Harmaapapukaija Minni ja päivittäinen osallistuminen

Mitä kaikkea tuo otsikko pitääkään sisällään ;) Tässä on niin laaja aihepiiri, että sen täydelliseen kertomiseen vaadittaisiin vähintäänkin kirjailijan lahjoja. Mutta avataan ajatusta hiukan referoituna.
Olen aikaisemminkin avannut tätä aihetta toki, mutta tässä taas hieman lisää, koska satunnaisia vierailijoita löytyy aina, ja nämä seikkailijat eivät välttämättä jaksa koko blogia kahlata läpi ;)

Vapaana ollessaan Minnillä on pakottava tarve olla tapahtumien keskipisteessä, eli toisin sanoen, vähintäänkin samassa huoneessa missä minä/muut ovat. Tämä pitää siis melkein aivan kaiken sisällään. Aivan sama olenko harjaamassa hampaita, tiskaamassa, suihkussa, imuroimassa, tekemässä ruokaa, pelaamassa, koneella jne jne jne... Eli toisin sanoen, jos haluan kokkailla kunnolla ja hella on täynnä kuumia astioita ja levyjä, on Minni laitettava häkkiinsä odottamaan. Muuten sulkapallo pyörii ja häärää olkapäällä ja tämä on tiivistettynä vaarallista tuollaiselle otukselle. Kaikkeen on vain yksinkertaisesti saatava osallistua. Ei sillä että se huono asia olisi, uteliaisuus on vain hyvä merkki siitä, että lintu on virkeä ja yleisesti ottaen sellainen, minkälainen harmaapapukaijan ja papukaijan pitääkin olla: utelias ja aktiivinen.

Asialla on kuitenkin niin sanotut haittapuolensa. 'Omaa aikaa' aktiivisen papukaijan omistajalle siunaantuu melko harvoin, silloin kun lintu ei ole häkissään. Toki Minni tykkää leikkiä omilla leluillaan ja touhuta omiaan, mutta useimmiten se kuitenkin valitsee sen seuran mistä niitä rapsutuksia irtoaa, eli minut. Kuten edellä jo mainitsin, ruoan laitto on usein sellainen asia että Minni on laitettava vain odottamaan häkkiin sitä ulos pääsyä. Samoin myös se, jos ruokapöydän ääressä ollaan yhdessä vaimokkeen kanssa syömässä. Koska muuten on satavarma asia että Minni heiluu apukokkina ja sen jälkeen yrittää maistaa yhteisiä luomuksia. Samoin myös esimerkiksi pleikkarin pelaaminen, Minnin on pakottava tarve tulla räpläämään pleikkarin ohjainta ja kokeilla että onnistuisko se auton ohjaaminen pikkulinnulta. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta aikataulutettu elämä ei anna enempää periksi tällä kertaaa ja on siirryttävä seuraaviin askareisiin. Lisätään loppuun pikku filmin pätkä eiliseltä siitä, miten Minni tykkää yleensä osallistua blogin kirjoittamiseen ;)

Tyttöjen jorinat

Näinhän se tuntuu menevän, että silloin sattuu ja tapahtuu kaikista eniten kun ei itse ole paikalla. Näin kävi myös tänään. Itse olin pyörittämässä rattia töissä, kun neidit viettivät päivää keskenään kotosalla toisilleen höpötellen. Yleensä silloin kun itse olen kotona, ei Minni jostain syystä vaivaudu Satulle höpöttelemään, mutta kun en ole paikalla niin silloin  Minnin sanainen arkku yleensä raottuu myös Satulle.

Tällä kertaa luvassa oli taas sellaista tarinointia, että olisi pitänyt olla kamera asemissaan kuvaamassa Minniä, mutta kas kummaa, itse olin tosiaan töissä ja kamerakin oli matkassa. Satu laittoi minulle töihin viestiä siitä kuinka Minni on taas aivan pönttö. Ensin Minni oli tuumannut "Mietitään... mietitään", johon Satu oli vastannut kysymällä "Mitäs mietit?". Pikkuneiti oli tähän vastannut tomerasti "No sipsiä ja pizzaa... Kuulitko!?" En ollut alkuun uskoa viestin sisältöä vaan oli pakko varmistaa vielä että luinko oikein. Mutta näin vaan oli Minni tuumannut. Noh, tarina ei suinkaan lopu tähän, vaan jatkoa seurasi jo muutaman minuutin päästä, kun Minni alkoi painokkaasti ja venyttävästi vaatia "Juustoaaa".  Tähän Satu oli Minnille sanonut "Ei tipu ennen kuin syöt pähkinän". Tähän Minni oli miltei saman tien tuumannut vain että "Pähkinä... PASK**!"

Ja kaikki edellä mainitut Minnin sanomat sanat ovat opittuja sanoja, mutta jännäksi tässä asian tekee se, että jokainen näistä sanoista on yksittäin opittuja. Ja muutenkaan sanoja ei ole varta vasten opetettu, vaan Minni on poiminut kaiken vain siitä, mitä täällä asunnossa on puhuttu ja yhdistelee niitä sitten mielensä mukaan. Ensi kuussa tulee 3,5 vuotta siitä kun Minni saapui tähän talouteen nuorena ja pienenä harmaapapukaijan alkuna. Jutut alkavat olla nyt sitten tätä tasoa ja mietin vain, että minkälaista juttua mahtaa olla parinkymmenen vuoden päästä ;)

Pölypallo oikolukemassa tätä päivitystä ;)

Papukaijan kuvaaminen

Tässä onkin sellainen aihe mikä on aiheuttanut itselleni harmaita hiuksia silloin tällöin, mutta yleensä vain videoinnin osalta. Minnillä juttua ja temppuja usein riittää vaikka millä mitalla ja neiti möykkää yleensä päivät pitkät. Tähän saakka kuvauskaluston virkaa on toimittanut kännykän kamera ja jostain syystä tilanne menee mitä useimmiten sillain, että kun kaivan puhelimen esille aikeissa kuvata Minniä, loppuu tekeminen tai höpöttäminen siihen paikkaan. Eli jonkinlainen ramppikuume iskee vissiin pikkuneidille siinä vaiheessa ja sen jälkeen tuijotetaan vain sitä kameraa.

Välillä tuo lintu höpöttää niin uskomattomia juttuja, että niitä ei meinaa edes itse uskoa todeksi. Ystäväpiiristäkin löytyy sitä myöten useampia epäilijöitä, kun on kertonut että millaista juttua Minni heittää eikä ole mitään millä näyttää sitä toteen. Lyhyesti tiivistettynä, itse kuvailisin papukaijan, tai ainakin Minnin kuvaamista melko haasteelliseksi. Aina silloin tällöin onnistuu jotain pientä saamaan videolle, mutta useimmiten parhaimmat jutut tulevat silloin kun on itse toisessa huoneessa touhuamassa jotain muuta.

Toiveissa kuitenkin on, että tähän 'ongelmaan' löytyy ratkaisu kuvauskaluston päivityksestä. Kiitos tästä kuuluu rakkaalle avovaimolleni. Sain häneltä nimittäin hieman ennakkoon 30 vuotis-/ joululahjani. Käärepapereista paljastui GoPro HERO3 Black edition- action kamera! Juuri sellainen mistä olen haaveillut pitkin kulunutta vuotta. Tosin kameran pääsääntöinen käyttötarkoitus painottuu ulkoharrasteiden pariin, mutta miksi en hyödyntäisi sitä myös Minni kohdalla? Kamera kun on pieni, huomaamaton, helppo sijoittaa minne vain ja kirsikkana kakun päällä; kaukosäätöinen! Eli nyt ei tarvitse olla välttämättä itse samassa huoneessa kun Minni höpöttelee toisaalla, vaan voi vain yksinkertaisesti painaa kaukosäätimen nappia ja kamera lähtee kuvaamaan ihan huomaamatta. Tai voin jättää kameran kotiin kuvaamaan, kun Minni höpäjää täällä itsekseen. Mahdollisuudet ovat mieltei rajattomat ;)

Kameran käyttö ja videoiden editointi kuitenkin vaativat vielä paljon harjottelua, mutta eipä sitä muutenkaan voi oppia. Eli 'filmi pyörimään' ja otoksia napsimaan. Nyt kuitenkin alkaa uni painamaan luomia sen verta silmien eteen, että on parempi siirtyä unten maille. Minni tuossa on nukkunutkin jo pidemmän aikaa. Joten ei muuta kuin öitä ja lisätään loppuun nyt hieman sitä filmin pätkää :))

Ilta muiden joukossa

Se olis vapaapäivä taas töistä, joten aikaa riittää myös enempi Minnille ja neidin asioilla on tänään vähän käytykin. Eläintarvikeliikkeestä tarttui matkaan uutta siemensekoitusta neidille ja nokkakivi. Kiven tarkoitus olisi saada tuota Minnin ylänokan kasvua kuriin, samoin myös terävyyttä. Tuppaa tuo kottarainen aina teroittamaan ylänokan kärjen piikinteräväksi. Leikkien lomassa, vaikka kovaa neiti ei kädestä otakkaan kiinni, menee se piikki melko vaivattomasti ihosta läpi. Toivotaan vaan, että kivi kelpaa pureksittavaksi.

Ilta tulee jatkumaan tästä eteenpäin normaaleja vapaaillan kaavoja noudattaen. Eli rapsutuksia, höpöttelyä ja jonkin sorttisia leikkejä on Minnin ja minun ohjelmassa tiedossa. Tällä hetkellä tuo tirppana huutelee tuolla häkin päällä taas vähän kaikenlaista. Loppuun siis pieni otanta, sanasta sanaan siitä, mitä Minnillä on mielessä. "Mene oksalle.. oksalle nyt.. Missä sipsi.. Tuo sipsiä.. Hyvä kiitos! Kukkuuu" Ja nämä kaikki ilman isompia taukoja :D Minni ja Miika kuittaa.