuon linnun ja hommata sen jälkeen uuden....... Siis VMP!! Tällaiseten tekstien lukeminen pistää itselläni vihaksi, ja tavallaan tekisi mieli lentää pelastamaan tuo lintu. Ja siis tämä lintu ei ole ollut tällä naisella/perheellä edes kolmea kuukautta! Se on varma asia, että papukaijan saa tuossa ajassa 'pilalle', jos näihin ei ole perehtynyt. Eli tässä vaiheessa korostuu juuri se asia, että pitää tietää minkälaista eläintä on hankkimassa. Pitää perehtyä sen yleiseen käyttäytymiseen, tarpeisiin, käsittelyyn ja niin edelleen. Jos hommaat papukaijan, voit olla varma että et saa omaa 'hiljaista aikaa' juuri muulloin kuin asunnon ollessa pimeänä. 

Tässä kyseisessä tapauksessa ei olisi voinut enempää toimia väärin. Ihmiset ovat tuolla kyselleet 'miten kaikki oli saanut alkunsa?' Nainen oli tähän vastannut että 'oli kohdellut lintua ehkä liian rajusti'. Tarkennuksia kysellessä nainen oli selventänyt sitten tätä rajua kohtelua. 'Jos lintu huusi, lukitsin sen vain häkkiin ja peittelin häkin ja huusin sille. Tai sitten lukitsin sen pyykkihuoneeseen. Tai sitten huitaisin sitä pyrstöön (smack on the bottom).

Itse en ihmettele hetkeäkään, jos tämä nainen on menettänyt kaiken linnun luottamuksen. Jo pelkästään tuollainen pyrstön seudulle huitaisu (todellisuudessa emme tiedä kuinka kova), säikäyttää, järkyttää ja pahimmassa tapauksessa satuttaa lintua. Tällainen riittää jo varmasti tuhoamaan linnun luoton ihmiseen. Huutaminen linnulle taas ei saa aikaan mitään muuta kuin sen, että lintu huutaa sinulle takaisin. Tämän olen myös itse huomannut. Jos korotan ääntäni Minnille, Minni korottaa ääntänsä minulle. Ja viimeisenä tämä häkkiin lukitseminen tai pyykkihuoneeseen lukitseminen (joka on todennäköisesti ollut pimeä). Lintu ei ole voinut kokea tätä mitenkään muuten kuin negatiivisena. Eli papukaija on toiminut niinkuin papukaijat toimivat, pitänyt ääntä ja tästä sitä on vain rangaistu tavalla tai toisella. Eli aina kun lintu on toiminut itselleen luontaisella tavalla, on se joutunut stressaavaan ja pelottavaan tilanteeseen.

Ja nyt tätä kirjoittaessani omat verenpaineeni alkavat nousemaan sitä tahtia että en pysty tuottamaan enää järkevää tekstiä. Mutta eiköhän tässä tullut asian ydin selville. 

Jos olet harkitsemassa papukaijan hankintaa, niin ota tarkkaan selvää siitä mihin olet ryhtymässä!!!!!

Nyt köllöttelemään sohvalle ja rapsuttelemaan Minniä, eiköhän ne verenpaineet siitä laske hiljalleen. Palaan tähän asiaan uudemman kerran jos hermoni sen vain kestävät. Miika ja Minni kuittaa.

Ongelmanratkaisua

Harmaapapukaijat ovat fiksuja ja toimeliaita. Ne tykkäävät kaikenlaisista ongelmanratkaisukykyä vaativista leikeistä ja tekemisistä. Tämä asettaa myös omistajan haasteeseen, koska tämä joutuu keksimään linnulleen jatkuvasti uusia haasteita. Kun lintu kerran oppii asiaan ratkaisun, se myös muistaa sen. Toisin sanoen, omistaja joutuu opiskelemaan itsekin uusia temppuja.

Suosituimmat ongelmanratkaisut meillä ovat ehdottomasti sellaisia, joihin liittyy ruoka tavalla tai toisella. Ruoan piilottaminen tai ripustaminen paikkaan, minkä selvittämiseen vaaditaan jonkinlaista harkintaa ovat olleet mieleisiä. Tuoreimpana tehtävänä ripustin Minnin tuoreruokatikun häkin kattoon niin että neiti ei siihen ylettänyt suoraan verkosta tai oksalta. Tämän ongelman ratkaisu vei Minniltä alle 3 minuuttia ja neiti pääsi maistelemaan rehujen väliin laitettua juustonokaretta.

Harmaan talouden kuulumisia

Hieman on hiljaiseloa ollut blogin osalta, koska muut kiireet meinaavat taas painaa päälle sen verran ettei ole oikein ehtinyt paneutumaan kirjoittamiseen. Mitään maailmaa mullistavia asioita ei ole täällä päässyt tapahtumaan, mutta jotain uutta on kuitenkin tapahtunut. Muuten arki on ollut varman tasaista peruseloa tämän katon alla.

Mutta tästä uusimmasta tapahtumasta, Minni ei ole aikaisemmin antanut muiden kuin minun rapsuttaa itseään. Tämä johtunee siitä, että neiti ei nuorempana ole päässyt tottumaan muiden rapsutuksiin, mikä on taas johtunut siitä että kukaan kavereistani ei ole uskaltautunut Minniä rapsuttamaan. Usein sillä on tapana pyytää myös vierailta rapsutuksia, mutta tämä on ollut täysin suunnitelmallista vieraiden pompottamista. Tapahtuma etenee yleensä seuraavalla tavalla: Minni pyytää rapsuttamaan ja samalla kallistaa päätään niin että tarjoaa niskaansa. Tässä vaiheessa pari vierasta on astunut ansaan ja meinannut rapsuttaa. Minni tarkkailee koko ajan vieraan sormia, ja kun ne tulevat tarpeeksi lähelle, yrittää tämä napata niistä nokallaan. Tämä on siis ollut tähän asti normaali etenemistapa tälle asialle.Muutama päivä sitten asiaan tuli kuitenkin sen verran muutosta että Minni oli antanut kaverini rapsuttaa hieman itseään häkin verkon lävitse. Eli jotain toivoa on vielä sen suhteen että Minniä saisivat muutkin rapsutella. Pitää kai löytää kavereista ne rohkeimmat joita ei haittaa jos vähän sormilleen saavat ;)

Nyt jatkamme Minnin kanssa vapaapäivän viettoa, eli sohvalla köllöttelyä, television katselua ja rapsutuksia. Pitänee palata tähän rapsutteluasiaan sitten taas kun asiassa edistytään.