Pääsiäistipu matkassa mukana

Pääsiäisen aikaan ihmiset suuntaavat yleensä jonnekkin päin lomailemaan. Mökille, laskettelukeskuksiin, ulkomaile tai sukulaisiin. Perjantaina myös me pakkasimme laukut sekä kassit ja suuntasimme kohti Varsinais-Suomea. Minni ei ole elämänsä aikana pahemmin matkustellut autolla ja nämä kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Normaalisti Minni on viettänyt meidän reissut kotona, luottohoitajansa hoteissa, mutta lämpöisen sääennusteen takia ajattelimme ottaa myös pikkuneidin matkaan. Noin kuukausi sitten hommattu matkahäkki ei ollut enää Minnille pelottava ilmestys, vaan neiti meni häkkiin helpolla odottamaan matkan alkua. Ennen autoon pääsyä minun täytyi kuitenkin käydä ajamassa auto lämpöiseksi, koska ulkolämpötila näytti aamupäivällä vasta +10 C.

Kun auto oli saatu sisältä lämpöiseksi, suuntasin takaisin kotiin ja auton pakkaaminen alkoi. Ensin kaikki kassit ja kapsäkit autoon ja viimeisenä Minnin häkki takapenkille. Pientä ihmetystä oli Minnin käytöksessä havaittavissa kun pikkuneiti kannettiin eteisen ovesta käytävään. Varmaan oli toisella mielessä, että mihinkä häntä nyt mahdetaan viedä. Autoon päästyään Minni istui hiukan ihmeissään, mutta tyytyväisen oloisena matkahäkkinsä orrella ja vihelteli hiukan. Näin matka sai alkaa. Alkumatkassa takapenkillä oli aika hiljaista ja Minni katseli kaulapitkällä häkistään, mutta pikkuhiljaa uskaltautui viheltelemään hiukan. Normaalisti Minni on äänessä koko ajan ja höpöttää kuin papupata, mutta matkan aikana ei sanoja pahemmin kuulunut. Onneksi radiosta tuli Minninkin mielestä hyvää musiikkia minkä tahtiin Minnin kanssa viheltelimme kilpaa. Reilu kolmen tunnin automatka sujui ongelmitta, mitä nyt ihmismatkustajilla tuli hiukan lämmin, koska ilmastointia ei linnun autossa ollessa pysty viileällä pitämään.

Minnistä huomasi hyvin, että uusi ympäristö ihmetytti pikkulintua. Myös veikkaukseni Minnin käytöksestä osui melko tarkasti kohdalleen. Aiemmin automatkalla sanoin Satulle, että Minni tulee todennäköisesti viihtymään pääasiassa häkkinsä päälä ja minun olkapäällä ja näin se jotakuinkin on myös mennyt. Joko neiti hengaa häkin päällä tai seuraa minua huoneesta toiseen. Itsekseen se ei muualla malta olla, kuin häkkinsä luona. Uusi ympäristö on saanut aikaan myös sen, että Minni on sulkenut sanaisen arkkunsa melkein kokonaan. Vain pari hassua sanaa on neiti ilmoille laukonut. Joko ihmisten keskustellessa on Minni väliin laukaissut "Jees!" ja välillä on suukkoja huudellut. Muuten äänet ovat rajoittuneet oikeastaan varovaiseen viheltelyyt silloin tällöin. Lopullinen hiljeneminen Minnillä tuli eilen kun naapurista tuli pari pienempää lasta katsomaan Minniä. Vaikka veikkaan että Minni olisi tuskin saanut edes sanan vuoroa näiltä pikkuihmisiltä. Sen verran pitivät meteliä ja ravasivat pitkin poikin että oli Minnikin ihmeissään.

Kun ensimmäisen päivän jännityksistä oli selvitty, malttoi Minnikin jo hieman rauhoittua. Illasta neidin häkki sitten kannettiin samaan huoneeseen missä itse nukuimme, joten Minni sai nukkua turvallisessa ympäristössä. Melko hyvin se rauhoittui kun valoja sammutettiin, vaikka itse vielä elokuvaa katselimmekin. Muutaman kerran neiti kinusi häkistä vielä ulos, mutta meni parin kehoituksen jälkeen oksalle nukkumaan. Aamulla saikin sitten herätä pikkulinnun vihellyksiin. Tämä lomailu jatkuu täällä vielä ainakin huomiseen, ehkä sen jälkeen malttaa jo kotiin lähteä. Kaikille hyvää pääsiäisen loppua!

Viisi vuotta harmaita askelia

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Minni ponnisteli pienen nokkansa ja pienien jalkojensa avulla itsensä pihalle sitä suojanneesta munasta. Siitä alkoi tuon pienen linnun taival, joka on toivottavasti mahdollisimman pitkä. Mitä kaikkea Minnin elämässä onkaan tapahtunut tänä aikana? Olen yrittänyt selvittää pientä aukkoa Minnin historiassa siltä ajalta, kun se oli vielä "matkalla" luokseni. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut minkäänlaisiin tuloksiin, koska kyseinen henkilö ei ole vastannut jättämiini viesteihin. Minni on lähtöisin saksalaiselta papukaijan kasvattajalta, josta se on tuotu suomeen maaliskuussa 2010. Jostain syystä Minni päätyi jo pian sen jälkeen harmaapapukaijojen kasvattajalle kajaaniin, mistä se tuli sitten minulle. Kuulemma "pelastivat" Minnin sieltä.

Kesäkuussa tulee sitten neljä vuotta siitä, kun kävin Minnin hakemassa kajaanista kotiin. Siitä lähtien Minni onkin riemastuttanut tämän talouden elämää omilla tempuillaan ja höpötyksillään. Yhteiselo onkin ollut oikein viihdyttävää ja päivääkään en menisi vaihtamaan pois! Papukaijan pitämisessä on kuitenkin myös se nurja puoli, joka jokaisen papukaijaa harkitsevan tulee muistaa. Eli meteli, ainainen sotku, linnun *askaa siellä täällä ja mahdolisuus tulla purruksi. Ja tässäkin vain osa ;) Mutta ennen kuin tämä teksti lähtee sivuamaan otsikkoa sen enempää, niin toivotamme Minnille oikein hyvää syntymäpäivää, tai kuten jenkkilässä hehkutetaan "happy hatchday!" :) Tätä pitää juhlistaa ainakin kahvin ja kaakun kera, siis ihmisten. Minnille on luvassa erinäisiä papukaijojen herkkuja. Ehkä myös hiukan reilumpi palanen juustoa :)

Matkahäkki

Eräs hyvin oleellinen tavara papukaijan tulevalle omistajalle on matkahäkki. Ihan jo sillä, että siinä lintu yleensä matkaa uuden omistajansa matkassa uuteen kotiinsa, ellei kasvattaja itse lintua tuo. Itse kun kävin Minnin hakemassa kajaanista, oli minulla lainassa vanhempieni linnun kuljetushäkki. Tämän jälkeen matkahäkille ei hirmuista tarvetta ole onneksi ollut, joten sen hankintakin on siirtynyt, koska lainahäkki löytyy nopealla varoitusajalla ja läheltä. Nyt kuitenkin muutama päivä sitten, oikeastaan aivan päähänpistona, tuli hommattua Minnille matkahäkki. Häkin virkaa toimittaa koirille tarkoitettu kuljetushäkki, joita moni muukin lintuharrastaja käyttää. Kunhan vain varmistaa että häkissä ei ole linnun mentäviä reikiä, se on tukevaa tekoa ja ovetkin saa teljettyä oikeasti esimerkiksi pienellä riippulukolla kiinni.

Matkahäkille löytyy monia käyttötarkoituksia. Oleellisin tarkoitus sillä on se, että jos tulee niin ikävä tilanne eteen, että lintua tarvitsee lähteä viemään kiireen vilkkaan eläinlääkäriin, niin siinä vaiheessa ei tarvitse alkaa miettimään kuljetuskeinoa. Eli linnun turvallisuutta ajatellen se on jo hyvä olla valmiiksi. Muita käyttötarkoituksia häkille ei kuitenkaan ole hankala keksiä. Mikäs sen parempi, kuin lähteä lämpöisenä kesäpäivänä raittiiseen ulkoilmaan tirpan kanssa, tai ihan häkin nimen mukaisesti vaikka pienelle matkalle.

Itselläni ei ole vastaan tullut faktaa siitä, että kuinka iso matkahäkin tulisi olla, joten aivan varmaa tietoa minulla ei asiasta ole. Mutta koska kyseessä on kuitenkin väliaikainen oleskelutila, on mielestäni sopiva koko häkille sellainen, että lintu saa siellä ollessaan vaivatta levitettyä siipensa levälleen. Tietenkin mitä isompi matkahäkki, sen parempi. Ainakin ihan normaalissa reissaamisessa Häkin sisustukseen toki kuuluu orsi tai kaksi, ruokakuppi ja juoma-astia. Matkan ajaksi ei häkkiin kannata linnulle leluja laittaa, mutta jos matkahäkissä asustellaan muutama päivä, on toki hyvä ottaa leluja matkaan. 

