Minnin käytöksen muuttuminen ihmisiä kohtaan

Minni on nyt ollut reilun kuukauden minulla, ja neidin muutos yleisesti ihmisiä kohtaan on muuttunut tänä aikana. Alussa Minni hyväksyi oikeastaan kaikki ihmiset lähelle, ja tuli oikeastaan kenen kädelle tahansa. Nyt viimeisen parin viikon aikana neiti onkin alkanut valkkaamaan käsiä mille nousee. Minun kädelle tullaan (yleensä ) mielellään ja muutenkin tykkää hengailla olkapäällä tai muuten vain lähellä. Vieraat ihmiset joita Minni on useamman kerran nähnyt ja ollut tekemisissä, heidän kädelleen tullaan välillä tai sitten tarjotaan vaihtoehtoisesti nokkaa jos sormet tulevat liian lähelle. Sitten uudet ihmiset joita neiti ei ole ennen nähnyt joutuvat melkein armotta nokan tuikkauksen uhriksi, mutta toki poikkeuksiakin mahtunut joukkoon.

Valjaisiin totuttautumista Vol. 2

Tuossa edellisellä kerralla sattuneen valjaiden vahingossa päälle menemisen myötä tulikin sitten heti parin viikon tauko valjastreeneihin kun neiti hyvin selvästi osoitti että kyseinen tilanne ei ollut kiva ja että valjaat ovat sieltä ja syvältä.

No toissapäivänä otettiin taas valjaat esille, ja lähestymistavaksi lahjonta. Neidin suuri herkku, eli edam-juusto paketti pöydälle niin heti heräsi mielenkiinto. Houkuttelemalla juustonokareiden avulla sainkin neitiä työntämään pään jo melkein kokonaan kaulalenkin läpi, mutta selvästi vielä epäluuloisena ja tarkkailevana. Mutta tästä on taas hyvä jatkaa kun valjaita ei enää suoranaisesti pelätä

Sählypallo: kammotuksesta mieluisaksi leluksi

Ostimpa tuossa Minnin saapumisen aikoihin paketin (3kpl) sählypalloja. Alkuun neiti vierasti palloja ja piti niihin vähintään metrin verran turvaväliä. Totutin neitiä sitten pikkuhiljaa palloihin siirtämällä niitä huoneessa näkösällä lähemmäksi häkkiä, ja paikkoja missä neiti istuu mielellään. Tällainen siedätyshoito tehosikin oikein mukavasti ja nyt onkin sit pallot kovassa käytössä Paria pallo kanniskellaan ja nostellaan pitkin häkkiä ja kämppää ja yhdestä pallosta onkin tehty sitten nokan kulutus palikka, eli en tuota nyt enää ihan palloksi menis edes sanomaan Pitänee hakea uusi paketti jo piakkoin

Iltapäiväherätyksiä papukaijan malliin

Tässä on nyt parina päivänä kuluneen viikon aikanan käynyt niin että kun Minni on lennellyt vapaana kämpässä niin olen itse nukahtanut sohvalle telkkaria katsoessa. Tämähän ei tietenkään ole kovin suotavaa koska lintua ei saisi koskaan jättää valvomatta. Mutta näillä kerroilla on kuitenkin vältytty pahanteolta ja onnettomuuksilta. Asiaan, jottei nyt otsikkoa sivuutettaisi kokonaan. Minnillä on sellainen tapa että kun olen kotona ja neiti on vapaana, niin jos en mitenkään noteeraa sitä, se hakee huomiota jollain tapaa. Ja kun nukkuu niin tämä linnun huomioiminen on aikas vaikeaa No neiti onkin sitten tullut siihen tulokseen että sen on tylsää yksinään touhuta, joten isäntä on herätettävä. Pari kertaa tullutkin sitten herättyä siihen että tyttönen ottaa nokalla varovasti kiinni nenästä tai sormista ja asteittain kiristää otetta niin pitkään että herään kunnolla... Nyt ei tarvitse enää opettaa kuin että osaisi tulla tiettyyn aikaan herättämään

Iloiset jälleennäkemiset

Tullut tässä huomattua miten iloisena Minni ottaa aina vastaan kun on ollut kotoa pois enemmän kuin kuusi tuntia. Alle kuuden tunnin jos kotiin menee niin neiti ei sen kummemmin noteeraa saapumistani, mutta kun se raja ylittyy on ralli häkissä vallan mahdotonta. Neiti suhaa edestakaisin oksaa ja verkkoa pitkin tasan niin pitkään kuin häkin ovi aukeaa. Ja tämän tapahduttua neiti vetää pienen lentokierroksen ja laskeutuu joko omalle paikalleen katossa roikkuvaan köyteen, tai sitten olkapäälle. Jos vauhtia haetaan köydeltä, ei siltikään kestä kauaa niin neiti on jo olkapäällä kerjäämässä rapsutusta ja huomiota. Tuossa n 5h päästä kun töistä pääsee, on taas tällainen vastaanotto luvassa ja on mukava mennä kotiin

