Minni on nyt ollut päivää vaille kaksi viikkoa minulla, ja hiljaisia hetkiä ei kämpässä ole ollut kuin öisin, kun neiti on asettunut nukkumaan. On aivan häkellyttävää miten paljon lintu voi oppia ääntelemään lyhyessä ajassa, vaikka lajin imitointikyky ollut kyllä tiedossa.
Hyvänä esimerkkinä tästä kyvystä, kaverini ja hänen 2,5v poikansa oli kyläilemässä, penska päästi yhden kerran kiljahtavan äänen. Poikaahan kiellettiin toki kiljumasta, tästä kului n 5min kun taas kuului tismalleen samanlainen kiljahdus, kaverini oli jo menossa olohuoneeseen kieltämään poikaansa kiljumasta mutta kas kummaa kun poika olikin eri huoneessa. Kiitos kaverini pojan, saan tuota kiljumista kuunnella n 60v sitten etiäpäin :D
Untuvien pölinää, kovia ääniä ja sekalaista höpöttelyä, siitä on tämän papukaijatalouden arki tehty. Blogissa seurataan Afrikan harmaapapukaija Minnin ja omistajansa yhteiseloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti