Tilannepäivitys

Liian paljon tekemistä ja liian vähän aikaa. Edellä mainituilla sanoilla pystyy ehkä parhaiten selittämään sen, miksi blogin puolella on ollut niin hiljaista. Harvemmin tulee enää läppärin kantta avattua ja se hankaloittaa kummasti blogin kirjoitusta. Facebookin puolelle olen tasaisemmin kuulumisia päivitellyt ja tuoreimmat kuvat Minnistä löytyvät meidän vielä suht uudelta Instagram-tililtä. Nyt pitääkin kokeilla miten blogin kirjoitus onnistuu puhelimen kautta.

Tämä saattaa kuulostaa hiukan tylsältä, mutta aika tasaisesti täällä on elo sujunut ja ilman isompia aineellisia vahinkojakin on selvitty. Päivät menevät melko samoilla tavoin kuin ennenkin. Vapaapäivinä Minni liittyy seuraan jo aamupala pöytään, mutta työpäivinä keskitytään leikkimään leluilla häkissä ja hoidetaan ulkoilu sitten kun tulen töistä. Toistaiseksi Satu ei ole vielä Minniä uskaltanut päästää ulkoilemaan kun en ole maisemissa, mutta treeniä tämänkin asian eteen on tehty jo jonkin aikaa. Suurimpana esteenä tälle on ollut se että Minni ei suostu Satun kanssa yhteistyöhön siinä vaiheessa, kun häkkiin pitäisi mennä. Tosin jo pitkän aikaa Minni on päässyt häkistä pois noin puolta tuntia ennen kuin olen saapunut töistä kotiin. Hiljaa hyvää tulee 😊

Muutoksia kuitenkin on luvassa ja uudet tuulet tulevat puhaltamaan. Tämän perheen arkeen on tulossa suuri muutos, kun elokuussa seuraamme saapuu pieni ihminen 😊 Tämä tulee varmasti vaikuttamaan myös Minnin käytökseen ja toivon, että nämä muutokset olisivat vain positiivisia. Ilman isompia ongelmia Minnin kanssa on tähän saakka selvitty ja uskon että selviämme myös jatkossakin. ☺ Kirjoitettavaa tulee siis olemaan myös jatkossa, mutta aikakin saattaa olla kortilla 😀

Sanotaan että eläimet vaistoavat raskauden ja alkavat käyttäytyä eri tavalla. Tähän en muiden eläinten osalta ota kuitenkaan kantaa, mutta uskallan avata asiaa kuitenkin papukaijojen puolelta. Minni käyttäytyminen Satua kohtaan on selkeästi muuttunut ja Minni ei ole koko aikaa Satua kiusaamassa ja härnäämässä. En kuitenkaan usko, että tämä johtuu siitä että Minni vaistoaisi raskauden, vaan ennemmin siitä että Satun käytös Minniä kohtaan on todennäköisesti muuttunut. Satu itsekin on asiaa ihmetellyt, että mistähän nyt tuulee 😀 Toinen vaikuttava tekijä voi kuitenkin myös olla se, että Minni alkaa olla sukukypsyyden kynnyksellä ja se muuttaa myös papukaijojen käyttäytymistä. Pitää seurata miten tilanne kehittyy ja palata asiaan jos jotain uusia havaintoja asian tiimoilta tulee.

Mitä blogin kirjoittamiseen tulee, niin pitänee ottaa itseään niskasta kiinni taas ja alkaa kirjoittamaan hiukan useammin. Ja tämän tulen tekemään kyllä tietokoneen kautta, koska tämä puhelimella kirjoitus on vain ihan sieltä ja syvältä. 😂😂

Pääsiäistipu matkassa mukana

Pääsiäisen aikaan ihmiset suuntaavat yleensä jonnekkin päin lomailemaan. Mökille, laskettelukeskuksiin, ulkomaile tai sukulaisiin. Perjantaina myös me pakkasimme laukut sekä kassit ja suuntasimme kohti Varsinais-Suomea. Minni ei ole elämänsä aikana pahemmin matkustellut autolla ja nämä kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Normaalisti Minni on viettänyt meidän reissut kotona, luottohoitajansa hoteissa, mutta lämpöisen sääennusteen takia ajattelimme ottaa myös pikkuneidin matkaan. Noin kuukausi sitten hommattu matkahäkki ei ollut enää Minnille pelottava ilmestys, vaan neiti meni häkkiin helpolla odottamaan matkan alkua. Ennen autoon pääsyä minun täytyi kuitenkin käydä ajamassa auto lämpöiseksi, koska ulkolämpötila näytti aamupäivällä vasta +10 C.