Lisäystä linnun kiintymisestä omistajaansa

Tosiaan edellisessä tekstissä kerroin miten linnut saattavat kiintyä omistajaansa kuin puolisoon. Tästä ei mennytkään kuin pari päivää niin Minni osoitti omaa kiintymystään minuun hyvinkin hellyyttävällä tavalla. Istuin kaikessa rauhassa olohuoneessa nojatuolilla katsomassa leffaa, ja Minni istui toisen nojatuolin selkänojalla syömässä hetkeä aiemmin antamaani viinirypälettä. Neiti oli päässyt noin puoleen väliin aterioinnissaan kun katsahdin siihen, lintu katsoi takaisin, lenti olkapäälleni ja alkoi tunkea tätä puoliksi syötyä rypälettä suuhuni. Ja tämä on papukaijoilla selvä kiintymyksen osoitus, että käydään toista ruokkimaan Hyvälle mielellehän tuollainen saa

Omistajaan kiintyminen

Isot papukaijat ja kakadut ovat yksiavioisia, ja viettävät kumppaninsa kanssa koko elämänsä. Sama pätee myös harmaapapukaijoihin, ja jos lajitoveria ei ole seurana, lintu voi kiintyä omistajaansa.

Tämä on tullut huomattua täälläkin jo. Minni seurailee huoneesta toiseen ja tykkää kyhnyttää olkapäällä tai polvella, vaikka makupaloja ja rapsutuksia ei tulisi. Ja jos vieraita on kylässä niin niihin suhtaudutaan todella varauksella ja yleensä tarjotaan nokkaa jos tulevat liian lähelle. Ja jos vieraat eivät usko uhoamista niin sitten viimeistään hakeudutaan olkapäälle turvaan. Ja tämä kiintyminen on tapahtunut vain reilussa kolmessa viikossa. Kaikki linnut ovat tosin yksilöitä, joten ei kannata olettaa että kaikki linnut kiintyisivät samaa tahtia.

Papukaijat ovat uteliaita

Tämä on itselläni ollut aina tiedossa, mutta kirjoitetaas siitä nyt pikkaisen. Tässä reilun 3vko aikana, kun Minni on ollut talossa, on tullut huomattua taas kuinka uteliaita nämä siivekkäät ovat. En saa hetkenkään rauhaa neidin "valvovalta silmältä" ellei neiti ole häkissä. Aivan sama mihin kämpässä menen niin Minni seuraa silmä kovana tekemisiäni. Olkoon sitten tiskien tiskaus tai suihkussa käynti kyseessä niin neiti tunkee olkapäälle seuraamaan tapahtumia. Tänä aamuna vuorossa olikin pyykkien lajittelu pesua varten, varsinaista apua neidistä ei tässä hommassa ollut, mutta tuntui olevan mielenkiintoista seurattavaa toisen mielestä :)

Sattumaa ja vahinkoja valjastreeneissä

Tänään tutustuttiin sitten Minnin kanssa lisää valjaisiin, ja otettiin koulutuksessa vahingossa askel eteenpäin. Se että onko se nyt sitten hyvä vai huono asia jää nähtäväksi sitten kun seuraavan kerran otetaan valjaat esille.

Joka tapauksessa tapahtumien kulku meni jotakuinkin seuraavasti:
Minni pyöritteli valjaita nokassaan ja jaloissaan ja itse nostelin valjaita linnun selän ja niskan päälle ja totutin lintua siihen että valjaat ovat sen ympärillä. Noh, satuin sitten sattumalta pudottamaan valjaiden kaulalenkin suoraan Minnin kaulaan, ja neitihän ei tästä riemastunut, vaan levitti siipensä ja lensi omalle paikalleen kera valjaiden. Valjaat hakivat samalla oman paikkansa ja siipilenkit menivät paikoilleen. Lintu omalta paikaltaan kädelle ja valjaiden kiristys sormien puremisen saattelemana ja valjaat olivat paikoillaan. Kymmenisen minuuttia totuttelua valjaisiin, mikä menikin mukavasti ilman valjaiden puremista. Sen jälkeen valjaat pois, taas sormien nokkimisen saattelemana, mutta palkintona seurasi puolen tunnin rapsuttelusessio :)

Saas nähdä miten ensi kerralla valjaisiin suhtaudutaan... toivottavasti hyvin...

