Pääsiäistipu matkassa mukana

Pääsiäisen aikaan ihmiset suuntaavat yleensä jonnekkin päin lomailemaan. Mökille, laskettelukeskuksiin, ulkomaile tai sukulaisiin. Perjantaina myös me pakkasimme laukut sekä kassit ja suuntasimme kohti Varsinais-Suomea. Minni ei ole elämänsä aikana pahemmin matkustellut autolla ja nämä kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Normaalisti Minni on viettänyt meidän reissut kotona, luottohoitajansa hoteissa, mutta lämpöisen sääennusteen takia ajattelimme ottaa myös pikkuneidin matkaan. Noin kuukausi sitten hommattu matkahäkki ei ollut enää Minnille pelottava ilmestys, vaan neiti meni häkkiin helpolla odottamaan matkan alkua. Ennen autoon pääsyä minun täytyi kuitenkin käydä ajamassa auto lämpöiseksi, koska ulkolämpötila näytti aamupäivällä vasta +10 C.

Kun auto oli saatu sisältä lämpöiseksi, suuntasin takaisin kotiin ja auton pakkaaminen alkoi. Ensin kaikki kassit ja kapsäkit autoon ja viimeisenä Minnin häkki takapenkille. Pientä ihmetystä oli Minnin käytöksessä havaittavissa kun pikkuneiti kannettiin eteisen ovesta käytävään. Varmaan oli toisella mielessä, että mihinkä häntä nyt mahdetaan viedä. Autoon päästyään Minni istui hiukan ihmeissään, mutta tyytyväisen oloisena matkahäkkinsä orrella ja vihelteli hiukan. Näin matka sai alkaa. Alkumatkassa takapenkillä oli aika hiljaista ja Minni katseli kaulapitkällä häkistään, mutta pikkuhiljaa uskaltautui viheltelemään hiukan. Normaalisti Minni on äänessä koko ajan ja höpöttää kuin papupata, mutta matkan aikana ei sanoja pahemmin kuulunut. Onneksi radiosta tuli Minninkin mielestä hyvää musiikkia minkä tahtiin Minnin kanssa viheltelimme kilpaa. Reilu kolmen tunnin automatka sujui ongelmitta, mitä nyt ihmismatkustajilla tuli hiukan lämmin, koska ilmastointia ei linnun autossa ollessa pysty viileällä pitämään.

Minnistä huomasi hyvin, että uusi ympäristö ihmetytti pikkulintua. Myös veikkaukseni Minnin käytöksestä osui melko tarkasti kohdalleen. Aiemmin automatkalla sanoin Satulle, että Minni tulee todennäköisesti viihtymään pääasiassa häkkinsä päälä ja minun olkapäällä ja näin se jotakuinkin on myös mennyt. Joko neiti hengaa häkin päällä tai seuraa minua huoneesta toiseen. Itsekseen se ei muualla malta olla, kuin häkkinsä luona. Uusi ympäristö on saanut aikaan myös sen, että Minni on sulkenut sanaisen arkkunsa melkein kokonaan. Vain pari hassua sanaa on neiti ilmoille laukonut. Joko ihmisten keskustellessa on Minni väliin laukaissut "Jees!" ja välillä on suukkoja huudellut. Muuten äänet ovat rajoittuneet oikeastaan varovaiseen viheltelyyt silloin tällöin. Lopullinen hiljeneminen Minnillä tuli eilen kun naapurista tuli pari pienempää lasta katsomaan Minniä. Vaikka veikkaan että Minni olisi tuskin saanut edes sanan vuoroa näiltä pikkuihmisiltä. Sen verran pitivät meteliä ja ravasivat pitkin poikin että oli Minnikin ihmeissään.

Kun ensimmäisen päivän jännityksistä oli selvitty, malttoi Minnikin jo hieman rauhoittua. Illasta neidin häkki sitten kannettiin samaan huoneeseen missä itse nukuimme, joten Minni sai nukkua turvallisessa ympäristössä. Melko hyvin se rauhoittui kun valoja sammutettiin, vaikka itse vielä elokuvaa katselimmekin. Muutaman kerran neiti kinusi häkistä vielä ulos, mutta meni parin kehoituksen jälkeen oksalle nukkumaan. Aamulla saikin sitten herätä pikkulinnun vihellyksiin. Tämä lomailu jatkuu täällä vielä ainakin huomiseen, ehkä sen jälkeen malttaa jo kotiin lähteä. Kaikille hyvää pääsiäisen loppua!