Kun auto oli saatu sisältä lämpöiseksi, suuntasin takaisin kotiin ja auton pakkaaminen alkoi. Ensin kaikki kassit ja kapsäkit autoon ja viimeisenä Minnin häkki takapenkille. Pientä ihmetystä oli Minnin käytöksessä havaittavissa kun pikkuneiti kannettiin eteisen ovesta käytävään. Varmaan oli toisella mielessä, että mihinkä häntä nyt mahdetaan viedä. Autoon päästyään Minni istui hiukan ihmeissään, mutta tyytyväisen oloisena matkahäkkinsä orrella ja vihelteli hiukan. Näin matka sai alkaa. Alkumatkassa takapenkillä oli aika hiljaista ja Minni katseli kaulapitkällä häkistään, mutta pikkuhiljaa uskaltautui viheltelemään hiukan. Normaalisti Minni on äänessä koko ajan ja höpöttää kuin papupata, mutta matkan aikana ei sanoja pahemmin kuulunut. Onneksi radiosta tuli Minninkin mielestä hyvää musiikkia minkä tahtiin Minnin kanssa viheltelimme kilpaa. Reilu kolmen tunnin automatka sujui ongelmitta, mitä nyt ihmismatkustajilla tuli hiukan lämmin, koska ilmastointia ei linnun autossa ollessa pysty viileällä pitämään.

Minnistä huomasi hyvin, että uusi ympäristö ihmetytti pikkulintua. Myös veikkaukseni Minnin käytöksestä osui melko tarkasti kohdalleen. Aiemmin automatkalla sanoin Satulle, että Minni tulee todennäköisesti viihtymään pääasiassa häkkinsä päälä ja minun olkapäällä ja näin se jotakuinkin on myös mennyt. Joko neiti hengaa häkin päällä tai seuraa minua huoneesta toiseen. Itsekseen se ei muualla malta olla, kuin häkkinsä luona. Uusi ympäristö on saanut aikaan myös sen, että Minni on sulkenut sanaisen arkkunsa melkein kokonaan. Vain pari hassua sanaa on neiti ilmoille laukonut. Joko ihmisten keskustellessa on Minni väliin laukaissut "Jees!" ja välillä on suukkoja huudellut. Muuten äänet ovat rajoittuneet oikeastaan varovaiseen viheltelyyt silloin tällöin. Lopullinen hiljeneminen Minnillä tuli eilen kun naapurista tuli pari pienempää lasta katsomaan Minniä. Vaikka veikkaan että Minni olisi tuskin saanut edes sanan vuoroa näiltä pikkuihmisiltä. Sen verran pitivät meteliä ja ravasivat pitkin poikin että oli Minnikin ihmeissään.

Kun ensimmäisen päivän jännityksistä oli selvitty, malttoi Minnikin jo hieman rauhoittua. Illasta neidin häkki sitten kannettiin samaan huoneeseen missä itse nukuimme, joten Minni sai nukkua turvallisessa ympäristössä. Melko hyvin se rauhoittui kun valoja sammutettiin, vaikka itse vielä elokuvaa katselimmekin. Muutaman kerran neiti kinusi häkistä vielä ulos, mutta meni parin kehoituksen jälkeen oksalle nukkumaan. Aamulla saikin sitten herätä pikkulinnun vihellyksiin. Tämä lomailu jatkuu täällä vielä ainakin huomiseen, ehkä sen jälkeen malttaa jo kotiin lähteä. Kaikille hyvää pääsiäisen loppua!

Viisi vuotta harmaita askelia

Tänään tulee kuluneeksi viisi vuotta siitä, kun Minni ponnisteli pienen nokkansa ja pienien jalkojensa avulla itsensä pihalle sitä suojanneesta munasta. Siitä alkoi tuon pienen linnun taival, joka on toivottavasti mahdollisimman pitkä. Mitä kaikkea Minnin elämässä onkaan tapahtunut tänä aikana? Olen yrittänyt selvittää pientä aukkoa Minnin historiassa siltä ajalta, kun se oli vielä "matkalla" luokseni. Tämä ei kuitenkaan ole johtanut minkäänlaisiin tuloksiin, koska kyseinen henkilö ei ole vastannut jättämiini viesteihin. Minni on lähtöisin saksalaiselta papukaijan kasvattajalta, josta se on tuotu suomeen maaliskuussa 2010. Jostain syystä Minni päätyi jo pian sen jälkeen harmaapapukaijojen kasvattajalle kajaaniin, mistä se tuli sitten minulle. Kuulemma "pelastivat" Minnin sieltä.

