Ensimmäiset kevään merkit!

Onko kyse leskenlehdistä, muuttolinnuista, ilman lämpenemisestä vaiko pultsareiden kolosta ulos ryömimisestä? Vastaus kaikkiin edellä mainittuihin on ei. Nyt on kyse siitä, kun melkein aikuisen harmaapapukaija naaraan hormonit alkavat hyrräämään. Minni on kevätpörinöiden osalta päästänyt minut todella helpolla, ainakin tähän asti, ja nämä hormonipörinät ovat kestäneet yleensä vain päivän ja tulleet satunnaisesti. Nyt kuitenkin, kun tällainen käytös on kestänyt jo parisen viikkoa, mikä tuli minulle 'hieman puskista', jouduin ihan konsultoimaan enemmän tietävältä, että joko nyt alkaa olemaan sen aika. Toisesta päästä tuli melko suora vastaus, kyllä.

No kuinka tämä sitten Minnin käytöksessä ilmenee? Ainakin viimeisen parin viikon aikana on tämä ollut huomattavissa pääsääntöisesti vain aamuisin, kun valot syttyvät ja väki talossa heräilee. Kun huomenet on puolin ja toisin toivotettu, niin unohtuu Minniltä tämä kohtelias käytös siihen paikkaan ja lintu pörhistyy aivan kävyksi ja piippailee todella kimeästi. Tämä samainen piippaus on tullut tutuksi aikaisemmin siitä, että Minni käyttää samaa ääntä kaikista epämukavista asioista. Jos näitä signaaleja ei vielä osaa lukea, niin viimeistään oksalla kävyn muodossa huojuva lintu soittaa kelloja, että nyt ei kannata välttämättä mennä lähelle. Aika on tässäkin tapauksessa tehnyt tehtävänsä, ja jo puolen tunnin jälkeen Minnin mieli on tasoittunut ja neiti on oma itsensä. 

Mutta jos (lue tänään kävi) käy niin, että aamulla töistä saapuessa hieman väsyneenä tulee kotiin, eikä osaa lintuaan lukea tarpeeksi hyvin, voi sormen päästä pian puuttua palanen. Tai vähintäänkin verinäytteenottokuntoon sormen pää voi mennä. Tänään tosiaan tällä tavalla kävi. Jälkikäteen mietittynä, Minni kyllä antoi kaikki merkit mutta jotenkin ne vain sivuutin. Normaalit häkistä tulorutiinit ovat meillä sellaiset, että kun häkki aukeaa, odottaa Minni kiltisti oksalla sitä että pyydän sitä tulemaan kädelle, mistä matka jatkuu Minni kiipeilypaikalle missä sijaitsee myös kakkapaikka. Tänään kuitenkin etenemismuoto poikkesi hieman rutiineista. Häkin ovi auki ja ennen kuin ehdin kunnolla edes kättä ojentamaan oli pikkuneiti jo lentämässä sitä kohti nokka apposen auki. Jalat kyllä ehtivät jo kädelle asti, mutta refleksit pelittivät myös minulla sen verran hyvin, että nokka ei kosketusta ehtinyt ottamaan ennen kuin ohjasin jo kädellä linnun lennon jatkumaan eteen päin. Neiti lensi hyllyn päälle ja jäi piippailemaan sinne.

Tapana on ennenkin ollut, että jos häkistä ulos tulo ei tapahdu rutiinien mukaan, on häkistä yleensä otettu vauhtia. Niin myös tälläkin kertaa. Henkinen latautuminen siihen, että kohta voi tulla nokasta ja ei muuta kuin hakemaan Minni hyllyn päältä kädelle. Pikkuneiti näytti samalta kuin juuri siemenensä pudottanut kuusen käpy, mutta tuli kuitenkin nätisti kädelle ja siitä mukisematta orrelle. Siellä sitten jäähdyteltiin tunteita puolen tuntia, minkä jälkeen kävin laskemassa Minnin ulos. Tällä kertaa kaikki meni niin kuin yleensäkin, joten täällä saatiin päivä taas hyvin käyntiin. Jännityksellä odotan, että mitähän kaikkea tässä vielä ehtiikään tapahtua.