Valjaisiin tutustumista Vol. 1

Saapa nähdä kuinka monta osaa tulee, ennen kuin neidille saadaan valjaat päälle. Valjaisiin totuttelun joutuu aloittamaan hiljalleen, linnun ehdoilla. Ensin valjaat esitellään linnulle kuin uusi lelu, joidenkin lintujen kohdalla tämä tarkoittaa sitä että valjaat laitetaan lattialle nokan eteen ja lintu itse tutkiskelee tilannetta. Toisten lintujen kohdalla taas voi mennä viikko tai kaksi, minkä aikana valjaat ovat koko ajan linnun näkösällä, ja niitä siirretään hiljalleen lähemmäs häkkiä.

Minnin tapauksessa valjaiden esittely sujui ongelmitta, tunnin ajan neiti katseli kaula pitkällä että mikäs on homman nimi, mutta sen jälkeen uteliaisuus vei voiton ja valjaisiin piti tutustua nokan avustuksella. Tästä sitten alkaakin kova treenaus neidin kanssa että ehditään vielä jäätelölle tämän kesän aikana ;)

Ulkoilutusvaljaat linnulle

Tämä otsikko pistää varmana silmään, ainakin tuttavapiirissä ajatuksena herättänyt kummasti hämmästystä ja hilpeyttä. No mutta asiaan, Minni-neiti sai tänään postissa valjaansa, The aviator harness, ja kyseessä on siis valjaat lemmikkilinnuille, jotta kesyn linnun kanssa pääsee ulos ilman että tarvitsee lintua laittaa pieneen kuljetushäkkiin ja roudata sitä mukana. Oheisen linkin takaa löytyy lisää tietoa kiinnostuneille.

theparrotuniversity.com/aviator_harness.php

Lämpöiset kelit verottaneet päiväaktiivisuutta

Normaalisti papukaijat ovat melko päiväaktiivisia, ja touhuavat valoisan aikaan tekemisensä ja rauhoittuvat sitten illaksi. No nyt kiitos lämpimien kelien, mistä en tietenkään valita, on neiti päivisin ollut melko pökissä ja nukkunut vain pääasiassa kun kämpässäkin noussu lämpötila lähelle +30. Ja tästähän on seurannut oikein hyperaktiivisia hetkiä iltaisin. On nuo ihania sekopäitä <3

Mustasukkaisuutta ilmassa

Taas kerran tuli todistettua miten harmaapapukaijat ovat älykkäitä ja seurankipeitä lintuja. Jos huomiota ei irtoa niin sitä osataan tarvittaessa myös alkaa vaatimaan voimakeinoin.
Tuossa kolmisen tuntia sitten päästin Minnin häkistä pois kun tulin kotiin. En siinä sitten oikein enempiä lintua huomioinut kun uppouduin kaiken maailman foorumeille ja kirottuun faceen. No, likka kävi vieressä useampaan otteeseen pyörähtämässä ja sai vain parit rapsutukset. Sitten lintu alkoikin vaikuttamaan todella turhautuneelta ja alkoi tehdä selviä täsmäiskuja kannettavan kimppuun. Joka kerta kun silmä koneesta vähänkin vältti, muuhun kuin neidin itsensä huomioimiseen niin johan oli kone vaarassa, milloin oli nokka näytön kulmassa, mokkulan tai johtojen kimpussa. No tästä hyvästä neiti nyt sai 2+5min jäähyn ja itse aloin tätä merkintää rustaamaan. Ja lopputuloksena nyt lähtee läppäri jäähylle ja menen päästämään neidin pois jäähyltä häkistään ja alamma harjoittelemaan makupalojen avustuksella luokse lentämistä pyynnöstä.

Yhteiset sapuskat

Ainakin Minnin mielestä.. Tuntuu siltä että aivan sama mitä yrittää syödä niin neiti yrittää päästä osingoille. Tässä ollaankin nyt kovasti opeteltu sitä että silloin ei lennetä olkapäälle/luokse kun toinen syö. Meinaa vaan olla vielä hataralla pohjalla muisti tuon asian suhteen. Välillä lintu pitää viedä pois useamman kerran ruokailun aikana jos ei heti ensimmäisen kerran tai ennen ruokailua laita likkaa lukkojen taakse odottelemaan ruokailun lopettamista. Ja tietenkin tästä ilman herkkuja jäämisestä ja häkkiin lukitsemisesta sitten kiukutellaan.

Epämääräistä jorinaa

Tänään Minni alkoi osoittamaan että pikkuhiljaa voisi alkaa yrittää puhumistakin. Sieltä tuli jo useamman "sanan" höpötyksiä, mistä nyt ei oikein selvää saanut. Huomasi kyllä että yritystä on kovasti mutta jäivät sitten hiukan puolitiehen vaan sanat. Tokihan sieltä täältä olin kuulevinani perus "terve" ja "moimoi" mutta ainahan vanhemmat kuulevat pienokaisten suusta sen mitä haluavat vaikkei se ihan sinne päin menisikään ;) Saa nähdä mikä kirosana sieltä ensimmäisenä sanana tulee puhtaasti, koska muutaman kerran kun on lipsahtanut kirosanoja niin on lintu kuunnellut hyvin tarkkaan. Tuntuu nuo painosanat kiinnittävän huomion paljon paremmin....