Kesäkuussa tulee sitten neljä vuotta siitä, kun kävin Minnin hakemassa kajaanista kotiin. Siitä lähtien Minni onkin riemastuttanut tämän talouden elämää omilla tempuillaan ja höpötyksillään. Yhteiselo onkin ollut oikein viihdyttävää ja päivääkään en menisi vaihtamaan pois! Papukaijan pitämisessä on kuitenkin myös se nurja puoli, joka jokaisen papukaijaa harkitsevan tulee muistaa. Eli meteli, ainainen sotku, linnun *askaa siellä täällä ja mahdolisuus tulla purruksi. Ja tässäkin vain osa ;) Mutta ennen kuin tämä teksti lähtee sivuamaan otsikkoa sen enempää, niin toivotamme Minnille oikein hyvää syntymäpäivää, tai kuten jenkkilässä hehkutetaan "happy hatchday!" :) Tätä pitää juhlistaa ainakin kahvin ja kaakun kera, siis ihmisten. Minnille on luvassa erinäisiä papukaijojen herkkuja. Ehkä myös hiukan reilumpi palanen juustoa :)

Matkahäkki

Eräs hyvin oleellinen tavara papukaijan tulevalle omistajalle on matkahäkki. Ihan jo sillä, että siinä lintu yleensä matkaa uuden omistajansa matkassa uuteen kotiinsa, ellei kasvattaja itse lintua tuo. Itse kun kävin Minnin hakemassa kajaanista, oli minulla lainassa vanhempieni linnun kuljetushäkki. Tämän jälkeen matkahäkille ei hirmuista tarvetta ole onneksi ollut, joten sen hankintakin on siirtynyt, koska lainahäkki löytyy nopealla varoitusajalla ja läheltä. Nyt kuitenkin muutama päivä sitten, oikeastaan aivan päähänpistona, tuli hommattua Minnille matkahäkki. Häkin virkaa toimittaa koirille tarkoitettu kuljetushäkki, joita moni muukin lintuharrastaja käyttää. Kunhan vain varmistaa että häkissä ei ole linnun mentäviä reikiä, se on tukevaa tekoa ja ovetkin saa teljettyä oikeasti esimerkiksi pienellä riippulukolla kiinni.

Matkahäkille löytyy monia käyttötarkoituksia. Oleellisin tarkoitus sillä on se, että jos tulee niin ikävä tilanne eteen, että lintua tarvitsee lähteä viemään kiireen vilkkaan eläinlääkäriin, niin siinä vaiheessa ei tarvitse alkaa miettimään kuljetuskeinoa. Eli linnun turvallisuutta ajatellen se on jo hyvä olla valmiiksi. Muita käyttötarkoituksia häkille ei kuitenkaan ole hankala keksiä. Mikäs sen parempi, kuin lähteä lämpöisenä kesäpäivänä raittiiseen ulkoilmaan tirpan kanssa, tai ihan häkin nimen mukaisesti vaikka pienelle matkalle.

Itselläni ei ole vastaan tullut faktaa siitä, että kuinka iso matkahäkin tulisi olla, joten aivan varmaa tietoa minulla ei asiasta ole. Mutta koska kyseessä on kuitenkin väliaikainen oleskelutila, on mielestäni sopiva koko häkille sellainen, että lintu saa siellä ollessaan vaivatta levitettyä siipensa levälleen. Tietenkin mitä isompi matkahäkki, sen parempi. Ainakin ihan normaalissa reissaamisessa Häkin sisustukseen toki kuuluu orsi tai kaksi, ruokakuppi ja juoma-astia. Matkan ajaksi ei häkkiin kannata linnulle leluja laittaa, mutta jos matkahäkissä asustellaan muutama päivä, on toki hyvä ottaa leluja matkaan. 

Häkkiin totuttautuminen linnun kanssa tulee aloittaa linnun ehdoilla, jolloin siitä jää linnulle mieluisia kokemuksia. Toki jos on hätä kädessä ja lintu pitää lääkäriin saada, eikä häkkiin ole ehditty totuttautua, voi olla että lintu ei sinne suosiolla myöskään mene ja se on sinne laitettava. Mutta jos häkistä tulee mieluisa kokemus linnulle niin se on helppo sinne myös saada. Meillä kaikki uudet asiat ovat yleisesti ottaen joko hyvin hyvin jänniä, tai sitten täysiä mörköjä. Olen huomannut sen, että jos jotain uutta asiaa Minnille on esittelemässä, on helpointa antaa linnun seurailla mitä itse teen. Tässä häkkitapauksessa Minni seurasi vieressä kun purkailin häkkiä paketista ja kasasin sen kokoon. Alkuun häkki oli melkoisen jännä ilmestys, mutta pikkuhiljaa hivuttauduttiin sitä lähemmin tutkimaan. Ensin Minni lensi olkapäälle sitä katselemaan josta sen pyysin kädelle. Kun häkki ei tuntunut liian jännältä, astui Minni sen päälle. Häkkiin laitetut ruokakupit ja maapähkinät olivatkin sitten viimeinen niitti ja Minni meni jo samana päivänä matkahäkkiin narskuttelemaan pähkinöitä. Tämän jälkeen häkkiin on tutustuttu ja opeteltu menemään ja hommat etenevät oikein loistavasti. Jokainen lintu toki on oma yksilönsä ja kaikki suhtautuvat uusiin asioihin eri tavalla.