Häkkiin totuttautuminen linnun kanssa tulee aloittaa linnun ehdoilla, jolloin siitä jää linnulle mieluisia kokemuksia. Toki jos on hätä kädessä ja lintu pitää lääkäriin saada, eikä häkkiin ole ehditty totuttautua, voi olla että lintu ei sinne suosiolla myöskään mene ja se on sinne laitettava. Mutta jos häkistä tulee mieluisa kokemus linnulle niin se on helppo sinne myös saada. Meillä kaikki uudet asiat ovat yleisesti ottaen joko hyvin hyvin jänniä, tai sitten täysiä mörköjä. Olen huomannut sen, että jos jotain uutta asiaa Minnille on esittelemässä, on helpointa antaa linnun seurailla mitä itse teen. Tässä häkkitapauksessa Minni seurasi vieressä kun purkailin häkkiä paketista ja kasasin sen kokoon. Alkuun häkki oli melkoisen jännä ilmestys, mutta pikkuhiljaa hivuttauduttiin sitä lähemmin tutkimaan. Ensin Minni lensi olkapäälle sitä katselemaan josta sen pyysin kädelle. Kun häkki ei tuntunut liian jännältä, astui Minni sen päälle. Häkkiin laitetut ruokakupit ja maapähkinät olivatkin sitten viimeinen niitti ja Minni meni jo samana päivänä matkahäkkiin narskuttelemaan pähkinöitä. Tämän jälkeen häkkiin on tutustuttu ja opeteltu menemään ja hommat etenevät oikein loistavasti. Jokainen lintu toki on oma yksilönsä ja kaikki suhtautuvat uusiin asioihin eri tavalla.

Ensimmäiset kevään merkit!

Onko kyse leskenlehdistä, muuttolinnuista, ilman lämpenemisestä vaiko pultsareiden kolosta ulos ryömimisestä? Vastaus kaikkiin edellä mainittuihin on ei. Nyt on kyse siitä, kun melkein aikuisen harmaapapukaija naaraan hormonit alkavat hyrräämään. Minni on kevätpörinöiden osalta päästänyt minut todella helpolla, ainakin tähän asti, ja nämä hormonipörinät ovat kestäneet yleensä vain päivän ja tulleet satunnaisesti. Nyt kuitenkin, kun tällainen käytös on kestänyt jo parisen viikkoa, mikä tuli minulle 'hieman puskista', jouduin ihan konsultoimaan enemmän tietävältä, että joko nyt alkaa olemaan sen aika. Toisesta päästä tuli melko suora vastaus, kyllä.

No kuinka tämä sitten Minnin käytöksessä ilmenee? Ainakin viimeisen parin viikon aikana on tämä ollut huomattavissa pääsääntöisesti vain aamuisin, kun valot syttyvät ja väki talossa heräilee. Kun huomenet on puolin ja toisin toivotettu, niin unohtuu Minniltä tämä kohtelias käytös siihen paikkaan ja lintu pörhistyy aivan kävyksi ja piippailee todella kimeästi. Tämä samainen piippaus on tullut tutuksi aikaisemmin siitä, että Minni käyttää samaa ääntä kaikista epämukavista asioista. Jos näitä signaaleja ei vielä osaa lukea, niin viimeistään oksalla kävyn muodossa huojuva lintu soittaa kelloja, että nyt ei kannata välttämättä mennä lähelle. Aika on tässäkin tapauksessa tehnyt tehtävänsä, ja jo puolen tunnin jälkeen Minnin mieli on tasoittunut ja neiti on oma itsensä. 

Mutta jos (lue tänään kävi) käy niin, että aamulla töistä saapuessa hieman väsyneenä tulee kotiin, eikä osaa lintuaan lukea tarpeeksi hyvin, voi sormen päästä pian puuttua palanen. Tai vähintäänkin verinäytteenottokuntoon sormen pää voi mennä. Tänään tosiaan tällä tavalla kävi. Jälkikäteen mietittynä, Minni kyllä antoi kaikki merkit mutta jotenkin ne vain sivuutin. Normaalit häkistä tulorutiinit ovat meillä sellaiset, että kun häkki aukeaa, odottaa Minni kiltisti oksalla sitä että pyydän sitä tulemaan kädelle, mistä matka jatkuu Minni kiipeilypaikalle missä sijaitsee myös kakkapaikka. Tänään kuitenkin etenemismuoto poikkesi hieman rutiineista. Häkin ovi auki ja ennen kuin ehdin kunnolla edes kättä ojentamaan oli pikkuneiti jo lentämässä sitä kohti nokka apposen auki. Jalat kyllä ehtivät jo kädelle asti, mutta refleksit pelittivät myös minulla sen verran hyvin, että nokka ei kosketusta ehtinyt ottamaan ennen kuin ohjasin jo kädellä linnun lennon jatkumaan eteen päin. Neiti lensi hyllyn päälle ja jäi piippailemaan sinne.

Tapana on ennenkin ollut, että jos häkistä ulos tulo ei tapahdu rutiinien mukaan, on häkistä yleensä otettu vauhtia. Niin myös tälläkin kertaa. Henkinen latautuminen siihen, että kohta voi tulla nokasta ja ei muuta kuin hakemaan Minni hyllyn päältä kädelle. Pikkuneiti näytti samalta kuin juuri siemenensä pudottanut kuusen käpy, mutta tuli kuitenkin nätisti kädelle ja siitä mukisematta orrelle. Siellä sitten jäähdyteltiin tunteita puolen tuntia, minkä jälkeen kävin laskemassa Minnin ulos. Tällä kertaa kaikki meni niin kuin yleensäkin, joten täällä saatiin päivä taas hyvin käyntiin. Jännityksellä odotan, että mitähän kaikkea tässä vielä ehtiikään tapahtua.

Minni ja möröt

Iät ja ajat lapsia on peloteltu tarinoilla peikoista ja möröistä. Minnille ei tarinoita kuitenkaan viitsi vaivautua lukemaan, koska eihän se niistä kuitenkaan mitään ymmärtäisi, ellei tarinan lomassa mainittaisi esimerkiksi sanoja; ruoka, pizza, pähkinä, syömään tai juusto.. Nämä sanat Minni ymmärtää varsin hyvin. Pienen harmaapapukaijan elämä ei kuitenkaan ole aivan ruusuilla tanssimista, mitä mörköihin tulee. Harmaapapukaijat tunnetaan toisinaan neuroottisesta mielestään ja tämä mieli kehittelee linnun pienessä päässä oman mörköjen maailman.

Harmaan elämässä möröllä on monta muotoa ja ajattelin tässä hiukan luetella niitä. Ensinnäkin kaikki uudet asiat ovat melkein poikkeuksetta mörköjä. Eli esimerkiksi uudet verhot, matto, huonekalut, taulut tai vaikkapa hedelmäkulho keskellä pöytää voivat olla pienen linnun pahimpia painajaisia. Nämä möröt eivät kuitenkaan ole yleensä ylitsepääsemättömän pelottavia, vaan ne unohtuvat kuitenkin melko pian. Minnillä on myös kausiluontoisia mörköjä, jotka ovat välillä mörköjä, kun taas samat asiat eivät toisinaan haittaa menoa ollenkaan. Eli listataampa alle nyt Minnin mörkömaailman otuksia ja kuinka niiden suhtaudutaan.

Laastarimörkö on useimmiten pelottava ilmestys ja myös usein Minnin itsensä aiheuttama mörkö, kun leikkien tiimellyksessä on nokalla otettu tukea sormista ja nokka on raapaissut kynsinauhan auki. Laastarimörön ollessa sormessa on homman nimi se, että sille kädelle ei vaan yksinkertaisesti voi astua. Kun mörkö on jossain muualla kuin sormissa, voidaan sitä herkeämättä tarkkailemalla sietää jotenkuten, kunhan se ei vain ole puolta metriä lähempänä. Paketissa ollessaan laastarimörkö ei ole ollenkaan pelottava otus.

Mattomörkö on enempi sellainen sidettävä mörkö. Vaikka mattoja löytyy kämpästä useampia, ei näitä mörköjä ole kuitenkaan kuin vain yksi kappale. Ja tämä otus valitettavasti sijaitsee olohuoneessa, Minnin häkin edustalla. Mattomörköä siedetään todella hyvin, ja siitä ei välitetä ollenkaan ennen kuin se mokoma liikkuu. Jos satun kompastumaan maton reunaan niin että maton reuna nousee, tai se liikahtaa lattialla, on piru irti! Siinä vaiheessa on parempi ottaa siivet alle, huutaa mennessään ja jäädä turvallisen etäisyyden päähän hyllyn päälle silmä tarkkana tarkkailemaan että vieläkö se liikkuu ja elää.

Imurimörkö sijaitsee sekin olohuoneessa, ja jopa Minnin häkin läheisyydessä. Papukaijan sotkemistaitojen ansiosta meillä on hiukan isomman kaliiperin imuri, eli sellainen teollisuusmallin märkä-kuiva imuri joka ei helpolla mene tukkoon papukaijan pölystä ja miljoonista siemenistä. Tämä mörkö on kuitenkin niin sanottu vaihtoehto mörkö. Jos minä menen imurin ottamaan häkin läheisyydestä, kokee Minni tämän otuksen jo voitetuksi eikä yleensä reagoi asiaan millään tapaa, vaan säestää siivoamista mukavasti viheltäen ja höpöttäen. Mutta jos taas avopuolisoni menee imuria ottamaan häkin vierestä pois, ja Minni on häkissään, on tämäkin kuin mörköjen hyökkäys jota ei voi vain yksinkertaisesti sulattaa. Siinä vaiheessa juostaan pitkin häkin seiniä ja toistellaan "ei ole hätää". Kyseisen asian Minni on ajan saatossa oppinut siitä kun jokin pelottava asia ollut ja sitä on sille sanonut. Pikemminkin tässä vaiheessa tajuaa että nyt on vähän hätä.

Äänimörkö on vihuliainen mörkö, joka voi yllättää milloin vain ja missä vain. Sen lisäksi että tämä mörkö on näkymätön, on sillä mokomalla myös kyky tulla seinin läpi. Toisinaan äänimöröt aiheuttavat Minnissä "hävittäjä" reaktion, eli kämppää lennetään niin nopeasti ympäri kuin siivistä pääsee ja itse katselen vain kauhistuksissani ettei nyt vaan osuis mihinkään. Useimmiten äänimörkö onnistutaan nujertamaan pienellä pyrähdyksellä tai sitten vain vetämällä kaikki sulat ihoa vasten kuin liimattuna ja kuikistellaan kaula pitkällä äänen tulosuuntaan. Pahimpia äänimöröt ovat silloin, kun kämpässä on muutenkin hiljaista ja ollaan jo rauhoittumassa iltalevolle. Tässä vaiheessa naapurin taulun asennuksesta saapuva äänimörkö osaa yllättää pienen linnun. Pitkäkestoisia äänimörköjä taas oppii sietämään melko nopeasti, mutta nekin vaativat kaula pitkällä tarkkailua, aina!

Kirkasvalomörkö on sellainen mörkö, joka onnistuu johdannaisesti säikyttämään Minni lisäksi myös kanssa-asujat. Kirkasvalomörkö saapuu usein ilta-aikaan, kun kämpässä muuten on jo pimeää, ja yleensä omistajien aiheuttamana. Kirkasvalomörkö saapuu usein kännykästä, mutta myös taskulamppu voi olla sen lähteenä. Yleensä se saapuu paikalle kun omistajilta on jotain hukassa. Tähänkin mörköön reagoidaan yleisesti hyväksi havaitulla tavalla, eli vähän huutoa, siivet alle ja hyllyn kulmalle tarkkailemaan tilannetta. Tällainen reaktio hämärässä aiheuttaa yleensä myös omistajille sydämen tykytyksiä. Tämä mörkö voi tulla myös iltasella pihatietä ajavasta autosta ja piirtyä olohuoneen kattoon. Tällöin se ei kuitenkaan ole läheskään niin pelottava.

Mielikuvitusmörkö... Tästä möröstä en oikeastaan osaa juurikaan mitään kertoa, koska en ole niitä koskaan nähnyt.. Sen tiedän että Minni on niitä varmasti nähnyt. Yleensä mielikuvitusmörkö iskee siinä vaiheessa kun sulkia pitäisi iltasella laittaa ojennukseen ja PAM! Silloin pitää lähteä karkuun ja lentää hyllyn päälle turvaan. Luonnolliseti myös mielikuvitusmörkö vaatii kaula pitkällä tarkkailua.

Harmaapapukaijoilla voi olla monia mörköjä ja omistajien tulisi suhtautua asiaan tietenkin vakavasti ja huomioida lintunsa ajatukset möröistä. Useisiin mörköihin yleensä tottuu, mutta jotkut asiat tulevat aina olemaan niitä. Lisätään loppuun vielä videoklippi siitä, miten esimerkiksi mattomörköön saatetaan reagoida. Onneksi meillä reaktiot eivät ole lähellekkään tätä luokkaa, mutta äärimmäisen hyvän esimerkin Einstein videolla mielestäni antaa. Minni ja Miika kuittaavat tältä erää, varokaa mörköjä!! ;)