Ensimmäiset kevään merkit!

Onko kyse leskenlehdistä, muuttolinnuista, ilman lämpenemisestä vaiko pultsareiden kolosta ulos ryömimisestä? Vastaus kaikkiin edellä mainittuihin on ei. Nyt on kyse siitä, kun melkein aikuisen harmaapapukaija naaraan hormonit alkavat hyrräämään. Minni on kevätpörinöiden osalta päästänyt minut todella helpolla, ainakin tähän asti, ja nämä hormonipörinät ovat kestäneet yleensä vain päivän ja tulleet satunnaisesti. Nyt kuitenkin, kun tällainen käytös on kestänyt jo parisen viikkoa, mikä tuli minulle 'hieman puskista', jouduin ihan konsultoimaan enemmän tietävältä, että joko nyt alkaa olemaan sen aika. Toisesta päästä tuli melko suora vastaus, kyllä.

No kuinka tämä sitten Minnin käytöksessä ilmenee? Ainakin viimeisen parin viikon aikana on tämä ollut huomattavissa pääsääntöisesti vain aamuisin, kun valot syttyvät ja väki talossa heräilee. Kun huomenet on puolin ja toisin toivotettu, niin unohtuu Minniltä tämä kohtelias käytös siihen paikkaan ja lintu pörhistyy aivan kävyksi ja piippailee todella kimeästi. Tämä samainen piippaus on tullut tutuksi aikaisemmin siitä, että Minni käyttää samaa ääntä kaikista epämukavista asioista. Jos näitä signaaleja ei vielä osaa lukea, niin viimeistään oksalla kävyn muodossa huojuva lintu soittaa kelloja, että nyt ei kannata välttämättä mennä lähelle. Aika on tässäkin tapauksessa tehnyt tehtävänsä, ja jo puolen tunnin jälkeen Minnin mieli on tasoittunut ja neiti on oma itsensä. 

Mutta jos (lue tänään kävi) käy niin, että aamulla töistä saapuessa hieman väsyneenä tulee kotiin, eikä osaa lintuaan lukea tarpeeksi hyvin, voi sormen päästä pian puuttua palanen. Tai vähintäänkin verinäytteenottokuntoon sormen pää voi mennä. Tänään tosiaan tällä tavalla kävi. Jälkikäteen mietittynä, Minni kyllä antoi kaikki merkit mutta jotenkin ne vain sivuutin. Normaalit häkistä tulorutiinit ovat meillä sellaiset, että kun häkki aukeaa, odottaa Minni kiltisti oksalla sitä että pyydän sitä tulemaan kädelle, mistä matka jatkuu Minni kiipeilypaikalle missä sijaitsee myös kakkapaikka. Tänään kuitenkin etenemismuoto poikkesi hieman rutiineista. Häkin ovi auki ja ennen kuin ehdin kunnolla edes kättä ojentamaan oli pikkuneiti jo lentämässä sitä kohti nokka apposen auki. Jalat kyllä ehtivät jo kädelle asti, mutta refleksit pelittivät myös minulla sen verran hyvin, että nokka ei kosketusta ehtinyt ottamaan ennen kuin ohjasin jo kädellä linnun lennon jatkumaan eteen päin. Neiti lensi hyllyn päälle ja jäi piippailemaan sinne.

Tapana on ennenkin ollut, että jos häkistä ulos tulo ei tapahdu rutiinien mukaan, on häkistä yleensä otettu vauhtia. Niin myös tälläkin kertaa. Henkinen latautuminen siihen, että kohta voi tulla nokasta ja ei muuta kuin hakemaan Minni hyllyn päältä kädelle. Pikkuneiti näytti samalta kuin juuri siemenensä pudottanut kuusen käpy, mutta tuli kuitenkin nätisti kädelle ja siitä mukisematta orrelle. Siellä sitten jäähdyteltiin tunteita puolen tuntia, minkä jälkeen kävin laskemassa Minnin ulos. Tällä kertaa kaikki meni niin kuin yleensäkin, joten täällä saatiin päivä taas hyvin käyntiin. Jännityksellä odotan, että mitähän kaikkea tässä vielä ehtiikään tapahtua.