Moottorinokan papatusta

Minni on nyt ollut päivää vaille kaksi viikkoa minulla, ja hiljaisia hetkiä ei kämpässä ole ollut kuin öisin, kun neiti on asettunut nukkumaan. On aivan häkellyttävää miten paljon lintu voi oppia ääntelemään lyhyessä ajassa, vaikka lajin imitointikyky ollut kyllä tiedossa.
Hyvänä esimerkkinä tästä kyvystä, kaverini ja hänen 2,5v poikansa oli kyläilemässä, penska päästi yhden kerran kiljahtavan äänen. Poikaahan kiellettiin toki kiljumasta, tästä kului n 5min kun taas kuului tismalleen samanlainen kiljahdus, kaverini oli jo menossa olohuoneeseen kieltämään poikaansa kiljumasta mutta kas kummaa kun poika olikin eri huoneessa. Kiitos kaverini pojan, saan tuota kiljumista kuunnella n 60v sitten etiäpäin :D

Koukussa rapsutuksiin

Tulipa tuossa herättyä näin loman kunniaksi ajoissa, eli tuossa noin 1,5h sitten :D
Minni-neiti tämän huomattuaan ilmaisikin viheltelemällä halunsa tulla häkistä pois, joten ei muuta kuin ovea auki. Itse oikaisin sohvalle katsomaan leffakanavien tarjontaa.

Ei aikaakaan kun neiti sitten lehahtikin vatsan päälle ja alkoi kerjäilemään rapsutusta. Minnillä on aivan oma äänensä millä rapsutusta tullaan vaatimaan, ja niin hellyyttävää vaatimista ei voi vastustaa. Ääni on vaimea tuhahtava "höh höh" ja samalla päätä oikein tarjotaan sormille. Ja neiti todellakin on rapsutukseen koukussa, taas vierähti reilu tunti pelkän rapsuttelun merkeissä ja ei tuntunut edes riittävän :D Nostin Minnin omalle paikalleen katossa roikkuvaan köysilenkkiin kun aloin tätä merkintää kirjoittamaan ja en edes puoleen väliin päässyt kun muru tuli jo tuohon olkapäälle kerjuulle.

Harmaiden kyky matkia

Harmaita ei suotta kutsuta maailman parhaiksi matkijoiksi. Linnun kyky matkia ympäristönsä ääniä ja puhetta on uskomaton. Oma lintuni ei ole tuota sanaista arkkuaan vielä raottanut, mutta erinäisten äänien matkimisessa neiti on päässyt jo hyvään vauhtiin.
Iän myötä linnun harmaiden kyky matkia kehittyy, ja ne voivat jo kertakuulemasta, tai muutamasta kerrasta oppia matkimaan useamman sanan pätkiä.
Oma neiti viihdyttää jo mainiosti pelkällä viheltelyllä ja äänien matkimisella ja tässä odottelenkin jo innolla että aukeaako sanainen arkku. Kaikki harmaat eivät toki opi puhumaan, ja tämä ei saisi ollakkaan peruste linnun hankkimiselle, se on hyvä muistaa.

Tapojen ja sääntöjen opettelua

Nuoren harmaapapukaijan kanssa yhteiselo on välillä kuin pikkulapsen kanssa.
Tässä kuluneen viikon aikana on tuon naperon kanssa saanut kädestä pitäen opettaa että mitä saa... Tai no lähinnä mitä EI saa tehdä. Ja vastaanotto on ollut kuin pikkulapsella, ensin kiukutellaan kun ei saa tehdä päänsä mukaan, ja sitten kun silmä välttää niin käydään vielä pari kertaa kokeilemassa asian suhteen onneaan ennen kuin aletaan uskomaan mitä sanotaan. Esimerkkinä: Nokalla on kovin kiva kokeilla pureskella vaikka tietokoneen näppäimistöä. Ensimmäisellä yrittämällä lintu piti kirjaimellisesti siirtää pois näppiksen luota ja samalla torua tiukasti. No ei aikaakaan kun neiti oli uudestaan näppiksen kimpussa, tällä kertaa uskottiin jo tiukkaa "ei" käskyä ja näppäimistön luota siirryttiin itse pois siipiä levitellen ja uhoten. Tämä toistui pari kertaa minkä jälkeen näppis sai jäädä rauhaan. Mitä tämä kertookaan harmaiden älystä... ;)