Vuoden viimeinen päivitys

Vuoden viimeiseen päivän kunniaksi on hyvä kirjoittaa myös vuoden viimeinen päivitys. Kulunut vuosi ei ole pitänyt sisällään mitään aivan erityisiä tapahtumia tässä papukaijataloudessa. Arki on ollut tasaisen mukavaa.

Yksi asia, mikä on kuitenkin ollut jatkuvassa kehityksessä, on Minnin kesyyntyminen. Reilut  2,5 vuotta tuo neiti on kuvioissa ollut mukana, ja kesyyntyminen on ollut vain nousujohteista. Kaikista parhaiten tämän on huomannut neidin käsiteltävyydessä. Uskon myös, että tulevaisuuden osalta kehitys pysyy tasaisessa kasvussa. Lisäksi Minnin sanavarasto on vain jatkanut kasvuaan, enkä pysy edes mukana siinä, mitä kaikkea tuo neiti osaa jo höpötellä. 

Minni ja Miika toivottavat kaikille lukijoilleen rauhallista ja turvallista vuodenvaihdetta!

Ja hyvää alkavaa vuotta 2013!!!

Kuulumisia ja ideointia

Elämä tässä papukaijataloudessa on kulkenut tasaisesti omaa rataansa, ilman sen kummallisempia muutoksia. Vaikka arki sujuu pääsääntöisesti samaan malliin, on aina jotain uusia juttuja, mistä kirjoittaa tänne blogiin.

Uusiin ihmisiin totuttelu

Tämä on ollut tähän mennessä Minnin kanssa yhdenlainen 'kompastuskivi'. Aikaisemmin asiaa käsitellessäni olen ottanut puheeksi syitä, mistä moinen takkuilu on johtunut. Päällimmäisenä syynä tähän tottumattomuuteen Minnillä on ollut se, että hyvin harva kaverini on edes uskaltautunut kokeilemaan Minni käsittelyä (kädelle tulemista, rapsuttamista tms). Ja ne, jotka ovat tähän uskaltautuneet, ovat suhtautuneet asiaan todella suurella varauksella. Jos Minni on hiukan nokallaan päässyt kopauttamaan näpeille, ovat nämä pienetkin uskalluksen rippeetkin hävinneet. Eli vapaaehtoisia treenikavereita on Minnillä ollut aivan liian vähän. 

Toinen, muille ihmisille kesyyntymistä hankaloittava tekijä on se, että Minni on uusille ihmisille melkoisen ujo tapaus. Jos tänne ilmaantuu Minnille täysin vieras ihminen kyläilemään, sulkee neiti yleensä sanaisen arkkunsa siihen paikkaan, ja saattaa olla koko vierailun ajan suhteellisen hiljaa. Vieraaseen pidetään myös riittävä etäisyys. Eli uuteen tuttavuuteen tutustuminen vaatii useampia vierailuja ja pitkäjänteisyyttä. Moni kaveri on sanonut, että olisi kiva jos voisivat Minniä rapsuttaa. Mutta koska Minni ei ole tähän mennessä vielä muiden rapsutuksiin ja käsittelyyn tottunut, en usko että kukaan muu tuota lintua onnistuu rapsuttamaan ennen kuin se on tajunnut, että vieraat ihmiset voivat olla myös rapsutuskoneita. Eli jos joku on oman harmaan tai muun papukaijan jo hankkinut, tai meinaa hankkia, niin kannattaa pienestä pitäen tutustuttaa lintu mahdollisimman moniin ihmisiin.

Mutta hiljaa hyvää tulee, toivottavasti.. Vaikka parempi puoliskoni on saanut jo pari kertaa nokasta näpeilleen, ei tuo ole siitä kuitenkaan lannistut, vaan halua yrittää tutustua Minniin löytyy edelleen. Lahjonta on tässäkin koulutuksessa kaiken A ja O, ja juuston avustuksella on jo jotain tuloksiakin saatu aikaan. Ehkä tuosta Minnistä saa vielä jossain vaiheessa 'esittelykelpoisen' yksilön, jotta halukkaat pääsisivät tutustumaan lajiin hieman paremmin. 

Luffa-pesusieni

Tätä tuotetta löytää useimmista hyvin varustelluista tavarataloista ja luontaistuotekaupoista. Se on oikein oiva materiaali, kun kyseeseen tulee papukaijan virikkeellistäminen. Täytyy kuitenkin pitää huoli siitä, että luffa on käsittelemätöntä, koska markkinoilta löytyy myös sellaisia, mihin on lisätty jotain tuoksua tai saippuaa.

Luffa on trooppinen köynnöskasvi, joka luokitellaan kurkkuihin. Luffaa löytyy suomesta kuivattuna ja sitä käytetään yleisesti ihon hoidossa. Se soveltuu myös oikein mainiosti papukaijojen virikkeellistämiseen. Sieni on rakenteeltaan huokomainen ja kova, muttei kuitenkaan liian kovaa tekoa linnun nokalle. Luffa on myös helppo lyhentää sopivan mittaisiksi pätkiksi tavallisella leipäveitsellä tai puukolla. Rungon läpi kulkevat kolme reikää taas toimivat herkkujen piilotukseen mitä parhaiten.

Itse survoin pätkän luffaa täyteen eri pähkinöitä, kuten mantelia, cashew-, hassel- ja saksanpähkinöitä. Minni seurasi tätä askartelua viereisen tuolin selkänojalta mielenkiinnolla kaula pitkänä. Kun sain askartelut päätökseen, ei neidin tarvinnut miettiä sen enempää, että mikä ihme tämän oudon pätkän tarkoitus oikein on. Eli sen enempää käyttöopastusta ei Minni tämän kanssa tarvinnut. 

Joulurauha ei tarkoita äänenvoimakkuuden pudottamista

Vaikka joulurauha julistettiin tänään perinteitä noudattaen kello 12 Turussa, Vanhalla suurtorilla, ei Minni kuitenkaan tällaista käsitettä tunne. Toisin sanoen volyymitasot ovat aivan normaalilla tasolla näin joulunakin. Eli Minnin arkeen ei yksi joulu paljoa vaikuta ;)

Joulupaketteja Minni ei tänäkään vuonna saanut, vaikka suhteellisen kiltti tyttö onkin ollut. Tein sille kuitenkin mieluisia paketteja wc-paperirullan hylsyistä piilottamalla pähkinöitä ja muita herkkuja niiden sisään ja kääntämällä päät umpeen. Lisäksi Minni vihdoin ja viimein tajusi sille tekemäni kookospähkinä-lelun pointin, ja kaiveli sieltä pähkinät parempiin suihin. Minni ja Miika toivottavat kaikille rauhaisaa Joulua!

Opetettavat asiat ja niistä palkitseminen

Aikaisemminkin olen puheeksi ottanut, että Minnille on hankala löytää sellaista makupalaa joka olisi linnun ruokavalion kannalta terveellinen ja samalla toimisi hyvänä palkkiona. Tilanne on edelleen sama, eli tavanomaiset palkkiot, kuten auringonkukan siemenet tai pähkinät eivät maistu neidille niin hyvin, että niiden perässä temppuja tehtäisiin. Toisinsanoen temppujen opettaminen on vaatinut pitkäjänteisyyttä minulta, koska linnun palkitseminen on oleellinen osa sitä, että eläin tajuaa tehneensä oikein. Aivan samalla tavalla kuten koirienkin kanssa, koirat ovat vain yleensä helpommin palkittavissa.

Joitakin perustemppuja Minni on onnistunut oppimaan kehujen ja rapsutusten kannustamana, mutta ne tarpeellisimmat ovat jääneet huonommalle opille. No mitä nämä tarpeellisemmat sitten ovat? Mainittakoon ensimmäisenä omaan häkkiin meno. Se on ollut Minnille aikaisemmin melko kova paikka, ja sitä ei olla yleensä mielellään tehty. Eli linnun on joutunut viemään kädellä häkkiin. Toisinaan sekään ei ole onnistunut, joten sitten on joutunut odottamaan että lintu menee sinne oma-aloitteisesti. Toinen oleellinen oppimisen aihe on se, että lintu oppii sen oikean paikan tehdä tarpeensa. Tässä osa-alueessa Minni on kunnostautunut osittain. Melko usein se osaa tarpeensa tehdä siellä missä pitää, mutta melkein yhtä usein sattuu niitä vahinkojakin. Onneksi tuosta linnusta näkee milloin sillä on tavaraa tulossa ulos päin, ja näin ollen osaa ohjata sen oikealle paikalle.

Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa! Aikaisemmin olen kyllä Minnin mieltymyksen juustoon huomannut, mutta en ole sitä lahjonnan välineenä käyttänyt. Tämä sen takia, että isommissa määrin juusto ei ole sieltä terveellisimmästä päästä papukaijoille. Juusto ei ole myöskään helppoa käsitellä makupalana. Eli koulutustilanteessa makupala tarvitsisi antaa heti sen oikean toiminnan jälkeen ja rasvainen juusto on hankala pitää hollilla tätä ajatellen.

Juusto on kuitenkin nyt testimielessä osoittautunut parhaaksi makupalaksi tähän mennessä. Tajusin ottaa juuston siinä vaiheessa kokeiluun kun Minni alkoi yrittää kaikin keinoin varastaa juustoa leiviltäni. Ensimmäisenä koulutuskohteena otettiin tämä häkkiin meneminen. Ensimmäisellä yrittämällä Minni tarvisti parin minuutin suostuttelun ja odottelun, ennen kuin meni häkkiinsä. Toisella kerralla aikaa tarvittiin enää minuutti, ja kolmannen kerran jälkeen asia on edennyt paremmin kuin hyvin.

Jatkoa ajatellen en juustoa voi kuitenkaan kaikkeen koulutukseen Minnin kanssa käyttää, mutta nämä oleellisimmat asiat taidan juuston avustamana opettaa, koska se on osoittautunut suhteellisen vaivattomaksi. Laitetaan tähän loppuun nyt videon pätkä siitä, miten paljon Minni sitä juustoa haluaa.

Tässä kyseisessä tilanteessa Minni on jo nähnyt juustopalan kädessäni.

Äänestä Minni voittoon! ;)

Minni osallistuu keskisuomalaisen järjestämään Kuvauksellisin lemmikki-kisaan. Minni kisailee muiden lemmikkien joukossa numerolla 22. Kisassa voittajalle on palkintona sadan euron arvoinen lahjakortti lemmikkitarvike-liikkeeseen. Lisäksi kaikkien kisaan osallistujien sekä kisassa äänestäneiden kesken arvotaan sadan euron lahjakortti Lemmikkitalo Reporankaan (Jyväskylä). Kuulemma myös tavarapalkintoja arpovat. Joten ei muuta kuin Minni voittoon niin saa pikkuneiti hiukan myöhässä kivan joululahjan ;)

Äänestä Minniä lähettämällä tekstiviesti LEMMIKKI 22 numeroon 13520. Viestin hinta on 0,70 euroa. Kaikki äänestäneet osallistuvat sadan euron lahjakortin arvontaan.

Tässä kaikki kisaajaat

Harkitsetko papukaijan hankintaa? Ota selvää kaikesta!!!!

Ja ei. En nyt ala avaamaan tässä tekstissä sitä kaikkea, mitä elämä noiden otusten kanssa on. Se selviää suurelta osin jo vaivautumalla selaamaan blogiani. Mutta otan esille nyt yhden ikävän esimerkkitapauksen johon törmäsin harmaapapukaijojen facebook-yhteisössä. Laitetaan pieni pätkä erään henkilön tilapäivityksestä tähän, ja alan sen jälkeen avaamaan asiaa.

Yllä on vain alku tästä alkaneesta keskustelusta, mutta asia selviää jo tuostakin. Ja niille, joiden englannin kielen taidolla ei tuosta selvää saa, voin yrittää tiivistää asiaa omien kykyjeni mukaan pähkinänkuoreen. 

Tilanne on siis tämä: 

• Tämä naishenkilö on päättänyt myydä harmaapapukaijansa, eli laittaa linnun uuteen kotiin, vaikka oli sitä niin paljon ja pitkään halunnut. Hän ei vaan enää 'jaksa'
• Papukaija on huutanut sekä melunnut, joten nainen on sulkenut linnun 'pyykkihuoneeseen' saadakseen omaa 'hiljaista aikaa'
• Tämä on aikaansaanut sen, että viikkojen aikana lintu on lakannut luottamasta tähän naiseen eikä halua tulla edes tämän lähelle, koska pelkää joutuvansa taas yksin 'pyykkihuoneeseen'

Loppuun nainen vielä toteaa, että hän saisi palkattua eläinten käytökseen perehtyneen ihmisen, mutta ei näe että se olisi sen vaivan arvoista. Ja myöhemmistä teksteistä selvisi vielä se että hän on ajatellut myydä tuon linnun ja hommata sen jälkeen uuden....... Siis VMP!! Tällaiseten tekstien lukeminen pistää itselläni vihaksi, ja tavallaan tekisi mieli lentää pelastamaan tuo lintu. Ja siis tämä lintu ei ole ollut tällä naisella/perheellä edes kolmea kuukautta! Se on varma asia, että papukaijan saa tuossa ajassa 'pilalle', jos näihin ei ole perehtynyt. Eli tässä vaiheessa korostuu juuri se asia, että pitää tietää minkälaista eläintä on hankkimassa. Pitää perehtyä sen yleiseen käyttäytymiseen, tarpeisiin, käsittelyyn ja niin edelleen. Jos hommaat papukaijan, voit olla varma että et saa omaa 'hiljaista aikaa' juuri muulloin kuin asunnon ollessa pimeänä. 

Tässä kyseisessä tapauksessa ei olisi voinut enempää toimia väärin. Ihmiset ovat tuolla kyselleet 'miten kaikki oli saanut alkunsa?' Nainen oli tähän vastannut että 'oli kohdellut lintua ehkä liian rajusti'. Tarkennuksia kysellessä nainen oli selventänyt sitten tätä rajua kohtelua. 'Jos lintu huusi, lukitsin sen vain häkkiin ja peittelin häkin ja huusin sille. Tai sitten lukitsin sen pyykkihuoneeseen. Tai sitten huitaisin sitä pyrstöön (smack on the bottom).

Itse en ihmettele hetkeäkään, jos tämä nainen on menettänyt kaiken linnun luottamuksen. Jo pelkästään tuollainen pyrstön seudulle huitaisu (todellisuudessa emme tiedä kuinka kova), säikäyttää, järkyttää ja pahimmassa tapauksessa satuttaa lintua. Tällainen riittää jo varmasti tuhoamaan linnun luoton ihmiseen. Huutaminen linnulle taas ei saa aikaan mitään muuta kuin sen, että lintu huutaa sinulle takaisin. Tämän olen myös itse huomannut. Jos korotan ääntäni Minnille, Minni korottaa ääntänsä minulle. Ja viimeisenä tämä häkkiin lukitseminen tai pyykkihuoneeseen lukitseminen (joka on todennäköisesti ollut pimeä). Lintu ei ole voinut kokea tätä mitenkään muuten kuin negatiivisena. Eli papukaija on toiminut niinkuin papukaijat toimivat, pitänyt ääntä ja tästä sitä on vain rangaistu tavalla tai toisella. Eli aina kun lintu on toiminut itselleen luontaisella tavalla, on se joutunut stressaavaan ja pelottavaan tilanteeseen.

Ja nyt tätä kirjoittaessani omat verenpaineeni alkavat nousemaan sitä tahtia että en pysty tuottamaan enää järkevää tekstiä. Mutta eiköhän tässä tullut asian ydin selville. 

Jos olet harkitsemassa papukaijan hankintaa, niin ota tarkkaan selvää siitä mihin olet ryhtymässä!!!!!

Nyt köllöttelemään sohvalle ja rapsuttelemaan Minniä, eiköhän ne verenpaineet siitä laske hiljalleen. Palaan tähän asiaan uudemman kerran jos hermoni sen vain kestävät. Miika ja Minni kuittaa.

Ongelmanratkaisua

Harmaapapukaijat ovat fiksuja ja toimeliaita. Ne tykkäävät kaikenlaisista ongelmanratkaisukykyä vaativista leikeistä ja tekemisistä. Tämä asettaa myös omistajan haasteeseen, koska tämä joutuu keksimään linnulleen jatkuvasti uusia haasteita. Kun lintu kerran oppii asiaan ratkaisun, se myös muistaa sen. Toisin sanoen, omistaja joutuu opiskelemaan itsekin uusia temppuja.

Suosituimmat ongelmanratkaisut meillä ovat ehdottomasti sellaisia, joihin liittyy ruoka tavalla tai toisella. Ruoan piilottaminen tai ripustaminen paikkaan, minkä selvittämiseen vaaditaan jonkinlaista harkintaa ovat olleet mieleisiä. Tuoreimpana tehtävänä ripustin Minnin tuoreruokatikun häkin kattoon niin että neiti ei siihen ylettänyt suoraan verkosta tai oksalta. Tämän ongelman ratkaisu vei Minniltä alle 3 minuuttia ja neiti pääsi maistelemaan rehujen väliin laitettua juustonokaretta.

Harmaan talouden kuulumisia

Hieman on hiljaiseloa ollut blogin osalta, koska muut kiireet meinaavat taas painaa päälle sen verran ettei ole oikein ehtinyt paneutumaan kirjoittamiseen. Mitään maailmaa mullistavia asioita ei ole täällä päässyt tapahtumaan, mutta jotain uutta on kuitenkin tapahtunut. Muuten arki on ollut varman tasaista peruseloa tämän katon alla.

Mutta tästä uusimmasta tapahtumasta, Minni ei ole aikaisemmin antanut muiden kuin minun rapsuttaa itseään. Tämä johtunee siitä, että neiti ei nuorempana ole päässyt tottumaan muiden rapsutuksiin, mikä on taas johtunut siitä että kukaan kavereistani ei ole uskaltautunut Minniä rapsuttamaan. Usein sillä on tapana pyytää myös vierailta rapsutuksia, mutta tämä on ollut täysin suunnitelmallista vieraiden pompottamista. Tapahtuma etenee yleensä seuraavalla tavalla: Minni pyytää rapsuttamaan ja samalla kallistaa päätään niin että tarjoaa niskaansa. Tässä vaiheessa pari vierasta on astunut ansaan ja meinannut rapsuttaa. Minni tarkkailee koko ajan vieraan sormia, ja kun ne tulevat tarpeeksi lähelle, yrittää tämä napata niistä nokallaan. Tämä on siis ollut tähän asti normaali etenemistapa tälle asialle.Muutama päivä sitten asiaan tuli kuitenkin sen verran muutosta että Minni oli antanut kaverini rapsuttaa hieman itseään häkin verkon lävitse. Eli jotain toivoa on vielä sen suhteen että Minniä saisivat muutkin rapsutella. Pitää kai löytää kavereista ne rohkeimmat joita ei haittaa jos vähän sormilleen saavat ;)

Nyt jatkamme Minnin kanssa vapaapäivän viettoa, eli sohvalla köllöttelyä, television katselua ja rapsutuksia. Pitänee palata tähän rapsutteluasiaan sitten taas kun asiassa edistytään.

Päiväunia ja Minnin mustasukkaisuutta

Ahahah! Johan alkaa otsikoinnit menemään kuin Kauniissa ja rohkeissa. Kunhan ei muu elämä ala samaa rataa menemään! Mutta asiaan! Tänään piti reippailla töissä reilu viisitoista tuntia, ja tämän kotoa poissaolon huomasi myös Minnin käytöksessä. Pikkulintu oli kuin duracell-pupu konsanaan ja vauhti sen mukainen. Mikään ei myöskään ollut oikein neidin mieleen vaan kaikesta piti ihan periaatteen vuoksi kiukutella. Kotiin tultuani laitoin perusjutut kuntoon, eli lintu häkistä vapaaksi ja uudet tuoreruoat häkkiin. Välipalan jälkeen asetuin itse työpäivän uuvuttamana sohvalle, minne Minni tulikin perässä rapsutettavaksi lopun viimein.

Aikani siinä Minniä rapsuttelin ja leikitin. Uuvuttava työvuoro kuitenkin oli tehnyt tehtävänsä ja onnistuin taas torkahtamaan sohvalle. Kuten tuossa muutama päivä sitten asiasta kirjoitin, ei ole välttämättä taloudellisesti kovin kannattavaa nukahtaa papukaija irrallaan. Ne saavat halutessaan nokallaan nopeasti tuhoa aikaan, mikä voi käydä kukkaron päälle. Taas kerran pystyin kuitenkin huokaisemaan helpotuksesta, kun torkuiltani heräsin ja pääsin tilanteen tasalle. Tällä kertaa Minni ei suinkaan nukkunut päälläni, mutta kuitenkin aivan lähituntumassa, sohvan selkänojalla. Tarkistuskierros olohuoneesa, ja totesin ettei mitään ole tuhottu. Ei edes kaukosäätimiä tai pleikkarin ohjainta, joiden kimpussa Minni tykkää olla hereillä ollessani.

Tästä pääsenkin kätevästi aasinsillalla tämän myöhäisillan tapahtumiin. Kädessä pidettävä kodin elektroniikka tuntuu usein olevan punainen vaate Minnille. Kaukosäätimet, puhelin, pleikkarin ohjain, hiiri.. Kaikki nämä saavat Minnin näkemään usein punaista, ja koska sitä kiukkua ei saa purkaa näihin kohteisiin niin valitettavan usein siinä jää itse välikäteen. Niin kävi myös tuossa hetki sitten. Minni oli häkissään hetken, kun kävin ulkona, ja sieltä palattuani puhuin puhelimessa ja menin päästämään lintua häkistään. Näin jälkikäteen ajateltuna, Minni kyllä antoi selkeän merkin ärtymyksestään, mutta jotenkin onnistuin ignoraamaan tämän. Häkin ovi auki ja pyysin Minnin lentämään kädelle. Samaan aikaan kun jalat laskeutuivat kädelle, niin myös nokka tarttui tukevasti peukalon hangasta kiinni jättäen jälkeensä komeat painaumat. Tämän jälkeen ei muuta kuin sääntöjen mukaan, eli armeija-tyyliin. Kun ulos järjestäytyminen ei onnistunut, niin silloin haettiin tuvasta vauhtia. Tämän ojennuksen jälkeen Minni onkin taas osannut käyttäytyä. Loppuilta taitaakin mennä koneella neppaillessa ja neitiä rapsutellessa.Yritin ottaa Minni tekemästä jäljestä kuvan, mutta ei tuo nokiakaisen kamera sitä ihosta erottanut. Ja tätä postausta kirjoittaessa on tuo painauma jo palautunut. 

Illan puuhastelut

Itselläni oli tänään aikainen lähtö töihin, joten Minni on saanut viettää koko päivän omassa laadukkaassa seurassaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun pari tuntia sitten saavuin töistä kotiin, oli vastassa iloinen ja ikävöivä pikkulintu. Moottorinokka vain papatti taukoamatta, ja häkin ovi kun aukesi niin neiti löysi nopeasti omalle paikalleen olkapäälle. Niin pitkään se minun seura jaksoikin kiinnostaa, kunnes kaivelin jääkaapista itselleni sapuskaa. Tässä vaiheessa Minnin huomio kiinnittyi oikeastaan vain pöydän antimiin. Joutui siinä sitten antamaan likalle rahkapurkin loppupuhdistukseen.

Itseni kun olin saanut ruokittua, oli aika antaa Minnille illan tuoreruoat. Tänään iltapalaksi olikin tarjolla omenaa jonka perässä neiti, ihme kyllä, painui häkkiin samantien aterioimaan. Ja miksi tämä nyt on niin ihme? Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Minni menee tuoreruokien perässä suoraan häkkiin. Ja siis lintuhan on ollut minulla jo reilu kaksi vuotta. Omenoista hävisikin puolet yhdeltä istumalta, vaikka asian tarkastettuani huomasin puolesta puolet olevan häkin lattialla pikku silppuna.

Edellä mainuttujen tekemisten jälkeen aikaa on kulutettu perustemppuja kertaamalla, rapsutusten parissa ja blogitekstiä suunnitellessa. Ja loppuillan ohjelma tuskin tästä kummemmaksi muuttuu. Minni ja Miika kuittaa! :P 

Varas papukaijan vaatteissa

Kuten olen aikaisemmin maininnut, Minni tykkää osallistua melkein kaikkiin tämän talouden arkisiin tapahtumiin ja askareisiin. Tämä käsittää varsinkin kaikki ruokailuhetket. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos haluan syödä ruokani rauhassa niin joudun Minnin laittamaan siksi aikaa häkkiinsä. Toinen vaihtoehto on laittaa neidille oma lautanen nokan eteen ja toivoa että sen antimet kelpaavat paremmin kuin minun lautasen. Tämä kuitenkaan harvemmin toimii. Tähänkin asiaan pätee vanha sanonta 'Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.'

Yllä näette sitten oivan tilannekuvan siitä, mihin se tilanne hyvin usein ajautuu jos Minni saa ruokapöydän tapahtumiin osallistua. Toinen yrittää aina kaikkensa, että saisi jollain keinoin ryöstettyä oman osuutensa ruoista. Tällä kertaa kyseessä oli vain päiväkahvit kera välipalan, enkä yleensä moisen takia neitiä häkkiinsä laita. Varsinainen ruokien kokkaus on taas aivan oma lukunsa. Tällöin neiti joutuu häkkiinsä pelkästään jo turvallisuussyistä.

Bird damage

Aivan sama mitä muut papukaijan omistajat ovat asiasta mieltä, mutta itse en siihen usko, ettei oikein 'koulutettu' ja kesytetty lintu purisi. Jos lintu on tekemässä jotain itselleen mieleistä, mutta omistajalleen 'rahallista' vahinkoa aiheuttavaa toimintaa, on se jotenkin saatava loppumaan. Tiedän että tässä vaiheessa yksi jos toinenkin 'oppinut' lintuharrastaja suosittelisi kiinnittämään linnun huomion makupalaan, tai johonkin muuhun lintua kiinnostavaan asiaan. Toki sen makupalan voi hakea sieltä jostain, ja sillä välin vahinko ehtii jo tapahtumaan. Kukin tavallaan.. Kuitenkin nopein keino saada 'ei toivottu' toiminta keskeytymään, on laittaa oma käsi väliin jos lintu on kädenmitan päässä.

Itse olen suuremmilta haavoilta tähän mennessä välttynyt, mutta pienempiä tulee silloin tällöin. Hetki sitten koneella surffaillessani Minni päätti hyökätä koneen hiiren kimppuun. Sillä hetkellä käteni oli hiiren päällä. ja hiiren hengen pelastamiseksi jouduin samaisella kädellä yksinkertaisesti työntämään Minnin pois hiiren kimpusta. Suutuspäissään neiti sitten nappasi sormesta kiinni ja tässä tulos. Vekki jäi pieneksi, mutta taas tuli muistutus että kyllä sitä voimaa nokasta tarvittaessa löytyy. Puraisun jälkeen Minni otti nopeat hatkat sohvalta, koska se tiesi ettei pureminen oli sallittu homma ollenkaan.

Rapsutuksia ja päiväunia

Tänään on taas ollut töistä vapaa päivä, ja aika on kulunut ongelmitta kotona sohvalla makoillessa ja Minniä rapsuttaessa. Tuntuu siltä, että tuo lintu ei vaan saa tarpeekseen noista rapsutuksista ja sitä saisi helliä vaikka maailman tappiin saakka. Toisinaan tuo ei jaksa rapsuteltavana olla, mutta tämän päivää on kyhnännyt koko ajan tuossa käden mitan päässä. Normaalisti minulla ei ole tapana pitää Minniä asunnossa vapaana silloin kun nukun, mutta toisinaan sitä torkahtaa sohvalle. Asunnossa ei onneksi ole sellaisia paikkoja missä lintu pääsisi suoraan telomaan itseään. Mutta tuolla nokalla saa paljon aikaiseksi. Otettakoon esimerkkinä puiset olohuoneen hyllyt, joihin Minni on onnistunut nokkaansa näyttämään vahtimisesta huolimatta.

Tämän lisäksi  asunnosta löytyy monia muita paikkoja, joita neiti saattaisi nokallaan palastella. Eli jos harmailta hiuksilta haluaa välttyä, ei lintua parane jättää vahtimatta. Mutta "vahinkoja sattuu" sanotaan, ja onnistuin torkahtamaan sohvalle tänään. Tunnin verran siinä ehdin nukkumaan ja Minnillä oli tämän aikaa mahdollisuus tehdä pahojaan. Herätessäni ensimmäinen ajatus mielessäni oli "hittolainen, mitähän nyt on tuhottu?", mutta siinä samassa tajusin Minnin istuvan rintani päällä silmät ummessa. Oli toinen tullut siihen päiväunille. Nyt voi sitten hyvillä mielin mennä puuhailemaan ruokahommia tuonne keittiöön Minnin kanssa, kun mitään ei ole hajoitettu. ;)

Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä valtaosa 'yhteisestä' ajasta voi olla 

rapsutuksista tykkäävän kesyn papukaijan kanssa.

Uusimman lelun tilanne

Harmaapapukaijat ovat valikoivia lelujensa- ja niihin tottumisen suhteen. Jotkin lelut menevät kuin kuumille kiville, toiset taas eivät jaksa kiinnostaa. Joitakin leluja kohdellaan ensimmäiset pari kolme viikkoa kuin ydinjätettä ja kierretään tällaiset tapaukset kaukaa. Vielä on aikaista sanoa että mihin ryhmään tämä uusin, ylijäämätarpeista tehty lelu joutuu. Toistaiseksi Minni ei ole vielä käynyt lähelläkään uusinta kapistusta, vaan pysytellyt turvallisen etäisyyden päässä siitä. Lelun asennuspaikka sijaitsee häkin verkossa, suoraan Minnin ruokakuppien yläpuolella. Tästä johtuen neiti on joutunut vahtimaan lelua syödessään. Itse olen saanut pidätellä naurua seuratessani tapahtumia sohvalta käsin, kun Minni ottaa siemenen nokkaansa ja sitä syödessään katsoo tiukasti kohti tätä lelua. Liekkö ajattelee: "Liikkuikohan se sittenkin?" Koska en ehdi vahtimaan Minniä 24/7, niin kiinnitin leluun kuorellisen maapähkinän. Jos neiti menee lelun lähelle, niin maapähkinä lähtee varmana ensimmäisenä ja näin tiedän että Minni on tehnyt leluun lähempää tuttavuutta.

Iltapäivän kuulumiset

Tämä päivä on startannut suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Vapaapäivän kunniaksi sai nukkua pitkään, edes Minni ei herättänyt mölyämisellään. Itse kun sain pään tyynystä, niin Minninkin päivä pääsi alkuun ja neiti pääsi häkistä verryttelemään siipiään. Osasi se tulla myös ottamaan oman osansa aamupalapöydästä.

Reilun tunnin ajan Mnni ehti lentelemään ja touhuamaan, kunnes jouduin neidin laittamaan häkkiinsä takaisin koska piti lähteä käymään kaupassa. Jotkut jättävät lintunsa vapaaksi pieniksi ajoiksi, kuten sen kauppareissun ajaksi. Mutta Minnin tuntien tiedän että neitiä ei voi itsekseen jättää tänne vahtimatta. Olohuoneesa löytyy niin paljon  kiinnostavia paikkoja käyttää nokkaa, minne neiti ei valvovan silmän alla saa mennä. Kaupasta kun takaisin kotiin pääsin niin ensimmäisenä olohuoneesta kuuluu "Moikka!" ja sen perään "Ulooos!". Eli häkin ovi auki ja Minni takaisin ulos. Tästä päivä onkin edennyt tätä blogia kirjoittaessa sekä Minniä rapsutellessa, ja samaa rataa jatketaan ;)

Uusi lelu ylijäämätarpeista

Joskus sitä yllättyy itsekin omista päähänpistoista ja ideoistaan. Tänään kahvipöydässä istuessani ja Minnin tuoreruokatikusta ylijääneitä tarpeita tuijottaessani sain idean uuteen Minni leluun. Pöydällä lojui pieni pätkä kierretankoa ja muutama siipimutteri. Aiemmin olin pistänyt jo merkille, että Minni tykkää pyöritellä tuoreruokatikun alaosassa olevaa siipimutteria. Idea lelusta ja sen mallista muotoutui suhteellisen nopeasti mielessäni, mutta jotain  muutakin se tarvitsisi kuin pelkän tangon ja siipimuttereita.

Pikainen laatikoiden tonkiminen tuotti tulosta, ja ylimääräiseksi
jääneet Texas Hold'em-merkit saivat käyttötarkoituksen.

Tarpeet olivat siis nyt kasassa, seuraavaksi penkomaan työkalulaatikkoa. Tongit ja porakone riittivät tällä kertaa operointiin. Ensimmäisenä vaiheena vuorossa oli pelimerkkien poraaminen. Kiitos porakoneeni 'loistavan' akun, tämä homma eteni hitaasti. Akku oli purkanut varauksensa, joten viiden minuutin latauksella sai porattua juuri ja juuri yhden pelimerkin. Porausurakan jälkeen oli vuorossa muttereiden ja pelimerkkien pujotus paikoilleen.

Kun tämä oli tehty, kävin mittaamassa hiukan etäisyyksiä häkin verkosta ja taivutin kierretangon sen mukaisesti. Taivutustöiden jälkeen oli aika mallata lelua paikoilleen ja tulin siihen tulokseen, että paremmin tuo ei olisi voinut istuakaan paikoilleen. Taas sai olla hyvillä mielin omasta näppäryydestään. Itse lelun kiinnitys hoitui vaivatta rautalankaa avuksi käyttäen. Ja kappas vain, lelu on nyt valmis ja paikoillaan. Lopputuomarointi lelun hauskuudesta ja toimivuudesta jää Minnille. Pitää päivitellä siitä tekstiä sitten kun tuomion saa. 

10.000 näyttöä puhki

Ihan täytyy asiasta sen verran kirjoittaa, kuinka on mukava huomata että ainakin jonkin verran aiheesta kiinnostuneita lukijoita löytyy. Jonkin verran on palautetta tullut blogin kautta, ja jonkin verran sähköpostitse ja facebookin puolella. Ja kaikki tämä palaute lämmittää mieltä. Minni ja Miika kiittävät lukijoitaan :)

Tuoreruokatikku v 2.0

Minnin tuoreruokatikku tuli päivitettyä nyt uudempaan versioon. Vierailu paikallisella starkilla riitti tarpeiden hankkimiseen. Matkaan tarttui 4mm paksuista kierretankoa, siipimuttereita ja yksi rikka. tarvikkeet maksoivat alle viisi euroa, eli summa ei päätä huimaa. Hieman taivuttelua, pätkimistä sekä vasaralla naputtelua, ja tikku oli valmis. Sitten ei muuta kuin pesun kautta käyttöön. Toki tuollaisen olisi 4 eurolla saanut valmiina, mutta tuo onkin mittatilaustyötä ;)

 

Pyykit kuivumaan

Harmaapapukaijat ovat luonteeltaan erittäin uteliaita ja tykkäävät touhuta omistajansa mukana, mitä tämä sitten onkaan tekemässä. Minni tykkää olla kodin toiminnassa mukana, tavalla tai toisella. Hieman asiasta riippuen, neiti seuraa tapahtumia joko turvallisen välimatkan päästä, tai sitten haluaa olla aivan tapahtumien keskipisteenä. Pyykkien kuivumaan ripustaminen onkin yksi niistä tapahtumista mihin Minni mielellään änkee mukaan. Ensimmäinen paidan räpsäytys ja neiti on paikalla hämmästelemässä.

Mielekkäimmäksi tekemiseksi pyykkien kuivuumaan ripustuksessa Minnille on osoittautunut tämän toiminnan hankaloittaminen, eli pyykkien tiputtelu. Normaalisti tämä toiminta keskittyy kuitenkin sukkien pudotteluun, koska ne on helppo pudottaa nopeasti yhdellä kiskaisulla, etten minä ehdi toimintaa keskeyttämään. Yritin tätä toimintaa mukamas huomaamattomasti ottaa videolle, mutta tapojensa mukaan kameran nähdessään Minni alkoi tekemään aivan jotain muuta kuin oli tekemässä. Tyydyin sen jälkeen ottamaan vain muutaman kuvan. Tästä on hyvä jatkaa päivää sohvalla löhöten ja Minniä rapsutellen.

      

Päivän starttaus

Tämä päivä on alkanut melko rauhallisissa merkeissä, poislukien tuon moottorinokan höpötykset. Minni on ollut taas kovasti juttutuulella ja onkin päästänyt melkein koko sanastonsa ilmoille. Parasta aikaa neiti istuu olkapäällä ja yrittää kaikin keinoin terrorisoida tätä blogin kirjoittamista. Tämä tarkoittaa hyvin pitkälti sitä, että näppäimistön päälle on mukava hyppiä ja yrittää kertoa omaa versiotaan tarinasta. Samoin myös hiiren omiminen tuntuu olevan kovasti neidillä mielessä. Jos sitä antaisi koneen olla hetken aikaa rauhassa ja menisi laittamaan Minnin kanssa pyykkejä kuivumaan. Se on sitten aivan toinen projekti, katsoo jos siitä jotain tuossa kirjoittelee kun pyykit on narulla. Mukavaa päivää vaan kaikille :)

Sivupalkkiin uusi osio

Sivun ulkoasuun tehtiin sen verran päivitystä, että oikean puolen sivupalkkiin ilmestyi Minnin linkkivalinnat. Sieltä löytyy suomen molempien lemmikkilintuyhdistysten linkkien lisäksi parin harmaapapukaija-tuttavan sivujen linkit.

Tuoreruokatikku

Sain kaverilta muutama päivä sitten vinkkiä kyseisestä kapistuksesta. Eli idea yksinkertaisesti on kiinnittää häkin kattoon tanko, mihin sitten voi pujottaa linnulle tuoreruokia tarjolle. Tikun sijoituspaikasta riippuen, tämä tarjoaa uudenlaista ja haastellisempaa aktiviteettia linnulle.

Kuvassa kaverin lintu GT ja kaupasta hankittu 4€ tuoreruokatikku.

Itse en ole vielä paikallisista eläinliikkeistä moista tikkua löytänyt. Joten ei autattanut muuta kuin väsätä itse. Kaapissa sattui olemaan sen verran tarpeita, että ensimmäisen vedoksen tikusta sai tehtyä jo. Tosin tikku ei ole läheskään niin hieno kuin kaupalliset versiot, mutta ajaa asiansa. Pitänee kehitellä mallista seuraava versio, kunhan ehtii tarpeita hankkimaan.

Ylläpitokustannukset

Moni osaa arvioida summa määräisesti mitä esimerkiksi kissan ylläpito tulee kustantamaan, jos laskuihin ei oteta mukaan yllättäviä eläinlääkärikäyntejä. Mutta jos maallikolta kysytään arvioita siitä, mitä papukaijan ylläpitäminen tulee omistajalleen maksamaan, ei veikkaajalla ole asiasta yleensä mitään käsitystä. Harmaapapukaijan, tai minkä tahansa muun ison papukaijan hankintahinta on kova, mutta ylläpitokustannukset ovat jotain aivan muuta.

Papukaijan ruokavalio koostuu pääasiassa laadukkaasta siemensekoituksesta, sekä vihanneksista ja hedelmistä. Siemensekoitusten hinta vaihtelee aivan ostopaikasta riippuen, mutta 15kg säkin saa arviolta 50-70 eurolla. Tällainen säkki kestää meillä noin vuoden ajan, eli siementen osalta päiväkohtainen kustannus jää vajaaseen 0,20 euroon säkin maksaessa 70 euroa. Hedelmien ja vihannesten osalta arvioisin päiväkustannusten menevän meillä suunnillen 0,30 euroon. Eli ruokakustannusten ollessa päivää kohden noin 0,50 euroa, päästään vuositasolla reiluun 180 euroon. Toki makupalat on laskettava tähän arvioon päälle, ja tietty kaikki se mitä lintusi ryövää sinun lautaseltasi.

Leluihin ja virikkeisiin  kuluva raha on suoraan kiinni siitä, paljonko omistaja on valmis tekemään itse, ja kuinka kestäviä leluja linnulleen hankkii. Minnin leluista kallein taitaa olla vajaan 30 euron arvoinen ’palikkarata’, josta kirjoitin noin kuukausi sitten. Veikkaan että tämä lelu tulee kestämään useamman vuoden ajan, mutta jos Minni onnistuu tuhoamaan puupalikat kokonaan, niin saan itse jollain keinoin uusia palikoita lisäiltyä. Muuten lelut meillä ovat pääasiassa pahvista ja puupalikoista itse tehtyjä. Hyväksi havaittu on myös Lego:n duplo-sarja, joka jaksaa pitää Minnin mielenkiinnon  yllä, ja on melkoisen ’papukaijakestävä’. Niin sanotut ’kuluvat lelut’ tehdään meillä tyhjistä vessapaperirullista, paperimytyistä, pahvilaatikoista ja vastaavista. Eli varsinaisia kuluja ei synny.

Lääkärikuluja ei papukaijoilla säännöllisesti synny. Toisaalta tämä on täysin omistajariippuvainen asia. Toiset tykkäävät, että lintu on hyvä käyttää kerran vuodessa eläinlääkärissä tarkastuksessa, toiset eivät. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Tarkkailen itse lintuni ulkoista kuntoa, painoa ja vointia muutenkin. Papukaijat sairastavat harvoin, mutta myös nekin saattavat tarvita joskus äkillistä eläinlääkärin hoitoa.  Eli yllättäviä kuluja voi toki syntyä, niin kuin muidenkin lemmikkien kohdalla. Mutta otettakoon esimerkiksi nyt vanhemmillani 33 vuotta ollut tanimbarinkakadu, joka ei ole kertaakaan eläinlääkärillä vieraillut.

Edellä mainittuihin kuluihin voidaan lisätä vielä kuluvina tarvikkeina lintulamppu, mineraalikivet ja joitakin muita juoksevia kuluja. Mutta nämä eivät kuitenkaan vuositasolla ole mitenkään päätä huimaavia. Eli  Minnin kokoluokan papukaijan vuotuinen ylläpitokustannus lähtee arvioilta 250 eurosta ylöspäin. Omistaja, ja hänen tilipussinsa määrittää sitten sen ylärajan.

Uusi herkkujemma häkkiin

Tänään kaupan hevi-osastoa kierrellessä muistin suunnitelmani uudesta namijemmasta Minnin häkkiin. Halkaistu kookospähkinä, joka tulee tangon varaan 'kokonaisena'. Eli lintu joutuu nostamaan päällimmäistä puolikasta ja keplottelemaan herkut pähkinän sisältä. Rakennustarpeiksi en tarvinnut kaupasta muuta, kuin itse kookospähkinän.

Kotiin päästyäni aloitin askartelun samantien. Ensimmäisenä pähkinän 'pillinreiät' porakoneella auki ja mehut pihalle. Sen jälkeen porasin muutamia reikiä pähkinän ympäri. Kun reiät kiersivät pähkinän ympäri, niin muutama napautus ison ja jämäkän veitsen hamarapuolella pähkinää kädessä pitäen halkaisi pähkinän. Seuraavaksi vuorossa oli kookoksen hedelmälihan pois kaiverrus. Minni ei uskaltautunut avuksi siivoamaan sisuksia, mutta itse sisuksien nakertelu sille kyllä kelpasi.

Kuoret kun oli siivottu, porasin molempiin puolikkaisiin reiän keskelle ja pujotin noin 5mm rautatangon läpi. Alaosaan tehtiin sen jälkeen U-lenkki jonka pujotin kookoksen 'pillinreiästä' takaisin pähkinän sisälle ja puristin kasaan. Näin alaosan saa pysymään paikallaan. Ja näin uusi namijemma onkin jo valmis. Ei muuta kuin häkkiin roikkumaan ja herkut sisään. Ehkä tuo Minni uskaltautuu tuota jossain vaiheessa tutkimaan ;)

Soveltuuko harmaapapukaija ensimmäiseksi lemmikkilinnuksi?

Otsikon kysymys on sellainen, johon törmää usein papukaijoja käsittelevillä forumeilla. Ja mielipiteitä asian osalta on melkein yhtä paljon, kuin mielipiteiden kirjoittajiakin. Päälinja vastauksien osalta jakautuu kuitenkin selvästi kahteen eri ryhmään, puolesta ja vastaan. Toki myös välimallin vastauksia on tarjolla. Tästä sain ajatuksen tämän tekstin kirjoittamiseen, koska käsitteleehän blogini pääasiassa harmaapapukaijoja, ja sellaisen kanssa elämistä. Tiedän sen, että en pysty käsittelemään tätä aihealuetta välttämättä niin laajasti kuin sitä voisi, mutta herätellään nyt kuitenkin hiukan ajatuksia.

Lukiessani forumeita tämän asian osalta, olen huomannut kovin monien tyrmäävän suoraan ajatuksen harmaapapukaijasta ensimmäisenä lintuna. Syyksi tähän tyrmäämiseen on usein sanottu lajin vaativuus. Itse näen asiat kuitenkin siltä kannalta, että mikä tahansa papukaijalaji on omalla tavallaan vaativa, aivan sama onko kyseessä sitten neitokakadu vai ara. Oli lintu iso tai pieni, se vaatii lajilleen tyypillistä hoitoa. Itse en näe neitokakaduissa ja harmaapapukaijoista muuta yhteistä kuin että ne ovat molemmat papukaijoja. Eroa lajeilta löytyy sitäkin enemmän niin käyttäytymisen, älykkyyden, äänekkyyden, tilan tarpeen kuin aikaansa saaman sotkun osalta. Ja tässä on vain pieni määrä näitä eroavaisuuksia.

Kärjistetään tätä asiaa nyt hieman kaverini sanojen avulla: ”Miksi harjoitella seurakoiralla, jos haluaa harrastaa palveluskoiratoimintaa?” Eli miksi hommata neitokakadu, jos haluaa harmaapapukaijan? Itse en kannata minkään harjoituskappaleiden ottamista, jos lopullinen lajivalinta tulee olemaan aivan jokin muu. Pidetään tätä neitokakadua nyt vaihtoehtoisena lintuna, eikä sotketa mukaan enää muita lajeja. Neitokakadut voivat elää jopa 20 vuotta. Miksi sitoutua johonkin lajiin niin pitkäksi aikaa, jos se ei ole se laji mikä itseään viehättää? Varsinkin jos ei halua paneutua useampaan eri lajiin.  Ennemmin panostaa sitten 120-prosenttisesti suoraan siihen omaan lajivalintaan.

On toki totta, että harmaapapukaijat ovat vaativia lintuja, mutta riittävällä perehtymisellä lajin ominaisuuksiin ja tarpeisiin, voi yhteisestä elosta saada aikaan toimivan kokonaisuuden. Itselleni Minni on ensimmäinen ihan oma lintu, josta olen joutunut vastuun kantamaan kokonaan itse. Enkä menisi sanomaan että mitään kauheaa paniikkia olisi linnun vaativuuden takia tullut missään vaiheessa. Toki uusia asioita on vastaan tullut, mutta niistä on selvitty ilman ongelmia. Aikaisempaa hoitokokemusta minulla on neitokakaduista, kauluskaijoista ja tanimbarinkakaduista. En kuitenkaan näe että tämä aikaisempi kokemus olisi valmistanut minua harmaapapukaijaan millään muulla tapaa, kuin opettamalla linnun hoitamisen perusjutut.

Papukaijojen hoitamisen perusteet ovat melko samanlaiset jokaisella lajilla, ja perusjuttujen jälkeen tulevat sitten lajikohtaiset vaatimukset. Näitä et voi oppia muuten kuin lukemalla ja kysymällä. Sen jälkeen kun olet haalinut itsellesi tarjolla olevan tiedon lajista, ei lisäoppia saa enää muulla tavalla kuin olemalla tekemisissä itse eläimen kanssa. Suositeltavaa on tutustua lajiin käymällä jonkun luona kylässä, joka omistaa harmaapapukaijan. Kymmenen vierailukerran jälkeen lajista on saanut jo jonkinlaisen käsityksen, mutta se ei kuitenkaan ole vasta kuin pintaraapaisu lajiin. Lisäksi on muistettava, että jokainen lintu itsessään on yksilö, ja käyttäytyvät myös omalla yksilöllisellä tavallaan. Lisäksi itse olen havainnut että Minnin käytös on aivan erilaista silloin, kun kylässä on vieraita ihmisiä.

Koska Minni on nyt hyvinkin paljon sitä mieltä, että olen näppäillyt koneella tarpeeksi kauan, on aika vetää pakettia kasaan. Itse olen sitä mieltä, että harmaapapukaija soveltuu aivan hyvin ensimmäiseksi linnuksi. Tärkeintä on, että perehdyt lajin vaatimuksiin oikeasti kunnolla, sekä hankit itsellesi oikeanlaisen kuvan lajin käyttäytymisestä ja olemuksesta. Ei pidä tyytyä siihen kauniiseen kuvaan, että nuo istuvat tyytyväisenä pienessä häkissään ja höpöttelevät mukavia päivästä toiseen, koska asia ei ole näin. Harmaapapukaijat voivat elää useita kymmenia vuosia ja vaativat sinulta huolenpitoa, rakkautta ja sitoutumista koko elämänsä ajan. Tässä tekstissä on vain murto-osa siitä, mitä elämä tuon lajin kanssa on, mutta esitä itsellesi kysymys: Pystyisitkö sitoutumaan linnun hoitoon jopa loppuelämäsi ajaksi?? Jos vastasit myöntävästi edelliseen kysymykseen, niin kannattaa perehtyä harmaapapukaijoihin toki tarkemmin. 

Jos tämä teksti herätti sinussa kysymyksiä, niin vastaan niihin toki mielelläni. Ja jos muita papukaijojen omistajia en eksynyt tätä lukemaan, niin kertokaa toki omia ajatuksia/kokemuksia aiheeseen liittyen :) 

Lajiesittely: Harmaapapukaija - Lemmikkilinnut Kaijuli ry

Vertaistukea

Papukaijalajit eroavat toisistaan, siinä missä kissa- tai koirarodutkin. Jokaisella lajilla on omat  tarpeensa, ominaisuutensa ja käyttäytymismallinsa. Kirjoitettua tietoa papukaijoista löytyy lajikohtaisesti niin paperisena versiona, kuin sähköisessä muodossa internetistä. Mutta onko se sitä parasta tietoa? Toki näistä kirjoitetuista faktoista saa kattavan kuvan eläimestä, mutta todellinen tietous kehittyy ajan myötä, kun on tekemisissä itse eläimen kanssa. 

Harmaapapukaijaa pidetään yhtenä  haasteellisimmista papukaijoista sen stressiherkkyyden takia, koska tämä voi laukaista monia ongelmallisia käyttäytymismuotoja. En väitä, etteivätkö muut papukaijat reagoisi stressiin, mutta harmailla tätä ilmenee yleensä herkemmin. Stressi voi aiheuttaa höyhenten nyppimistä, apaattisuutta, jatkuvaa huutamista ja se muutenkin heikentää linnun hyvinvointia. Lisäksi harmaapapukaijat ovat äärimmäisen fiksuja ja tarvitsevat paljon virikkeitä ja tekemistä voidakseen hyvin. Sen takia lajikohtainen perehtyminen on oleellista myös papukaijojen osalta.

Itse olen ollut ylpeä harmaapapukaijan omistaja kohta jo kaksi ja puoli vuotta. Ennen Minnin hankkimista, etsin tietoa harmaapapukaijoista kaikista mahdollisista lähteistä, mitkä vain käsiini sain. Ja tämä ei ollut mikään nopea prosessi, vaan kesti reilusti yli vuoden. Luin harmaapapukaijoja käsitteleviä kirjoja, nettiartikkeleita ja foorumeita, sekä tutustuin kaikkiin mahdollisiin lajia käsitteleviin videoihin mitä vain löysin. Toki minulla oli pohjalla jo parinkymmenen vuoden yleinen kokemus papukaijoista, kiitos isäni lintuharrastuksen. Lisäksi olin ollut joitakin kertoja myös tekemisissä harmaapapukaijojen kanssa.

Näin jälkikäteen kun mietin kulunutta kahta ja puolta vuotta. Ja varsinkin sen alkutaivalta, voin sanoa, että Minnin tullessa minulle en tiennyt harmaapapukaijoista juuri mitään. Ennemminkin voin sanoa, että siitä tämän lajin oppiminen vasta alkoi. Uusia asioita tuli vastaan ei nyt päivittäin, mutta viikoittain. Monta kertaa meni tällä pojalla sormi suuhun, että mitähän nyt pitäisi tehdä. Tässä vaiheessa suurimmaksi avuksi osottautui vertaistuki, eli muut harmaapapukaijojen omistajat. Ja koska papukaijat eivät ole niitä yleisimpiä lemmikkejä, ei toisia harmaapapukaijan omistajia tullut joka kulmalla vastaan.

Kiitos hienon keksinnön, nimeltä internet, olivat muut harmaapapukaijojen omistajat kuitenkin tavoitettavissa. Tämä vertaistuki on osoittautunut minulle korvaamattomaksi avuksi yhteiselossa Minnin kanssa. Haluankin kiittää kaikki niitä joilta apua kysymyksiini sain, toivottavasti tunnistatte itsenne. Tämä saamani apu on innoittanut myös minua kirjoittamaan enemmän harmaapapukaijoista lajina, tähän blogiin. Koska tiedän että kaikki mahdollinen tieto tästä lajista tulee varmana tarpeeseen tuoreille harmaan omistajille.

Vauhdikas päivä, rauhallinen ilta

Minnillä tuntui olevan päivällä normaalia enemmän virtaa, ja sen kyllä käytöksessäkin huomasi. Neiti viiletti pitkin kämppää ja teki niin luvallisia kuin luvattomiakin juttuja. Pariin otteeseen sen joutuikin laittamaan ihan häkkiin asti rauhoittumaan hetkeksi, kun ei muukaan auttanut. Nyt illaksi tuo tirppa onneksi on saanut ylimääräiset energiansa purettua ja rauhottui mukavasti. Kulunut ilta onkin mennyt rauhallisesti televisiota katsellessa, samalla kun Minni on istua nököttänyt rinnan päällä ja nautiskellut rapsutuksista. Toisinaan sitä ajattelee että olisipa tuo aina yhtä rauhallinen. Mutta toisaalta silloin se ei olisi läheskään yhtä viihdyttävää seuraa, kuin se on yleensä. Me taidetaan vielä katsoa parit jaksot tuota sarjaa, ja sen jälkeen onkin nukkumaanmenoaika, niin linnulla kuin omistajallakin.

Tätä menoa jatkui vajaa pari tuntia yhtä kyytiä. :)

(aika kehnot hämäräkuvaus-ominaisuudet nokiassa)

Vajaa kolme viikkoa

Sen verran siinä meni. Tarkalleen ottaen 18 päivää, ennen kuin Minni uskaltautui koskemaan tuohon uuteen leluunsa ilman, että sitä olisi lahjonut makupaloilla. Hetki sitten päästin Minnin häkistään, missä se oli hetken aikaa ollut rauhoittumassa, kun meinasi olla hieman riehakkaalla päällä. Häkistä ulos tuleminen menee yleensä aina samojen rutiinien mukaan. Avaan häkin oven ja sanon Minnille että odottaa, sidon häkin oven kiipeilyverkkoon kiinni ja sen jälkeen pyydän Minniä lentämään kädelle. 

Minni saa parit rapsutukset, minkä jälkeen laitan sen häkin oven päälle. Tällä kertaa Minni meni ensimmäisenä tarkastamaan lelun luota, joka sijaitsee häkin päällä, että onko siellä vielä pähkinöitä. Pähkinät neiti oli sieltä aikaisemmin päivällä käynyt jo syömässä, joten tällä kertaa tyydyttiin siirtelemään palikoita. Yritin kuvaa ottaa tästä tapahtumasta, mutta tällä kertaa leikit keskeytyivät siinä vaiheessa, kun kamera saapui paikalle. Mutta pääasia on nyt se että ei ainakaan hukkaan mennyt tuon lelun hankinta. Varmasti jatkossakin tulee viihdyttämään Minniä.


*Edit

Siinä pari kuvaa todisteeksi ;)

Blenderi ilman kantta

Tämä on äärimmäisen hyvä vertauskuva siitä, mitä on asua papukaijan kanssa samassa taloudessa. Lauantain ja vapaapäivän kunniaksi kaivoin imurin siivouskaapista, ja ajattelin vähän imuroida enimpiä Minnin sotkuja kämpästä pois. Olohuoneen puolen kun olin imuroinut niin siirryin eteisen puolelle. En minuuttia kauempaa ehtinyt eteisen puolella olemaan, kun olohuoneen puolelta kuului jo siementen lentelyn kaltaista ääntä. Eteinen kun oli hoideltu niin palasin olohuoneen puolelle tarkastelemaan äänen syntyperää. Arveluni oli osunut aivan oikeaan, häkin ympäristössä oli puoli kourallista siemeniä pitkin lattioita. Minni itse oli tässä vaiheessa jo häkin oven päällä tyytyväisenä nakertelemassa pähkinää, minkä se oli todennäköisesti ruokakupistaan vaivalla etsinyt. Saattaahan tuo olla, että minulta oli jäänyt pari siementä imuroinnin jäljiltä lattialle, ja Minni kertoi sen tuollaisella 'armeijatyylillä': "Tuohon jäi vielä pas***" :D Joten uusi kierros häkin edustalla osoittautui tarpeelliseksi.

Eikä tässä vielä kaikki! Minnillä on taipumus sottaiseen syömiseen. Kuivaruoka (siemenet tms.) syödään yleensä ihan siivosti, mutta jos ruoka on kosteaa niin ruokailutapa muuttuu selvästi. Aivan sama onko kostea ruoka sitten jokin hedelmä, puuroa, vihanneksia tai vastaavaa. Jokaisen nokallisen  jälkeen päätä pitää ravistaa puolelta toiselle. Tämä tarkoittaa sitä että tämä kostea, ja pintoihin hyvin tarttuva ruoka lentelee sinne tänne. Aika ajoin Minnin häkin takana oleva seinä pitää pyyhkiä, kun se kirjaimellisesti näyttää siltä, että blenderiä olisi käytetty seinän vieressä täydessä vihanneslastissa.

Illan kuulumiset

Tänään Minni oli taas alkuillasta oma miellyttävä itsensä. Asiaan varmasti vaikutti myös se, että olin ollut työreissulla edelliset 1,5 vuorokautta, ja neiti saanut nauttia omasta laatuseurastaan täällä. Kotiin päästyäni normaaliin tapaan Minni häkistä ensimmäisenä ulos. Eikä sillä kestänyt kuin alle minuutti, kun oli jo olkapäällä kiehnäämässä poskea vasten. Siinä se ilta sitten menikin rapsuttelujen ja lentelyn parissa, kunnes kello alkoi olla jo sen verran, että neiti piti laittaa häkkiin rauhoittumaan etteivät kaikki naapurit herää ;)

 Nyt neiti on tuolla häkissä höpötellyt loppuillan mittaan koko repertuaariaan lävitse. On laskettu lukua, mumistu olemattomia, matkittu eläimiä ja komennettu itseään oksalle. Kovasti tuo on myös rapsutuksia tuolta orreltaan kysellyt, mutta nyt on aika sammuttaa valot huoneesta ja rauhoittua yöunille. Valot kun sammuivat niin häkistä kuului hiljaisella äänellä 'nyt nukkuu.. hyvää yötä'. Minni ja Miika kuittaavat tältä päivältä :)

Kysymyksiä sähköpostitse

Tänään tuli otettua käyttöön uusi sähköposti-tili vain tätä blogia varten. Osoite löytyy sivun oikeasta yläkulmasta, lokerosta 'Kirjoita meille!'. Kuvaus löytyy toki laatikosta, mutta kerrottakoon tässä hiukan laajemmin. Eli, jos jokin asia harmaapapukaijoista askarruttaa mieltäsi, niin otan mielelläni asian puheeksi blogissani. Tai jos haluat että kirjoitan jostain tietystä aiheesta harmaapapukaijoihin liittyen. Tarkoituksena saada aikaan tekstejä otsikolla: 'Lukijan kysymys: - '. Lisäksi jos sinulla on antaa ruusuja tai risuja, otan ne mielelläni vastaan.

harmaanelamaa@gmail.com

Päivittäinen tuoreruoka

Kävin aamulenkin yhteydessä kaupassa hakemassa Minnille hiukan hedelmiä ja mieleeni tuli, että miksi en kirjottaisi siitä jotain blogin puolelle. Tuoreruoka, eli vihannekset ja hedelmät, kuuluvat kaikkien papukaijojen luontaiseen ruokavalioon. Niitä tulisi olla tarjolla päivittäin. Tuoreiden ruokien lisäksi linnulle tulee olla tarjolla myös siemensekoitusta ja pellettejä. Tällä keinoin linnun ruokavalio pysyy monipuolisena ja terveellisenä. Kaikkien papukaijalajien ruokavalio ei kuitenkaan ole aivan identtinen, joten kannattaa perehtyä aina lajikohtaiseen ruokavalioon.

Selvittyäni lenkiltä sisälle, aloitti Minni ensimmäisenä huutelemaan häkistä, että ulos pitäisi päästä. Ei siinä auttanut muu, kuin avata häkin ovi ja päästää neiti ulos. Tapojensa mukaan Minni meni häkin oven päälle ja teki siitä tarpeensa. Tämän jälkeen se lensi perässä keittiönpöydän ääreen ihmettelemään, että mitä siellä kauppakassissa on. Tänään kaupan hevi-osastolta tarttui mukaan kiwiä, banaania, omenaa ja päärynää. Nämä ovat Minnille mielekkäämpiä tuoreruokia, kuin normaalisti tarjoiltavat vihannekset. Onko se sitten mausta kiinni, sitä en tiedä. Tuoreruoasta kun on kyse, niin on parempi tarjota linnulle pääasiassa vihanneksia, koska hedelmät sisältävät paljon enemmän sokereita. Samaa ohjetta noudatan itsekin, mutta toki voi hedelmillä silloin tällöin hemmotella.

Nostin pöydälle leikkuulaudan, veitsen ja ruoka-astian Minnin tarkkaillessa toimiani. Minni tykkää osallistua päivän askareisiin, ja kulkee yleensä huoneesta toiseen perässä. Ruokakuppien täytön seuraaminen on lähinnä itsestäänselvyys, ja jos neitiä ei silloin näy, niin voi alkaa jo miettimään mikä on vialla. Minni toki hoiti oman osansa hedelmien paloittelusta ja silppusi kuorittua päärynää pitkin pöytää minun pilkkoessa muita hedelmiä. Kun kaikki ainekset oli saatu pilkottua, niin pääsi Minni herkuttelemaan. Tällä tavoin tämä päivä käyntiin :) Loppuun muistuksena, jätä avokado sinne hevi-osastolle. Se on pienissäkin määrin myrkyllistä papukaijoille!