Minni ja möröt

Iät ja ajat lapsia on peloteltu tarinoilla peikoista ja möröistä. Minnille ei tarinoita kuitenkaan viitsi vaivautua lukemaan, koska eihän se niistä kuitenkaan mitään ymmärtäisi, ellei tarinan lomassa mainittaisi esimerkiksi sanoja; ruoka, pizza, pähkinä, syömään tai juusto.. Nämä sanat Minni ymmärtää varsin hyvin. Pienen harmaapapukaijan elämä ei kuitenkaan ole aivan ruusuilla tanssimista, mitä mörköihin tulee. Harmaapapukaijat tunnetaan toisinaan neuroottisesta mielestään ja tämä mieli kehittelee linnun pienessä päässä oman mörköjen maailman.

Harmaan elämässä möröllä on monta muotoa ja ajattelin tässä hiukan luetella niitä. Ensinnäkin kaikki uudet asiat ovat melkein poikkeuksetta mörköjä. Eli esimerkiksi uudet verhot, matto, huonekalut, taulut tai vaikkapa hedelmäkulho keskellä pöytää voivat olla pienen linnun pahimpia painajaisia. Nämä möröt eivät kuitenkaan ole yleensä ylitsepääsemättömän pelottavia, vaan ne unohtuvat kuitenkin melko pian. Minnillä on myös kausiluontoisia mörköjä, jotka ovat välillä mörköjä, kun taas samat asiat eivät toisinaan haittaa menoa ollenkaan. Eli listataampa alle nyt Minnin mörkömaailman otuksia ja kuinka niiden suhtaudutaan.

Laastarimörkö on useimmiten pelottava ilmestys ja myös usein Minnin itsensä aiheuttama mörkö, kun leikkien tiimellyksessä on nokalla otettu tukea sormista ja nokka on raapaissut kynsinauhan auki. Laastarimörön ollessa sormessa on homman nimi se, että sille kädelle ei vaan yksinkertaisesti voi astua. Kun mörkö on jossain muualla kuin sormissa, voidaan sitä herkeämättä tarkkailemalla sietää jotenkuten, kunhan se ei vain ole puolta metriä lähempänä. Paketissa ollessaan laastarimörkö ei ole ollenkaan pelottava otus.

Mattomörkö on enempi sellainen sidettävä mörkö. Vaikka mattoja löytyy kämpästä useampia, ei näitä mörköjä ole kuitenkaan kuin vain yksi kappale. Ja tämä otus valitettavasti sijaitsee olohuoneessa, Minnin häkin edustalla. Mattomörköä siedetään todella hyvin, ja siitä ei välitetä ollenkaan ennen kuin se mokoma liikkuu. Jos satun kompastumaan maton reunaan niin että maton reuna nousee, tai se liikahtaa lattialla, on piru irti! Siinä vaiheessa on parempi ottaa siivet alle, huutaa mennessään ja jäädä turvallisen etäisyyden päähän hyllyn päälle silmä tarkkana tarkkailemaan että vieläkö se liikkuu ja elää.

Imurimörkö sijaitsee sekin olohuoneessa, ja jopa Minnin häkin läheisyydessä. Papukaijan sotkemistaitojen ansiosta meillä on hiukan isomman kaliiperin imuri, eli sellainen teollisuusmallin märkä-kuiva imuri joka ei helpolla mene tukkoon papukaijan pölystä ja miljoonista siemenistä. Tämä mörkö on kuitenkin niin sanottu vaihtoehto mörkö. Jos minä menen imurin ottamaan häkin läheisyydestä, kokee Minni tämän otuksen jo voitetuksi eikä yleensä reagoi asiaan millään tapaa, vaan säestää siivoamista mukavasti viheltäen ja höpöttäen. Mutta jos taas avopuolisoni menee imuria ottamaan häkin vierestä pois, ja Minni on häkissään, on tämäkin kuin mörköjen hyökkäys jota ei voi vain yksinkertaisesti sulattaa. Siinä vaiheessa juostaan pitkin häkin seiniä ja toistellaan "ei ole hätää". Kyseisen asian Minni on ajan saatossa oppinut siitä kun jokin pelottava asia ollut ja sitä on sille sanonut. Pikemminkin tässä vaiheessa tajuaa että nyt on vähän hätä.

