Nuoren harmaapapukaijan kanssa yhteiselo on välillä kuin pikkulapsen kanssa.
Tässä kuluneen viikon aikana on tuon naperon kanssa saanut kädestä pitäen opettaa että mitä saa... Tai no lähinnä mitä EI saa tehdä. Ja vastaanotto on ollut kuin pikkulapsella, ensin kiukutellaan kun ei saa tehdä päänsä mukaan, ja sitten kun silmä välttää niin käydään vielä pari kertaa kokeilemassa asian suhteen onneaan ennen kuin aletaan uskomaan mitä sanotaan. Esimerkkinä: Nokalla on kovin kiva kokeilla pureskella vaikka tietokoneen näppäimistöä. Ensimmäisellä yrittämällä lintu piti kirjaimellisesti siirtää pois näppiksen luota ja samalla torua tiukasti. No ei aikaakaan kun neiti oli uudestaan näppiksen kimpussa, tällä kertaa uskottiin jo tiukkaa "ei" käskyä ja näppäimistön luota siirryttiin itse pois siipiä levitellen ja uhoten. Tämä toistui pari kertaa minkä jälkeen näppis sai jäädä rauhaan. Mitä tämä kertookaan harmaiden älystä... ;)
Untuvien pölinää, kovia ääniä ja sekalaista höpöttelyä, siitä on tämän papukaijatalouden arki tehty. Blogissa seurataan Afrikan harmaapapukaija Minnin ja omistajansa yhteiseloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti