Kylläpä aika rientää (papukaijan) siivillä

Taas kerran tuli huomattua miten tuo aika rientää, ihan niin ettei sitä edes huomaa. Tänään tuleekin kuluneeksi 6kk siitä, kun tuo sulkapallo tähän talouteen pölähti, ja ihan tuntuu että vähän aikaa sitten kävin Minnin vasta hakemassa. Mutta onneksi tämän hauskuuden ei pitäisi loppua vielä moneen vuoteen, onhan odotettavissa että tuo lintu voi elää sen 40-50 vuotta. Ja parhaassa tapauksessa jopa yli 70 vuotta. Eli vaikka aika tuntuisikin menevän nopeaan, niin ei se niin nopeaan mene että saisi tuon ajan tuntumaan liian lyhyeltä. Aamutoimet tässä onkin nyt tehty joten voisi tuon tyttösen päästää häkistään nyt pihalle, siihen malliin tuolla taas suukkoja huudellaan ;D

Sanojen ymmärtäminen ja niiden käyttäminen

Tässä on sellainen osa-alue mistä ihmiset ovat eri mieltä. Joidenkin mielestä papukaijat eivät ymmärrä puhetta, saati sitten sanojen merkitystä.

Itse lukeudun siihen ryhmään, joidenka mielestä papukaijat ymmärtävät sanojen merkityksen ja oppivat myös käyttämään niitä oikeissa tilanteissa. Minnille puhutaan päivittäin oikeastaan vähän väliä, koska neiti seurailee minua huoneesta toiseen kun on kotosalla ollessani vapaana, joten 'puheopetus' on jatkuvaa.

Tuli tuossa reilu viikko sitten huomattua yksi sana mitä Minni käyttää toistuvasti tietyssä tilanteessa, viimeksi tänä aamuna. Kun heräilyn tuossa niin herätyskellon inspiroimana myös Minni aloitti aamukonsertin häkissään. Sitten alkoikin viheltelyiden ja muiden sanojen yli kuulumaan sana "ruoka" toistuvasti. Siitä kun sitten ylös pääsin ja sain aamutoimet hoidettua, niin huomasinkin että kas kummaa, Minnin siemenkippo on tyhjä ja neiti kärkkyy ruokaa. Ja tämä oli ehkä kolmas tai neljäs kerta, kun neiti huutelee ruokaa toistuvasti ja ruokakuppi on tyhjä. Joku voi väittää että kunhan huutelee, mutta itse uskon kyllä että selvästi Minni ilmoittaa mitä tahtoo. Osaahan tuo suukkojakin pyydellä, ja kun toiselle vastailee niin tulee Minni kaula pitkällään pusutteluäänien saattelemana pussailemaan ;)

"Kilpailijan" ilmaantuminen reviirille

Kuten olen tuossa aikaisemminkin kirjoittanut, harmaapapukaijat ovat pääsääntöisesti 'yhden ihmisen lintuja'. Ja yleensä ne myös olettavat, että ne ovat ainoita myös tälle ihmiselle Ja kuten arvata saattaa, kun näköpiiriin ilmaantuu kilpailija joka vie omistajan aikaa, ei mustasukkaisuudelta voida välttyä.

Pääasiassa tämä mustasukkaisuus ilmaantuu yleisenä kiukutteluna ja mielenosoituksena, eli ei minuakaan aivan samaan malliin totella. Neiti on myös enempi nokkansa kanssa heilumassa ja näykkimässä, muttas se loppuu lyhyeen kun huomaa että en siitä hätkähdä pahemmin.

Noh, mitenkäs sitten tämä 'kilpailija' kohdataan.. Itse näen linnun katseessa sen tutun salakavalan ilmeen kun tyttöystäväni lintua lähestyy. Toisinaan kädelle ottaminen onnistuu aivan ongelmitta mutta välillä taas ei sitten ollenkaan. Minni on nokka auki heti vastaanottamassa kilpailijansa kättä, joten ei tyttöystävänikään uskalla silloin kättä lähelle viedä. Välillä taas riittää että itse olen vieressä lintua 'komentamassa', mutta välillä taas ei kelpaa muu kuin minun käsi mille astua. Kerran on myös ollut sellainen tilanne että kun tyttöystäväni istu vieressäni, ja hänen kätensä oli olkapäälläni, niin Minni lenti ensin viereeni, siitä olkapäälle ja kävi suoraan tyttöystäväni käteen kiinni. Todennäköisesti Minni katsoi että käsi on liiankin paljon sen reviirillä

Ihan noin niin kuin 'tieteellisessä' mielessä, kiva seurata sivusta miten kaksi neitosta jotka ovat saman miehen perään, joutuvat yrittää elää sulassa sovussa keskenään

Papukaijani ärsyttää minua

Ja otsikkohan ei tarkoita sitä että Minni niin yhtenään tekisi, mutta toisinaan lintu osaa aivan tahallaan ärsyttää minua. Tämä ilmenee muutamalla tavalla käytöksessä. Ja kaikki tämähän perustuu puhtaasti huomion hakemiseen. Tässä muutama..

Yksi tapa on se, että Minni käyttää nokkaansa ärsyttääkseen minua. Eli neiti saattaa vain lentää luokse ja ottaa nokalla kiinni korvasta, sormesta tai jostain muusta vastaavasta. Neiti ei kuitenkaan kovaa pure, vaan nipistää lähinnä. Ja heti kun se saa huomioni niin ollaan toosi tyytyväisiä. Tosin tässä huomion hakuisuudessa olen pyrkinyt olemaan huomioimatta neidin ettei aivan tavaksi sille tulisi.

Toinen tapa on sitten tämä niin kutsuttu pahan teko. Sillä neiti taas saa väkisin huomioni, enhän halua että johtoja, huonekaluja tms. hajoitetaan, joten pakko neiti on pahanteosta pois hakea.

Kolmas ja ehkä se kaikkein ärsyttävin tapa Minnillä on se, että se nokallaan rummuttaa akvaarioiden päällä olevia metalli kuorisia lamppuja. Rummutuksen jälkeen vielä yleensä tarkastetaan että kai nyt varmana huomasin tämän toiminnan. Laitetaas oheen hiukan filmin pätkää tästä musisoinnista.

Totaali hiljentyminen

Niin kuin tuossa hetki sitten kirjoitin että Minnillä tuo aamuinen huutelu kestää sen tunnista kolmeen, niin tänään se kesti sitten vajaa puolitoista tuntia. Nyt on kuin joku olisi linnun kaukosäätimestä painanut MUTE-nappia kun Minni on aivan hiljaa tuolla oven päällä sukimassa itseään..

Aamut alkavat äänekkäästi

Pääosin kaikki aamut tässä taloudessa alkavat äänekkäästi, niin kuin tämäkin aamu alkoi. Minni aloittaa verryttelemään ääntään siinä vaiheessa kun se huomaa etten ole enää nukkumassa ja todellinen konsertti alkaa sitten kun neiti pääsee häkistään pihalle. Ja tosiaan samalla kaavalle mentiin tänäänkin. Tuossa kun herätyskello pärähti soimaan niin sen jälkeen muutama varovainen vihellys kuului olohuoneen puolelta, minkä jälkeen oli taas aivan hiljaista. Sitten kun tapojeni mukaan sängystä noustuani avasin häkin ja päästin Minnin pihalle, alkoi tuo tauoton viheltely ja huutelu mikä onkin jatkunut tässä nyt tuon tunni ajan Normaalisti tuota aamun äänekkyttä kestää tunnista kolmeen jonka jälkeen Minni hiukan hiljenee, mutta senkin jälkeen tulee 'huutelu kohtauksia' mitkä kestävät muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Joten tämäkin on hyvä asia muistaa että nämä linnut ovat äänekkäitä (joka päivä), jos siellä taas joku miettii että papukaija olisi kiva lemmikki.

Normipäivä :)

Tänään ollut aikas tavan päivä tuon neidin kanssa :D Itse kun tässä vapaapäivällä ollut niin on saanut neitikin olla koko päivän häkistään pihalla. Kovin tuo on taas mielissään tuntunut olevan ja onkin kovasti seuraillut minun puuhasteluja. Tuossa Minni yritti tulla helpottamaan laskujen maksua, yrittäen paloitella parit laskut Ja kummasti se alkoikin taas harmittamaan kun ei saanut paloitella laskuja, vaan ne vietiin nokasta pois. Joutui sitten antamaan kohdutukseksi yhden tyhjän kirjekuoren jonka kanssa neiti sitten touhusikin reilut kymmenen minuuttia. Mutta päivä on vasta puolessaan, eli mitä vain voi vielä tapahtua

Kesyyntymisprosessi

Minni on ollut minulla nyt noin 4,5 kuukautta, joten otetaampa katsaus kesyyntymiseen. Papukaijoilla, kuin myös muilla eläimillä, on aivan yksilökohtaista se, kuinka nopeasti eläin kesyyntyy. Ja toki myös eläimen omistajalla on oma osuuntensa tähän asiaan.

Kun Minni saapui taloon niin se ei ollut juurikaan kesy, ennemminkin sanoisin että lintu ei ollut arka, se otti ruokaa kädestä mutta ei kuitenkaan tullut kädelle. Kädelle tuloon lintu tottuikin melko nopeasti, ja sen jälkeen se alkuun kelpuutti kenen tahansa käden, mutta myöhemmin oikeastaan vain minun. Tässä onkin tullut pientä muutosta nyt ja neiti suostuu tulemaan muutaman muunkin ihmisen kädelle. Mutta selvää valikointia on havaittavissa kuitenkin.

Itse voin käsitellä lintua melko vapaasti, esimerkiksi voin ottaa lintu käsiin niin että päältä päin otan linnun käsiin niin että linnun jalat menevät sormien välistä. Välistä protestin omaisesti nokalla otetaan sormista kiinni mutta kovaa harvemmin purraan. Tätä ei tarvitse kyllä kenenkään muun mennä tekemään tai tulee armotta nokasta Lisäksi neiti tulee luokse pyydettäessä, jos vain sattuu olemaan sillä tuulella, mutta tätä treenataan jatkuvasti makupalojen avustuksella.

Rapsutuksia ja hellimisiä neiti kerjäilee minulta tuon tuosta, mutta vieraiden ihmisten kohdalla tässäkin asiassa ollaan äärimmäisen valikoivia. Välistä neidin käytöksessä on ollut myös havaittavissa salakavaluutta Minni saattaa mennä vieraan luokse, kallistaa päätään ja oikein kerjätä rapsutusta, mutta siinä vaiheessa kun vieraan käsi on riittävän lähellä yrittää neiti salamannopeasti puraista. Tällainen käytös tuntuu olevan jakoille melko yleistä, mitä olen kuullut ja lukenut. Joskus jopa muistan muistuttaa asiasta vieraitakin

Yksi asia kuitenkin aiheuttaa poikkeuksen tässä vieraiden ihmisten karttamisessa. Jos vieraalla on jotain syötävää minkä Minni haluaa, niin tässä vaiheessa neiti yrittää saada herkkunsa jopa röyhkeästi

Lopuksi, harmaapapukaijan kesyyntyminen on kuitenkin pitkä prosessi, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä, hyviä hermoja ja kestäviä sormia Mutta siinä vaiheessa kun sinulla on kesy lintu, niin huomaat miten kaikki se panostus on ollut sen arvoista  

Pusujen täyteinen aamupäivä

Tänään ollut taas niitä päiviä kun tuntuu ettei tuo sulkapallo saa tarpeekseen suukoista. Neiti lennellyt huoneesta toiseen koko ajan perässä suukkoja kaipaillen. Välistä suukkoja yritetty saada vain kohti naamaa kurottamalla ja lisäksi pus pus ääniä päästelemällä. Sitten taas välillä neiti on tiukasti yrittänyt komentaa sanomalla "suukko". Toistaiseksi nyt ainakin näin blogin kirjoituksen ajaksi on tuo neiti rauhoittunut ja istuu tuolla oven päällä sukimassa itseään ja huutelee välikommentteja. Samalla sit tapailee tuolla Patakakkosen tunnarin vihellyksiä, eiköhän se sekin viel tule sieltä joku päivä :P

Kiukkupäivä

Tänään onkin ollut sitten Minni-neidillä kiukkuilu päivä taas. Pääosin mikään ei ole ollut neidin mieleen, eikä nokan käytöltä ole vältytty. Siis niin tavaroiden kuin sormienkaan osalta. Nopeasti laskettuna kolme reikää sormissa kun neiti ottanut pieniä raivareita yhtä äkkiä. Mutta tämä on sitä arkipäivää kun elää papukaijan kanssa ja näitä päiviä tulee väistämättä välillä eteen. Se onkin hyvä muistaa papukaijaa hankkiessa, että jos haluaa lintua käsitellä, niin näiltä ei voi välttyä. Joten jos ei ole valmis siihen niin kannattaa harkita pariin kertaan uudestaan sitä papukaijan hankintaa. Ettei tule sitten yllätyksenä ja ettei lintua tämän takia laiteta kiertoon kun todetaan että ' ei tää ole hyvä lintu, tää puree'

edit.
Tässä pari linkkiä mistä näkee millaista jälkeä iso papukaija voi halutessaan tehdä niin ei jää ainakaan kenelläkkään epäselväksi.

Pikku näykkäsyt farm3.static.flickr.com/2547/3890302835_00c5053fc9.jpg

Isommat parrotphotos.us/m2bite/cockatoobite1.jpg HUOM! ei kovin kivan näköinen enää!!

Iltarutiinit papukaijan kanssa

Kello löi juuri 22.30, järjestyssääntöjen mukainen hiljaisuus kerrostalossa alkaa. Joten aika kääntää volyymit pienelle niin koriteatterista kuin papukaijan nokasta. Meillä tämä homma opeteltiin alusta alkaen kun Minni saapui taloon, jotta naapurisopu säilyisi. Tällä kertaa neitiä ei ole tarvinnut kehottaa edes olemaan hiljaa, on sen verran uuvuttava päivä toisella takana.

Normaali käytäntö hiljaisuuden alkamisen aikoihin on se että neiti joutuu häkkiinsä ja olohuoneesta sammuu suurin osa valoista. Yleensä neiti tietää tässä vaiheessa jo, että levolle on käytävä ja alkaa nukkumaan. Joskus toisella olisi virtaa vielä vaikka kuinka ja neitiä joutuukin pari kertaa komentamaan olemaan hiljaa. Alusta asti on sama käytäntö pidetty, niin ei tuo neitikään siitä narise juuri, joten aikas helpolla on tässä päässyt. Joillakin lintujen omistajilla on taktiikkana peittää häkki hupulla, mutta itse en tähän viitsinyt lähteä. Ensinnäkin sen takia, että tiesin että linnun voi myös opettaa olemaan hiljaa. Ja toisekseen, ei jaksais tehdä niin isoa huppua että häkin saisi peitettyä :D

Uusiin ihmisiin tutustumista

Tänään olikin Minnillä normaalia jännempi päivä kun neiti sai tutustua uusiin ihmisiin. Omistajalla kun oli vapaapäivä niin siinä oli sitten uteliaita kavereita aikaa kestittää. Päivän saldona Minnille yksi "vanha tuttu" ja kolme täysin uutta ihmistä. Siinä ei välillä oikein tiennyt että kuka on ihmeissään, Minni, vai neitiä katsomaan tullut kaveri. Molemmille aivan uusi kokemus, mutta ilman isompia härdellejä päivästä selvittiin. Neiti katseli ensin turvallisesta paikasta kämpän tapahtumia, mutta uskaltautui jokaisen vieraan kohdalla pienen tutkailun jälkeen tekemään lähempää tuttavuutta. Nyt onkin sitten neiti aika väsy ja nukkuu tuolla häkissään pää painettuna syvälle niskauntuviin :)

Omien sulkien säikähtäminen

Hah, laitoimpa tällaisen asian tässä tänään merkille. Pariin otteeseen kun tuo neiti suki sulkiaan niin kun sulka sattui irtoamaan niin Minni oli aivan ällikällä lyöty. Ensin toinen oikein säpsähti tippuvaa sulkaa, minkä jälkeen jäi kaula pitkällä katomaan sulan perään. Ja kun sulka oli jo lattialle asti tippunut niin vielä tapitettiin perään ja vihelleltiin ja naksuteltiin sulan perään oikein hiljaa. Yhden sulan perään uskaltauduttiin jopa laskeutumaan lattialle asti ihmettelemään, mutta sitten kun ilmavirta heilauttikin sulkaa hieman niin ei muuta kuin lentäen pakoon. Välillä olen kyllä sitä mieltä että tuo neidin älykkyys on hieman vaihtelevaa :D

Sulkasato pahimmillaan

Kuten tuossa pari kuukautta sitten kirjoittelin, että Minnillä ensimmäinen sulkasato alkoi. No sehän ei ole mikään nopea prosessi, vaan sulat irtoilevat pikkuhiljaa ja vaihtuvat uusiin. Tällä hetkellä vaikuttaisi olevan sulkasato sit kovimmillaan Minnillä, kun sulkia saattaa irrota ihan vain lintua rapsuttessa jo :D Sulkia irtoillut myös päivittäin lentelyn aikana. Niin iso kasa nyt vajaan viikon sisään irronnut et tuli jo fiilis että kaljuuntuukohan tuo lintu, vaikka linnusta itsestään ei edes oikein huomaa että sulkia puuttuisi :D Mitä nopeammin neidillä sulat nyt vaihtuvat, niin sitä nopeammin neiti saa aikuisen harmaan värityksen ja kauniin verenpunaisen pyrstönsä ;)

Kiusan tekoa

Mitä? Osaavatko papukaijat kiusata? Kyllä! Joskus aikaisemminkin tullut tämä asia esille, mutta jälleen taas tänään. Makailin kaikessa rauhassa sohvalla ja Minni istui häkkinsä päällä sukien itseään. Yhtä äkkiä neiti lentää sohvan jalkopäätyyn, tepastelee jalkani luo ja nappaa varpaasta nokalla kiinni. Tämän jälkeen tuhatta ja sataa häkin päälle ja kauhea vihellyskonsertti päälle ja kaula pitkällä katseltiin minuun päin. Tämän jälkeen välissä käytiin hakemassa rapsutuksia normaaliin tapaan. Ja hetken kuluttua sama kuvio taas uusiksi. Sukimisesta sohvan kautta takaisin häkin päälle ja sama konsertti pystyyn. Tämän jälkeen taas neidin käytös 'normaalia'. Eikä itse puremin kummallakaan kerralla ollut kova, mutta sen verran siinä oli voimaa että ei huomaamatta jäänyt. Nyt neiti istuukin tuolla olohuoneen oven päällä ja tainnut kasetti jäädä päälle. "Terve terve terve.. voivoivoi.. terveterve.. voiiivoi.." :D

Papukaijan kastelu sumupullolla

Tämä on sellainen asia mikä ei automaattisesti ole varmaan yhdenkään linnun suosikkilistalla, mutta itse en tiedä yhtään papukaijaa joka ei kastelusta olisi oppinut pitämään. Olen kyllä lueskellut forumeilta että näitäkin tapauksia löytyy. Meillä ei tuo sumupullo ollut parilla ekalla kerralla oikein ystävä, mutta nyttemmin sitä oikeastaan jo rakastetaan. Pelkkä sumupullon näkeminen saa Minnin jo hykertelemään ja itse kastelutilanne tuntuu olevan linnulle unelmien täyttymys :D Papukaijaa olisi hyvä kuitenkin sumuttaa kerran kahteen viikkoon, vaikka lintu ei siitä pitäisi. Ja tämä sen takia että pieni kosteutus tekee sulkapeitteelle hyvää. Pitää myös sitten muistaa että kun lintu on kostea, meidän tapauksessa läpimärkä ;D, niin että eläin on sellaisessa paikassa missä ei ole yhtään vetoa. Näin vältetään linnun vilustuminen ja siitä mahdollisesti seuraavat muut sairastelut.

Lisäyksenä videopätkä Minnin aamusuihkuilusta :P

Suukkoihin tykästyminen

Minni on tykästynyt suukotteluun kyllä aivan täysin. Neidillä onkin tullut ihan tavaksi että se lentää luokse kun haluaa suukkoja. Kurkottelee kaula pitkällä suuta kohti ja päästää suukottelu-ääniä :D Sitten kun neiti on muutamat suukot saanut niin on se taas hetken aikaa tyytyväinen ja malttaa vastaanottaa rapsutuksia ja leikkiä omia leikkejään. Sitten taas jonkun ajan päästä pitää tulla suukkoja kerjäilemään. Tämähän on vain yksi keino neidille kerjätä minulta huomiota, mutta yksi toimivimmista. Yleensä neiti touhuaa mielensä mukaan, mutta välillä taas oikein huomaa miten se tykkää tulla tykö ja haluaa huomioni. Eikä se ole vain niin että minä aina rapsutan, saa sieltä myös rapsutusta ja hiusten sukimista takaisin :D

Roikkuminen, tapa hankkia ulottuvuutta

Minni käyttää tätä asiaa hyvinkin paljon hyväkseen. Niin leikeissään tai liikkumisessaan, mutta myös pahantekemiseenkin :D Liikkumisen osalta neiti kiipeillessään roikkuu milloin mistäkin että yltää ottamaan nokallaan tukevan otteen seuraavasta kohdasta jotta matka voi jatkua. Leikkien lomassa roikutaan kanssa milloin mistäkin, ja pää alaspäin tuntuu maisemakin miellyttävän neitiä usein :P Mutta sitten tähän varsinaiseen asiaan, olen järjestellyt kämpän mielestäni niin ettei neiti pääsisi mihinkään 'kiellettyyn' käsiksi. Tämä on kuitenkin osoittautunut monta kertaa virheelliseksi tiedoksi. Miten tuo pieni lintu voikaan venyä niin uskomattoman pitkäksi että onnistuu repimään milloin mitäkin tavaroita pois hyllyistä ja muualta. Mutta tämän myötä ovat tavarat myös löytäneet omat paikkansa sitä mukaa kun tämä asia on ilmennyt. Tänään tuleekin 4kk siitä kun tuo terroristi saapui minulle :), niin paljon on tapahtunut, ja niin paljon on vielä tapahtumatta :)

Esimerkki siitä miten papukaija sotkee

Hyvänä jatkona edelliseen kirjoitukseen. Siivosin olohuoneen tuossa pari tuntia sitten niin ettei ainuttakaan untuvaa jäänyt pyörimään mihinkään. Noh, nyt parin tunnin jälkeen katsaus siihen mitä neiti on saanut aikaan. Untuvia tästä koneelta katsottuna pyörii olohuoneen lattialla 12kpl, lattia häkin edustalla on siementen peittämä, pari jätöstä lattialla, muutama lego palikka viskottu häkin katolta lattialle. Ja tämä kaikki tehty kahteen tuntiin. Eli tosiaan jos on joku siisteys intoilija niin en todellakaan viitsisi suositella papukaijaa lemmikiksi :D Tehokas tuo neiti on sotkemaan mutta siihen nähden mitä se sotkee, ja miten paljon se antaa sisältöä elämään niin pikkuvikoja ;)

Hyviä asioita muistaa

Tässä tuleekin pikku lista siitä, mitkä ovat hyviä asioita tietää ja muistaa papukaijoista, jos sellaisesta haaveilee. Ettei sitten tule vain yllätyksiä vastaan.

Ensinnäkin, papukaijat sotkevat. Ne pöllyävät ja levittelevät siemeniä ja omia untuviaan koko asuntoon. Vaikka lintu olisi vain yhdessä huoneessa, kantautuu pöly varmana koko asuntoon, jos on kyse normaalikokoisesta kämpästä. Tämä tarkoittaa sitä että jos haluaa ettei huonekalujen, hyllyjen ym. päällä ole pölyä, saa nitä olla joka päivä pyyhkimässä.

Toiseksi, papukaijat pitävät meteliä. Varsinkin kun on kyse isoista linnuista, on myös meteli isoa. Oma lintunikin on oikeastaan äänessä sen aikaa kun valoisaa on. Siinä saa olla hyvät suhteet naapureihin jos kerrostalossa asuu. Ison papukaijan/kakadun äänentaso nousee helposti yli 100 dB jos eläin vaan niin haluaa.

Kolmanneksi, papukaijat hajoittavat asioita. Varsinkin isoista linnuista puhuttaessa, on eläimen nokka kuin voimapihdit. Sillä on kiva ottaa kiinni milloin mistäkin, mikä sattuu vain kiinnostavalta näyttämään. Siinä on huonekalut, ovenkarmit, sähköjohdot ym. kovilla kun lintu pääsee niihin käsiksi. Tulee myös muistaa että lintu puolustautuu puremalla ja jos se ei jostain syystä halua esim. tulla kädelle, voi se purra, ja allekirjoittanut voi sanoa että se sitten kanssa sattuu.

Neljänneksi, papukaija tarvitsee aikaa. Lintu ei ole vain koriste nurkassa, vaan se on lemmikki joka tarvitsee aikaa, huolenpitoa, seurustelua ja aktiviteetteja. Linnun kanssa pitää päivittäin touhuta ja leikkiä ettei se stressaannu tai muuten voi huonosti. HOX!, isot papukaijat elävät 50-90v joten oletko valmis huolehtimaan toisesta niin kauan, joka päivä?

Viidenneksi ja viimeiseksi, jos haluat hommata papukaijan, oli se sitten pieni, keskikokoinen tai iso. Perehdy lajiin, sen luonteeseen, käytökseen, mahdollisiin lajikohtaisiin erikoisuuksiin ym. perinpohjin ennen kuin edes hankit linnun. Internet on pullollaan forumeita ja asiasivuja, mistä saa paljon tietoa. Tällä keinoin varmistat että ei ole yllätyksiä luvassa ja voit panostaa lintuusi sen verran kuin se todella tarvitsee ja lintu saa hyvän ja osaavan kodin.

Itse en vaihtaisi hetkeäkään pois oman lintuni kanssa :)

Minnin puheharjoittelua

Minnillä on alkanut tarttumaan uusia sanoja sairastelun jälkeen aikas tahdilla.. Mm. uutena tuli nytten se **ttu, ja muutenkin vanhoja sanoja on alettu huutelemaan useammin.
Nyt on sitten opeteltu sanan "O-ou" käyttöä, ja tarkemmin vielä tietyssä tilanteessa.
Pari päivää harjoittelua takana ja nytten alkaakin sitten menemään homma toivotulla tavalla. Aivan joka kerta neiti ei muista "O-ou":ta huudahtaa mutta useamman kerran on jo sana ilmoille tullut kun neiti on tarpeensa tehnyt omalle paikalleen. Syynä tämän opetteluun on puhtaasti se, että kun neiti tekee tarpeitaan välistä myös ei toivottuihin paikkoihin, niin osaisi tuo asiasta 'ilmoittaa' niin tulisi samantien pyyhittyä pois. Asian huono puoli tässä on nyt se että tuota "O-ou":ta tulee sitten kyl muutenkin tuolta niin turhia tarkastuskäyntejäkin tulee :D Mut hauskaa on :P

Papukaija ja uudet asiat

Tämä on sellainen asia mikä on täysin lintu- ja asiakohtainen. Mutta kyseessä on nyt lähinnä uudet lelut, huonekalut ja muut vastaavat. Minni hyväksyy nämä asiat hieman vaihtelevasti. Jotkut lelut kelpaavat heti paloiteltaviksi, toisia pitää taas katsella turvallisen etäisyyden päästä muutamia päiviä. Yleensä uusiin asioihin tutustutaan meillä niin sanotusti kädestä pitäen, eli neiti on joko olkapäällä tai kädellä turvassa kun uusi lelu tai vastaava tuodaan näytille. Minni itse sitten valitsee että onko lelu käyttökelpoinen heti vai ei. Hyvänä esimerkkinä tämänpäiväinen, kun keräsin Minnin duplot, puupalikat ja muut lelut yhteen pahvilaatikkoon. Neiti istui keittiön lampun päällä pitkät tovit ennen kuin uskaltautui lähemmäksi laatikkoa. Vielä ei ole laatikolle uskaltauduttu mutta eiköhän lelujen kaipuu vie voiton ja neiti menee niitä hakemaan. :)

Minni möykkää taas :P

Elikkäs pari päivää tässä nyt on viel normaalia tarkemmin tarkasteltu Minnin kuntoa, että miten on parantuminen edennyt... Hetkinen, onko tuo lintu ollut kipeänä vielä vajaa viikko sitten?? Ei todellakaan uskoisi! Minni on aktiivisempi kuin koskaan ennen, uusia ääniä on ilmestynyt vaikka millä mitalla, ja sanojakin on alettu käyttämään eri tavalla. Ennen saattoi silloin tällöin tulla 'moi' huudahdus neidin nokasta.. Nyt sitä on kiva hokea useita kertoja putkeen :D Kirosanoja en ole opettanut linnulleni yhtään, koska ei niitä jaksa n 50v putkeen kuunnella. Mutta jostain tilanteesta neiti on niitä poiminut. Tänään aamulla en ollut niin tyytyväinen neidin puheisiin kun neiti istui keittiössä tuolin selkänojalla. Ensin kuului 'moimoi.. moimoimoi', ja kun en tähän kiinnittänyt huomiota niin perään tuumattiin vain että '**ttu'. Että sellaista tänne tällä kertaa, huomenna päivä uus :D

Minnin antibioottikuuri loppui

Nyt olis tuon pienokaisen viiden päivän antibioottikuuri loppu, ja lääke kyllä todellakin tuntui hoitavan neidin vaivat pois. Ainoa merkki neidin sairastelusta on oikeastaan hieman löysällä oleva maha, mutta sekin johtuu todennäköisesti vain itse antibiootista. Linnun käytös on taas sitä normaalia itseään, eli koko ajan jonkin sortin jutustelun yritystä, viheltelyä, naksuttelua tai muuta ääntelyä tulee moottorinokasta pihalle. Ja tätä jatkuu melkeimpä taukoamatta tälläkin hetkellä, kertynyt kuuden päivän aikana juttuja vissiin varastoon ;) Joutunee varmaan kohta sammuttelee valot, veikkaan että naapurit eivät yöllistä konserttia oikein arvosta :D Ja mitä omiin fiiliksiin tulee, niin on todella helpottunut olo kun tästä neidin sairastelusta selvittiin näin vähällä.

Minni piristyy päivä päivältä

Kolme päivää Minnin antibioottikuuria takana ja kaksi edessä. Minni vointi on päivä päivältä muuttunut paremmaksi ja virkeämmäksi. Vihellyksiäkin on alkanut tulemaan melkein jo vanhaan tapaan eikä kämpässä ole enää niin hiljaista. Tänään Minnillä kävi myös koiravieras, sama joka on käynyt aikaisemminkin. Ja taas tuli todistettua että ei se ole aina se pienempi kumpi pelkää :D Minni olisi ollut valmiina taas härnäämään koiraa joten neiti saikin sitten olla häkissä että koira pystyi olemaan kyläilemässä edes jotenkuten levollisin mielin :D Koiran osalta vierailu oli taas hiukan liian jännä ja kaveri pyöräytti pikku tortut jännityksestä johtuen lattialle. Mutta eiköhän tuo koiruuskin pikkuhiljaan Minniin totu :)

Aamukatsaus Minnin vointiin

Tuossa hetki sitten tulin yövuorosta takaisin kotiin, ja tapojeni mukaan, kenkien pois oton jälkeen seuraavaksi aukesi Minnin häkin ovi. Neiti aloittikin siinä vaiheessa jo siipien venyttelyn, ja ei aikaakaan niin Minni tuli ulos häkistään. Yleisolemus neidillä on suht pirteä, ympärillä olevat tapahtumat kiinnostavat melkein vanhaan malliin, ja minun perässä kuljetaan asunnossa. Mutta aivan oma itsensä Minni ei kuitenkaan vielä ole, koska viheltely ja epämääräinen sanojen huutelu uupuu vielä. Ja näyttäisi tuo vatsa olevan vielä hiukan löysällä. Mutta toiveet pikaisen paranemisen suhteen ovat korkealla. Aamun antibiootti-annos upposi neidin kupuun melkeipä herkun tavoin, kun Minni itse lensi luokse kun näki lääkepullon ja ruutan minulla kädessä. Nyt hieman rapsutuksia murulle ja sitten molemmat unten maille :)

Antibiootin antaminen papukaijalle

Saimpas tuossa nyt aikaiseksi lisättyä videon YouTubeen siitä miten helpolla pääsen tuossa antibiootin annossa. Selvästikkin huomaa miten neiti oikein odottaa lääkettään. Taitaa se maku miellyttää, koska antibiootista tuskin mitään hyviä olotiloja tule ;D Jatkossa alkaa myös ilmestymään muita videoita tuonne YouTube-kanavalle.

Ja mitä Minnin vointiin tulee, niin neiti piristyy hetki hetkeltä. Eli näillä näkymin näyttää siltä että eläinlääkäri valitsi juuri oikean lääkkeen vaivaan. Aika helpottunut olo omistajalla tällä hetkellä. :) Päivitellääs taas huomenissa kuulumisia ja fiiliksiä et missä mennään.

Minnin vointi kääntynyt parempaan suuntaan

Tänään Minnin vointi on ollut jo silminnähden parempi, ja eläinlääkärin määräämä antibiootti tuntuu purevan sairauteen :) Tuossa aikaisemmin arvuuttelin että minkähänlainen taistelu tästä antibiootin antamisesta tulee, kun kahdesti päivässä neitiä pitää lääkitä oraalisesti. Eli ei muuta kuin antibioottiliuos ruuttaan ja suuhun.

Ensimmäisellä kerralla Minni ei tosiaan ajatuksesta tykännyt yhtään ja silloin joutuikin neidin käärimään pyyhkeen sisään että sai lääkkeen annettua. Toisella kertaa voitiinkin unohtaa jo pyyhkeen käyttö ja riitti että neitiä piti yhdellä kädellä hellästi paikoillaan ja sormella hieman nosti päätä. Mutta tänään aamulla alkoi itseäni oikein huvittamaan, että miten helpolla tästä hommasta selvisikään. Otin Minnin polven päälle istumaan ja aloin ravistamaan lääkepulloa, tässä vaiheessa neiti jo kaula pitkällä seurasi tapahtumia. Siinä vaiheessa kuin sain lääkkeen ruuttaan niin neiti alkoikin jo kuroittelemaan ruuttaa kohden. Ja siinä vaiheessa kun neiti sai siitä otteen niin ei muuta kuin lääkkeet suuhun :)
On muuten vadelman makuista, joutu ihan maistamaan, eli tuntuu kelpaavan myös neidille :D

Ohessa pari lupaamaani kuvaa :)

 

Edelleen hiljaista häkissä

Vaikka tiedänkin että antibiootit eivät vaikuta vielä vajaassa vuorokaudessa eläimille sen nopeammin kuin ihmisillekkään, on oloni varmasti niin pitkään vaivautunut ennen kuin Minnin tila lähtee kääntymään parempaan. Toistaiseksi tilassa ei ole vielä tapahtunut juuri mitään :/ Lintu on edelleen uninen, sulat pörhöllään ja pääasiassa vain nukkuu. Ja eniten ehkä vaivaa että Minni on hiljaa!! Se oli ensimmäisiä merkkejä muutenkin siitä että kaikki ei ole kohdallaan koska tuolle neidille eikä tuolle lajille ole ollenkaan tavanomaista olla aivan ääneti.

Tosiaan, keskustelin asiasta papukaijoihin ja lintuihin erikoistuneen eläinlääkärin kanssa, ja eläinlääkäri tuli kertomani perusteella siihen tulokseen että kyseessä on tulehdustila. Joko kuputulehdus tai sitten tulehdus muualla suolistossa.
Lääkkeeksi tähän vaivaan lääkäri soitti reseptin apteekkiin, Amovet Vet:iä 0.7ml kahdesti päivässä, viiden päivän ajan. Kyseinen antibiootti on yleisantibiootti mitä annetaan pääasiassa koirille, kissoille ja muille isommille lemmikeille.

Huolta, murhetta ja stressiä linnun sairastelusta

gt öf6 <-- Minnin kirjoituksia :D

Asiaan. Eilen kiinnitin huomion siihen että Minni ei ollut aivan oma, energinen itsensä. Ja myöhemmin päivällä alkoi esiintymään kirkkaan nesteen oksentelua, ja ripulointia. Tässä vaiheessa alkoi myös isännän pää harmaantumaan. Ilta oli jo pitkällä, eikä papukaijoihin erikoistuineita eläinlääkäreitä tavoitettavissa. Illasta lähdinkin sitten töihin, todella epävarmoin fiiliksin.

Aamulla palasin töistä, ja Minni oli entistä nuutuneemman näköinen, ja häkin pohjallakin oli 'uni orren' alla märkä läntti merkkinä oksentelusta. Tässä vaiheessa ei pidä enää aikailla, vaan puhelin kouraan ja konsultoimaan papukaijoihin erikoistunutta lääkäriä.

Lääkäri kyseli neidin oireet, ruokavaliot, oksennuksen ja ulosteen muodon, ja tuli siihen tulokseen että kyseessä on joko tukos tai tulehdus suolistossa. Näinpä lääkäri soitti minulle reseptin apteekkiin ja ei muuta kuin antibioottia prinsessalle.

Ensimmäinen lääkeannos on nyt annettu, pyyhkeen ja pienen kärsivällisyyden avustamana. Isommilta ongelmilta vältyttiin ja nestemäinen antibiootti valahti nokasta neidin vatsaan. Nyt molemmat kaipaavat lepoa, joten Minni kainaloon sohvalle rapsuteltavaksi.

Lisää tekstiä ja mahdollisesti kuvaakin aiheesta tulossa varmaan jo heti huomenissa.

Huomion hakemista

Minni on oikea mestari huomion hakemisessa, jopa niinkin hyvä että onnistuu sen huomion viemään vaikka siihen ei aivan aina saisi sortuakkaan. Tulin tuossa juuri töistä ja päästin tapojeni mukaan neidin häkistä ulos. Ensin tyttönen lenti pikku lenkin huoneen ympäri, istui sitten häkin oven päälle, teki tarpeensa ja huudahti "kakka!"

Tämän jälkeen alkoi sitten se nyhjääminen, toinen ollut kotona itsekseen reilut 12 tuntia niin ei taas ensimmäiseen puoleen tuntiin saanut mitään rauhaa neidiltä. Neiti istui olkapäällä hinkkaamassa päätään vasten poskeani ja kerjäämällä kerjäsi rapsutuksia ja huomiota. On se kiva tulla kotiin kun joku odottaa :)

Kaipuun kukkasia

Tulipa taas huomattua miten papukaijallekkin voi iskeä kova ikävä. Jouduin tuossa kolme päivää tekemään töitä hieman enempi, ja Minnille ei näinä kolmena päivänä juuri aikaa jäänyt. Mitä nyt ehti huolen pitämään siitä että neidillä on tuoretta vettä ja ruokaa häkissä, mutta normaalit päivän ulkoilut ja rapsuttelut jäivät todella vähiin :/

Tuossa kun nyt sit tämän työrupeaman jälkeen tulin kotiin, niin alkoi mahdottoman iloinen viheltely häkissä, ja neiti tuli oikein kärkylle häkin ovelle. Ja sitten kun ulos toinen pääsi niin meni varmaan 4h siihen aikaa että neiti roikku koko ajan kyydissä kerjäten rapsutuksia ja silityksiä :)

So you want to own a Parrot?

Tämän otsikon myötä onkin helppoa lähteä latelemaan hiukan faktoja pöytään.
Monet kaverit ja tutut jotka ovat Minnin tavanneet kerran tai pari (ja neiti on sattunut olemaan juuri silloin niin kultainen kuin vain voi olla), ovat tohkeissaan puhuneet että jossain vaiheessa haluavat papukaijan. Samaan törmännyt myös erinäisissä keskusteluissa.
Mutta ei papukaijan pito ole vain sitä että ostat linnun ja sen jälkeen se istua nököttää huoneen nurkassa ja viheltelee kauniisti.

Papukaijaa hankkiessa, varsinkin isompaa, tulee ottaa huomioon että lintu ei todellakaan ole lemmikki sieltä hiljaisimmasta päästä. Jää nimittäin koirankin haukut helposti kakkoseksi kun lintu aloittaa huutamisen. Joten naapureiden kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä jos kerrostalossa asuu.

Papukaijat tarvitsevat päivittäin useamman tunnin seuraa, niiden kanssa touhuamista ja riittävästi virikkeitä. Ja kun lintu on ulkona häkistään, tulee lintua sitten vahtia koko ajan. Ihan jo sen takia ettei lintu satuta itseään, mutta myös sen takia että lintu sisustaa asuntosi nopeasti uudestaan. Tämän takia onkin hyvä olla varma että häkin oven lukitus on sellainen ettei lintu sieltä omin päin ulos pääse.
Lisäksi linnulla, kuten myös muillakin lemmikeillä, tulee olla raikasta vettä aina tarjolla ja riittävästi oikeanlaista ruokaa.

Tämä on sellainen aihealue että tästä voisi kirjoittaa vaikka usemman A4:n verran tekstiä, mutta viitseliäisyys ei näin illasta ole siitä parhaimmasta päästä :D
Seuraavassa videossa minkä tänään youtubesta löysin, on hyvin esitetty erinäisiä näkökulmia linnun pidosta. Videon innoittamana pitikin tästä aiheesta sitten kirjoittaa :)

www.youtube.com/watch?v=cWvbfFJZ248

Menossa mukana

Minni on oikein seurallinen lemmikki, se tykkää olla kaikissa päivittäisissä askareissa mukana, itsensä parhaaksi katsomalla tavalla. Milloin roikutaan imurin putkessa tai mopin varressa. Tai 'saalistetaan' imurin lattiaa viistävää suukappaletta :D

Tänään oli kuitenkin vuorossa kalapadan valmistus, ja neiti toki liittyi heti seuraksi keittiöpuuhiin. Ensin neiti istui ruokapöydän tuolin selkänojalla ja katseli kun kasasin pöydälle erinäisiä rehuja, ja muita tarpeita. Sitten kun aloitin pilkkomaan vihanneksia niin Minni lentikin samantien olkapäälle tutkailemaan tilannetta, tietty makupalojen toivossa ;)
No siinä sitten samalla toinen saikin uusia makuelämyksiä kun melkein kaikkea sai kuitenkin maistaa. Uutuuksina listalla oli paprika, varsiselleri ja purjo. Paprika tuntui maistuvan oikein hyvin mutta varsiselleri ja purjo eivät lyöneet itseään oikein kunnolla läpi :DD

Tällaista tänne tällä kertaa ;)

Luonto-ohjelmien seuraamista

Sen lisäksi että linnulleni tuntuu kelpaavan samanlainen musiikki kuin minulle, niin tuntuu myös samat ohjelmat kiinnostavan, ainakin osittain. Päivitin tuossa digiboxin kanavatarjonnan ja huomasin että viasatin pakettiin oli ilmestynyt Nat Geo Wild niminen kanava. Kanavalta tulee 24/7 luonto-ohjelmia.
No kanava on pyörinyt nyt muutaman päivän kotosalla oikeastaan koko ajan, kun itse olen paikalla, poislukien leffojen aikana :P Ja olen laittanut nyt merkille että Minni kuuntelee korva tarkkana kaikkia eläinten ääniä mitä kaiuttimista ulos kantautuu. Mutta siinä vaiheessa kun jostain linnuista tulee juttua, niin sen lisäksi että neiti kuuntelee entistä tarkemmin, siirty tyttönen samalla olohuoneen pöydälle hämmästälemään että mikäs tirppa se siekllä ruudussa heiluu :D No ompahan ainakin katseluseuraa :P

Kynsien leikkaus sujui ongelmitta

Nonni, nyt olis sit Minnin suoraan kasvava kynsi leikattu, ja samoin kaikista muista kynsistä "typistettiin" kärjet kun olivat aika terävinä. Itse leikkaustapahtumasta selvisin todella helpolla, kynsileikkurit esittelin ensimmäisenä Minnille ja niitä kun ei sen kummemmin pelätty tai mitään niin siirryttiin seuraavaan vaiheeseen. Neiti pyydettiin kädelle, sitten ensin leikkurit lähelle tätä suoraan kasvavaa kynttä, ei vieläkään minkäänlaisia pelkoreaktioita neidin osalta joten "naps" ja kynsi oli leikattu :) Rohkaistuin itse sitten samalla vauhdilla typistämään jokaisen muunkin kynnen kärjet. Ehkä suurin syy siihen miksi selvisin tästä operaatiosta niin helpolla on se että olen totuttanut Minnin alusta alkaen siihen että kädet koskevat sen jalkoihin vähän väliä ja siitä ei auta "kiukutella".

Linnun kynsien leikkauksessa on hyvä muistaa samat asiat kuin koiran tai kissan kynsien operoinnissa. Eli kynnen sisällä on hermo joten kynttä ei saa leikata liian lyhyeksi. Oheen laitankin linkin hyväksi toteamalleni lemmikkilintuja käsittelevälle sivustolle, mistä sitten löytyy kohdasta 7.4 linnun kynsien leikkauksesta hyvää infoa :)

Papukaija.fi - Papukaija lemmikkinä
www.papukaija.fi/papukaija-lemmikiksi/07-papukaijan-perushoito

Papukaijan kynsihuoltoa

Yleensä lintu onnistuu hoitamaan tämän askareen aivan itse, kiipeilemällä puisilla oksilla ja muutenkin kuluttamalla kynsiään erinäisillä pinnoilla. Omalla linnullani on myös keraaminen, karhea pintainen orsi juoma-automaatin luona kynsiä kuluttamassa. Mutta aina tämä ei kuitenkaan riitä.

Minnillä yksi varpaankynsi kasvaa normaalista koukkumallista poiketen suorana, todennäköisesti sen takia että lintu on telonut varpaansa joskus johonkin ja sen takia kynsiaihio on vioittunut. Joten tämä kynsi kun ei pääse oikein kulumaan itsestään on sitä aika ajoin lyhennettävä. Joten piti tuossa käydä ostamassa koirille ja kissoille tarkoitetut kynsisakset että päästään kynsiä lyhentämään.. Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen, saas nähdä että selvitäänkö tästä helpolla vai ei. Joten perästä tulee hieman lisää infoa miten kävi :D

Normaalia illanviettoa

Kirjoitellaas vähän ihan arkista tekstiäkin :) Elikkäs tässä nyt on istuttu aivan normaalia iltaa kotosalla, itse katselen tässä leffaa samalla kun neppailen koneella ja Minni touhuaa omiaan pitkin kämppää. Tämähän tietää sitä että neitiä saa käydä välillä noutamassa toisesta huoneesta takaisin olohuoneeseen valvovan silmän alle :)

Olohuoneen puolella neidillä riittää kanssa touhuttavaa, on sählypalloa roikkumassa narun päästä katosta, duploja lattialla ja kaiken maailman leluja. Neiti vaihteleekin tekemisiään aika ahkerasti koko ajan. Välistä leikkii lattialla leluillaan, välillä lentää hyllyn päälle ja sieltä takaisin häkkinsä päälle matkalla iloisesti vihellellen. Sitten taas välillä pitää tulla 'häiriköimään' minun leffa/dataushetkeä ja lentää olkapäälle kerjäämään rapsutuksia.
Tällainen on aika normaali ilta siis meillä :)

Jäähyn jälkeen

Noniin, nyt onkin Minni sit kärsinyt 30min käytösrangaistuksensa aikaisemmasta kiukuttelusta. Ei puhettakaan että uhoaisi tai yrittäis purra tai mitään. Käyttäytyy taas kuin unelma, tulee olemattoman pienestä pyynnöstä luokse, ja simppeli "ei" riittää keskeyttämään ei toivotun toiminnan. Eli kuin mitään ei olisi edes tapahtunutkaan. Vanhaan malliin iloisesti viheltelee ja huutelee tuolta häkin päältä.
Noh, mut nyt kone sivuun ja laitetaas sellainen reilun mittainen rapsuttelutuokio neidille :)

Seuraavaa kiukkukohtausta odotellessa ;)

Uhmaikäinen papukaija Osa 2.

Esipuheiden jälkeen onkin aika pureutua sitten tämänpäiväiseen tilanteeseen, mikä saikin minut tajuamaan että Minnillä alkaa olemaan uhmaikä päällä.

Istuin hetki sitten kaikessa rauhassa olohuoneessa nojatuolilla nettiä selaillen, ja Minni istui viereisen nojatuolin käsinojalla sukien sulkapeitettään. Saatuaan sulkien sukimisen hoidettua, alkoikin sitten nahkaisen nojatuolin käsinojan sauma kiinnostamaan sen verran että sitä piti nokalla alkaa räpeltää. No tämähän ei toki ole sallittujen asioiden listalla joten komensin Minniä rauhallisella äänellä "ei pure", tämä tehosikin ehkä noin 5 sekunniksi minkä jälkeen nokka jäysti käsinojaa taas. Toinen kielto perään hiukan tiukempaan äänensävyyn, ei tehoa.

Tämän jälkeen otettiin 'kovemmat' keinot käyttöön ja sanoin Minnille että "jos tuo ei lopu niin joudut häkkiin jäähylle". Tästä lauseesta Minni poimi ainakin tutun "jäähy"sanan ja aloitti aivan uskomattoman uhoamisen. Lintu pörhisti kaikki sulkansa ja alkoi puremaan nojatuolia aivan tosissaan. Samoin meinasi käydä myös sormille. Siitä neiti sitten lähtikin häkkiinsä jäähylle, ja on siellä vielä tälläkin hetkellä. Kohta tuon voikin päästää pihalle taas kun on suurimmat energiansa ja kiukkunsa purkanut leluihinsa viimeisen vartin aikana.

Pariin aikaisempaan tapaukseen en viitsi nytten sen enempiä perehtyä koska tulevia tapauksia on aivan varmasti vielä luvassa. Alkutaipale nuoren linnun kanssa onkin ollut helppoa, nyt alkaa se hieman kivikkoisempi tie tässä matkassa :)

Papukaijan uhmaikä Osa 1.

Tässä onkin sitten sellainen aihealue että tästä saa varmaan kirjoitella tulevien kuukausien aikana aikasta paljon. Joten täytyi sitten ihan tuo osajako laittaa tuonne otsikon perään.

Tässä on jo jonkin aikaa ollut merkkejä ilmassa tulevasta uhmäiästä, ja tänään vihdoin ja viimein myös tajusin sen itse :D Ja nyt kun jälkikäteen miettii on parin viikon aikana ollut pari tilannetta mitkä viittaavat selkeästi mitä luvassa on, mutta kesti vain hetken aikaa tajuta.

Jakomaista roikkumista Osa 2.

Jakojen eli harmaapapukaijojen omistajat varsinkin tietävät miten harmaat tykkäävät roikku, riippua ja kiipeillä ties missä. Aikaisemmin kirjoitinkin miten tuo neiti tykkää riippua oven karmeista ja vaikka mistä.

Nyt, kun linnun ja minun välinen luottamus on kasvanut, on tässä roikkumisessa siirrytty "seuraavalle asteelle" :) Neidin mielestä tämä uusi leikki onkin oikein kiva. Otan neidin kädelle, "varoitan" neitiä sanallisesti, ja sen jälken kiepsautan toisen roikkumaan kädestäni.
Siitä onkin sitten hyvä seurailla tapahtumia ja vaihdella jalkaa ja roikkua ties missä asennossa :D

Nokan kuluttamista

Niin isoilla kun pienillä papukaijoilla voi koitua ongelmaksi jos lintu ei saa kulutettua nokkaansa tarpeeksi tehokkaasti ja nokka pääsee kasvamaan liian pitkäksi. Tästä aiheutuu lähinnä ongelmia syömisen kanssa, ja myös jos nokka kasvaa liikaa, ei lintu saa sitä oikein kulumaan omin avuin. Tästä seuraakin sitten yleensä eläinlääkäri reissu, jotta nokka saadaan leikattua. Tässä tapauksessa kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen, joka varmasti tietää mitä on tekemässä ja tuntee linnut.

Hyviä keinoja saada nokan kasvu pysymään aisoissa on tarjota linnulle erilaisia kovia puruleluja. Tähän soveltuvat erilaiset puiset palikat ja vaikka kovat pähkinät. Meillä on käytössä myös koirille tarkoitettua sian nahkasta valmistettuja puruluita. Ja kun linnulla on paljon leluja mitä saa pureskella niin saattavat huonekalut ym. kielletyt paikat säästyä tehokkaalta nokalta ;)noka

Onko papukaijoilla musiikkimaku?

Tätä olen miettinyt joskus aiemminkin aikaisempien lintujen kanssa, mutta kuitenkaan asiaan sen enempiä perehtymättä. Minnin tultua taloon, ja kun neiti on ainut lintu talossa, olen asiaan kiinnittänyt enemmän huomiota. Ja tullutkin siihen johtopäätökseen asian kanssa että kyllä jonkinlainen musiikkimaku neidiltä löytyy :) Koska selvästi tietynlainen musiikki saa neidissä aikaan aivan mahdottoman puhe/vihellys/ääntely-ripulin, kun taas muunlainen musiikki ei aiheuta minkäänlaista reaktiota. Tällä hetkellä ainakin kirkkaasti kärkipäässä on trance- ja house-musiikki ;) Johtuuko se sitten siitä että musiikkityyleistä itsestään löytyy paljon kimeitä ja vihellyksen omaisia ääniä, mitkä tuntuvat muualtakin kuultuna miellyttävän neitiä. Sama tuo, ainakin molemmille kelpaa samanlainen musiikki ;)

Kalojen seurailua

Minnillä on yksi ajan viettämis tapa, häkin kanssa samassa huoneessa olevien 500l ja 200l akvaarioiden tapahtumien seuraaminen. Neiti saattaa kuluttaa välillä pitkänkin tovin kävellen akvaarion laidalta toiselle, ja kaloja katsellen ja yrittäen napata niitä lasin lävitse nokallaan. Myös jalkojen huljuttelu vedessä tuntuu olevan mieluista puuhaa :-D Välillä vaan isomman altaan kanssa meinaa kostautua tuo jalkojen uittaminen kun altaassa majailee kaksi kappaletta reilu 30 senttisiä riikinkukkoahvenia jotka välillä hiukan hyppivät neidin jalkojen perään. Ja tästäkös Minni sitten aloittaakin kaloille uhoamisen ja välillä jopa tarkoituksen mukaisen härnäämisen :P

Lentoharjoittelua

Itse lentäminen ei enää Minnille niinkään tuota ongelmaa, vaan neiti pysyy ilmassa yllättävänkin hyvin, vaikka nuori lintu onkin. Mutta tekniset ongelmat johtavat kuitenkin pakkolaskuihin välillä Ja näillä teknisillä ongelmilla meinaan nyt lähinnä linnun omien ulottuvuuksien tuntemista Neidillä ei ole aivan täysin hanskassa se kuinka pitkälle ne siivet oikein yltävät. Tuossa aamuruokailun jälkeenkin kun oli aika verrytellä vähän lentolihaksia, ja neiti paineli ympäri kämppää, tuli sillä sitten pieni laskuvirhe olohuoneen puolella kun se lenti hyllykön läheltä. Lopputulos: Siiven kärki osui hyllyyn ja lintu tippui parin syöksykierteen kautta lattialle hölmistyneenä, hiukan sulkien oikomista ja uusi yritys Ihan vain vertauskuvana, kun neitiä vertaa vanhemmillani olevaan tanimbarin kakaduun jolla on ikää jo yli 33v, on sillä myös lentotaito kehittynyt iän myötä. Jos kohta on kapea mistä pitää lentää niin lintu vetää siivet tarvittaessa kokonaan kiinni kesken lennon etteivät ne osu mihinkään ja levittää ne sitten kun taas tilaa on. Ja eiköhän tuo Minnikin sen opi ajan kanssa

Aamupalapöydässä papukaijan kanssa

Tällainen aamupalaepisodi oli sitten aamulla tällä kertaa. Minni istui tuolin selkänojalla rauhassa katsellen, että mitä kaikkea laitoin leivän päälle ja muutenkin seuraillen toimintaani. Kun istuin pöytään niin laitoin pöydälle sitten samalla Minnille salaattia ja tomaattia että saa siitä pureskella menemään ettei tarvitse minun ruoille tulla. No neidin kiikarit osuivat kuitenkin vasta paahdettuun ruisleipään, juustoon ja maitolasiin. Salaatit ja tomaatin neiti sivuutti täysin. Koko aamupalan ajan sain "taistella" aamupalastani ja peitellä maitolasia ettei neiti niitä päässyt pihistämään. Ruokailtuani nousin pöydästä ja työnsin neidille nokan eteen vielä salaattia ja tomaattia mitkä eivät edelleenkään kelvanneet. Mutta kas kummaa!! Kun nostin salaatinlehdet ja tomaatin lautaselleni niin neiti tuli suunnilleen juosten pöydän poikki ja alkoi syömään rehuja pois Onko se salaatti vihreämpää toisen lautasella

Jakomaista roikkumista

Jakoja eli harmaapapukaijoja voisi miltei nimittää papukaijojen akrobaateiksi, koska ne rakastavat kaiken maailman kiipeilyä ja roikkumista. Minni on kunnostautunut tässä lajissa myös ja tämä roikkuminen varsinkin on aivan joka päiväistä Neiti onkin kartoittanut kämpästä miltei kaikki paikat missä voi roikkua. Tämän listan kärjessä ovatkin tällä hetkellä oviaukkojen yläkarmit minkä ympärille kynnet ylettyvät oikein mukavasti. Myös hyväksi havaittuja paikkoja ovat ovien päällä roikkuvat pyyhkeet mistä saa napakan otteen ihan miten päin vaan Sitä sitten joutuukin vissiin hiomaan ja maalaamaan nuo ovenkarmit uusiks siinä vaiheessa kun kämpän laittaa myyntiin

Ohessa taas parit kuvat 

 

Desibelit koholla(ko)?

Tästä aiheesta nyt jäi vielä sen verran kirjoittamatta et jatketaas siitä mihin edellisessä jäätiin. Useat kaverini ovat kysyneet minulta että kuinka saan päivisin nukuttua, vuorotyötä kun teen, että eikö Minnin huutelu pidä minua hereillä. Ja samaisissa keskusteluissa on tullut puheeksi että peitänkö häkin jollain hupulla päiväksi/yöksi kun nukkumaan menen.
Vastaus tähän on ei, pari kuukautta on tuo neiti talossa nyt ollut, ja kertaakaan en ole herännyt neidin huutelun takia. Mielestäni Minni kyllä tajuaa milloin nukutaan, eli ollaan hiljaa. Ainakin useammat kerrat kun olen töiden jälkeen sohvalle lintuhäkin viereen nukahtanut keskellä päivää, olen saanut nukkua aivan rauhassa. Ja siitä kun olen herännyt ja avannut silmät, olen saattanut 15-30min vain seurailla neidin puuhastelua, ja kertaakaan ei ole linnusta pahemmin ääntä lähtenyt. Mutta sitten kun olen noussut ylös, on samantien häkistä alkanut viheltely ja tervehdysten huutelu

Onko lintuni äänekäs?

Tämä onkin ollut sellainen asia mikä on tullut esiin monen kaverinkin kysymyksissä kun olemme tuosta linnusta puhuneet. Itse olen sitä mieltä et tokihan tuosta linnusta ääntä lähtee, mutta ei ole kuitenkaan sieltä äänekkäimmästä päästä. Harmaapapukaijat kommunikoivat kuitenkin kovin mielellään viheltelemällä ja 'naksuttelemalla' ja tällöin ei desibelit vielä nouse ihan korviin koskevalle tasolle, ainakaan yleensä
Välillä neiti saattaa olla muutaman tunnin aivan hiljaa ja oikoa vaan sulkiaan oikeaan suuntaan, ja aivan yhtä äkkiä saattaa alkaa parin kolmen tunnin vihellys/naksutus/huutelu kohtaus.

Aamupalalla

Tänä aamuna istuin kaikessa rauhassa aamupalapöydässä, ja Minni-neiti tapojensa mukaan istui tuolin selkänojalla seurailemassa tapahtumia. Ja niin ikään neiti sitten yritti tunkea nokkaansa lautaselle heti kun silmä vältti. Ja ensimmäisen kerran hyvin siinä onnistuikin No sen jälkeen kun ei neiti lautasen tykö enää päässyt niin ensin vedettiin pikku uhoamiset ja sitten mentiin ikkunalaudalle mököttämään. Riitti kun katsoi neitiä päin niin vaimea "murina" vain kuului. Tämä murjottaminen sai minut sitten heltymään ja antamaan neidille pikku siivun aamupalasta ihan omalle lautaselle. Ja tämän myötä sitten unohtuivat neidiltä kiukuttelutkin  

Minnin sanavarastoa

Se on Minni nyt ollut tasan kaksi kuukautta minulla. Kun neiti tuli minulle, sen äänivalikoima oli melko suppea, muutamat naksuttelut ja pari erilaista vihellystä kuului neidin äänivalikoimaan. Noh, mitä kaikkea neiti onkaan nyt tässä kahdessa kuukaudessa oppinut, ja ilman että olisin sille edes hokemalla hokenut mitään. Sana varastoon on tähän mennessä kertynyt jo seuraavanlaisia: terve, moimoi, kukkuu, kukkuluuruu, maitoa, eiei, ei ole, ei pure, hyi, ja perkele. En muista edes onko tuossa kaikki mutta pitääpä päivitellä kun taas uusia sanoja ilmoille huudellaan.

Ja vaikka tässä hehkuttelenkin neidin sanavarastoa ja kykyä matkia, muistutettakoon että tämä kuitenkaan ei saa olla peruste papukaijan hankkimiselle jos tätä joku sellainen ihminen lukee joka haaveilee omasta linnusta
 

Aktivointilelut papukaijalle

Papukaijat ovat todella älykkäitä ja tarvitsevat virikkeitä etteivät turhaudu, ja pahimmillaan nypi sulkiaan pois. Aktivointilelut ovatkin omiaan virikkeiden antamiseen. Leluja on helppo tehdä itse, ja näin pääsee myös huomattavasti halvemmalla kun ei osta eläinliikkeiden kalliita leluja. Yksi erittäin helppo lelu on pieni paperipussi, pussiin vaan täytteeksi vaikka paperisilppua ja pähkinöitä niin että lintu näkee että herkkuja sinne pussiin menee. Meillä tällaiset ja vastaavat lelut ovat oikein mieluisia Toinen hyvä lelu esimerkki on tyhjä 0,5l mehu/limsapullo. Pähkinöitä tai muita linnulle mieluisia herkkuja vaan sisälle ja korkki kiinni. Pullot ovat niin ohutta muovia että isolle papukaijalle ei tuota ongelmia silputa pulloa palasiksi ja napata herkkuja. Ja tällaiset lelut pitävät nokan kasvun kivasti kurissa
Kirjoitellaas joskus myöhemmin muista leluista vaikka lisää.

Lintuni "komentaa" minua

Tämä "EI" sanan oppiminen ja käyttö tuntuu olevan tuolla neidillä aivan hyvin halussa. Neiti osaa komentaa itseään "ei pure" kun käyttää nokkaansa johonkin sellaiseen paikkaan minkä tietää olevan kielletty, ja tätä itsensä komentamista tapahtuu aivan turhan harvoin . Mutta nyt on sitten alettu muutaman päivän aikana komentamaan myös minua Kun Minni on tekemässä jotain itselleen mieleistä puuhaa mikä ei välttämättä minua miellytä, ja käyn neidin hakemassa kädelle pois pahanteosta, alkaa neiti kovaan ääneen huutelemaan "eiieii" tai tiukasti "EI". Ja tätä tapahtuu oikeastaan vain silloin kun neiti tietää olevansa väärillä teillä. Mutta myös silloin kun otan Minniltä jonkun lelun/tavaran pois nokasta alkaa komentelu. Normaaleissa tilanteissa ei kieltosanoja ilmoille kajahtele