Taas kerran tuli todistettua miten harmaapapukaijat ovat älykkäitä ja seurankipeitä lintuja. Jos huomiota ei irtoa niin sitä osataan tarvittaessa myös alkaa vaatimaan voimakeinoin.
Tuossa kolmisen tuntia sitten päästin Minnin häkistä pois kun tulin kotiin. En siinä sitten oikein enempiä lintua huomioinut kun uppouduin kaiken maailman foorumeille ja kirottuun faceen. No, likka kävi vieressä useampaan otteeseen pyörähtämässä ja sai vain parit rapsutukset. Sitten lintu alkoikin vaikuttamaan todella turhautuneelta ja alkoi tehdä selviä täsmäiskuja kannettavan kimppuun. Joka kerta kun silmä koneesta vähänkin vältti, muuhun kuin neidin itsensä huomioimiseen niin johan oli kone vaarassa, milloin oli nokka näytön kulmassa, mokkulan tai johtojen kimpussa. No tästä hyvästä neiti nyt sai 2+5min jäähyn ja itse aloin tätä merkintää rustaamaan. Ja lopputuloksena nyt lähtee läppäri jäähylle ja menen päästämään neidin pois jäähyltä häkistään ja alamma harjoittelemaan makupalojen avustuksella luokse lentämistä pyynnöstä.
Untuvien pölinää, kovia ääniä ja sekalaista höpöttelyä, siitä on tämän papukaijatalouden arki tehty. Blogissa seurataan Afrikan harmaapapukaija Minnin ja omistajansa yhteiseloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti