Päiväunia ja Minnin mustasukkaisuutta

Ahahah! Johan alkaa otsikoinnit menemään kuin Kauniissa ja rohkeissa. Kunhan ei muu elämä ala samaa rataa menemään! Mutta asiaan! Tänään piti reippailla töissä reilu viisitoista tuntia, ja tämän kotoa poissaolon huomasi myös Minnin käytöksessä. Pikkulintu oli kuin duracell-pupu konsanaan ja vauhti sen mukainen. Mikään ei myöskään ollut oikein neidin mieleen vaan kaikesta piti ihan periaatteen vuoksi kiukutella. Kotiin tultuani laitoin perusjutut kuntoon, eli lintu häkistä vapaaksi ja uudet tuoreruoat häkkiin. Välipalan jälkeen asetuin itse työpäivän uuvuttamana sohvalle, minne Minni tulikin perässä rapsutettavaksi lopun viimein.

Aikani siinä Minniä rapsuttelin ja leikitin. Uuvuttava työvuoro kuitenkin oli tehnyt tehtävänsä ja onnistuin taas torkahtamaan sohvalle. Kuten tuossa muutama päivä sitten asiasta kirjoitin, ei ole välttämättä taloudellisesti kovin kannattavaa nukahtaa papukaija irrallaan. Ne saavat halutessaan nokallaan nopeasti tuhoa aikaan, mikä voi käydä kukkaron päälle. Taas kerran pystyin kuitenkin huokaisemaan helpotuksesta, kun torkuiltani heräsin ja pääsin tilanteen tasalle. Tällä kertaa Minni ei suinkaan nukkunut päälläni, mutta kuitenkin aivan lähituntumassa, sohvan selkänojalla. Tarkistuskierros olohuoneesa, ja totesin ettei mitään ole tuhottu. Ei edes kaukosäätimiä tai pleikkarin ohjainta, joiden kimpussa Minni tykkää olla hereillä ollessani.

Tästä pääsenkin kätevästi aasinsillalla tämän myöhäisillan tapahtumiin. Kädessä pidettävä kodin elektroniikka tuntuu usein olevan punainen vaate Minnille. Kaukosäätimet, puhelin, pleikkarin ohjain, hiiri.. Kaikki nämä saavat Minnin näkemään usein punaista, ja koska sitä kiukkua ei saa purkaa näihin kohteisiin niin valitettavan usein siinä jää itse välikäteen. Niin kävi myös tuossa hetki sitten. Minni oli häkissään hetken, kun kävin ulkona, ja sieltä palattuani puhuin puhelimessa ja menin päästämään lintua häkistään. Näin jälkikäteen ajateltuna, Minni kyllä antoi selkeän merkin ärtymyksestään, mutta jotenkin onnistuin ignoraamaan tämän. Häkin ovi auki ja pyysin Minnin lentämään kädelle. Samaan aikaan kun jalat laskeutuivat kädelle, niin myös nokka tarttui tukevasti peukalon hangasta kiinni jättäen jälkeensä komeat painaumat. Tämän jälkeen ei muuta kuin sääntöjen mukaan, eli armeija-tyyliin. Kun ulos järjestäytyminen ei onnistunut, niin silloin haettiin tuvasta vauhtia. Tämän ojennuksen jälkeen Minni onkin taas osannut käyttäytyä. Loppuilta taitaakin mennä koneella neppaillessa ja neitiä rapsutellessa.Yritin ottaa Minni tekemästä jäljestä kuvan, mutta ei tuo nokiakaisen kamera sitä ihosta erottanut. Ja tätä postausta kirjoittaessa on tuo painauma jo palautunut.