Äänimörkö on vihuliainen mörkö, joka voi yllättää milloin vain ja missä vain. Sen lisäksi että tämä mörkö on näkymätön, on sillä mokomalla myös kyky tulla seinin läpi. Toisinaan äänimöröt aiheuttavat Minnissä "hävittäjä" reaktion, eli kämppää lennetään niin nopeasti ympäri kuin siivistä pääsee ja itse katselen vain kauhistuksissani ettei nyt vaan osuis mihinkään. Useimmiten äänimörkö onnistutaan nujertamaan pienellä pyrähdyksellä tai sitten vain vetämällä kaikki sulat ihoa vasten kuin liimattuna ja kuikistellaan kaula pitkällä äänen tulosuuntaan. Pahimpia äänimöröt ovat silloin, kun kämpässä on muutenkin hiljaista ja ollaan jo rauhoittumassa iltalevolle. Tässä vaiheessa naapurin taulun asennuksesta saapuva äänimörkö osaa yllättää pienen linnun. Pitkäkestoisia äänimörköjä taas oppii sietämään melko nopeasti, mutta nekin vaativat kaula pitkällä tarkkailua, aina!

Kirkasvalomörkö on sellainen mörkö, joka onnistuu johdannaisesti säikyttämään Minni lisäksi myös kanssa-asujat. Kirkasvalomörkö saapuu usein ilta-aikaan, kun kämpässä muuten on jo pimeää, ja yleensä omistajien aiheuttamana. Kirkasvalomörkö saapuu usein kännykästä, mutta myös taskulamppu voi olla sen lähteenä. Yleensä se saapuu paikalle kun omistajilta on jotain hukassa. Tähänkin mörköön reagoidaan yleisesti hyväksi havaitulla tavalla, eli vähän huutoa, siivet alle ja hyllyn kulmalle tarkkailemaan tilannetta. Tällainen reaktio hämärässä aiheuttaa yleensä myös omistajille sydämen tykytyksiä. Tämä mörkö voi tulla myös iltasella pihatietä ajavasta autosta ja piirtyä olohuoneen kattoon. Tällöin se ei kuitenkaan ole läheskään niin pelottava.

Mielikuvitusmörkö... Tästä möröstä en oikeastaan osaa juurikaan mitään kertoa, koska en ole niitä koskaan nähnyt.. Sen tiedän että Minni on niitä varmasti nähnyt. Yleensä mielikuvitusmörkö iskee siinä vaiheessa kun sulkia pitäisi iltasella laittaa ojennukseen ja PAM! Silloin pitää lähteä karkuun ja lentää hyllyn päälle turvaan. Luonnolliseti myös mielikuvitusmörkö vaatii kaula pitkällä tarkkailua.

Harmaapapukaijoilla voi olla monia mörköjä ja omistajien tulisi suhtautua asiaan tietenkin vakavasti ja huomioida lintunsa ajatukset möröistä. Useisiin mörköihin yleensä tottuu, mutta jotkut asiat tulevat aina olemaan niitä. Lisätään loppuun vielä videoklippi siitä, miten esimerkiksi mattomörköön saatetaan reagoida. Onneksi meillä reaktiot eivät ole lähellekkään tätä luokkaa, mutta äärimmäisen hyvän esimerkin Einstein videolla mielestäni antaa. Minni ja Miika kuittaavat tältä erää, varokaa mörköjä!! ;)