Minni ja kynsihuolto

Mitä papukaijojen kynsihuolto pitää sisällään? Sen pystyy periaatteessa jaottelemaan kahteen eri osaan; ennalta ehkäisevään toimintaan ja kynsien lyhentämiseen.

Aloitetaan siis järjestyksessään ensimmäisestä, eli ennalta ehkäisevästä toiminnasta. Papukaijat käyttävät jalkojaan jatkuvasti niin syömiseen, liikkumiseen kuin leikkimiseen. Näistä kaksi jälkimmäistä kuluttavat kynsiä tehokkaasti, kunhan linnun omistaja panostaa myös näihin virikkeisiin. Kun linnulle (pitää) jaksaa viritellä kiipeilypaikkoja köysistä, oksista, puusta sun muista niin linnun kynnet kuluvat yleensä kuin itsestään. Linnulle pitää olla tarjolla myös eri paksuisia orsia. Tähän kun lisätään päälle keraamiset orret ja niin kutsutut jalkalelut, on paketti suht hyvin kasassa ja kynnet pysyvät riittävän lyhyinä. Itse olen sijoittanut keraamisen orren Minnin juoma-astian kohdalle ja näin ollen varmistanut säännölliset tepastelut siinä.

No entä jos ne kynnet eivät kulu? Tällainen tilanne voi tulla linnun omistajalla kuitenkin eteen. Yleensä kaikki kynnet eivät tarvitse lyhennystä, tai tilanne voi olla vain se, että lintu on kuluttanut kyntensä neulan teräviksi. Tässä vaiheessa avuksi voi tarvita kynsileikkureita.

Kynsiä ei kuitenkaan pidä mennä leikkaamaan kynsisaksilla tai ihmisten kynsileikkureilla vaan tähän hommaan soveltuvat kissoille/koirille tarkoitetut leikkurit joiden koko on hyvä mitoittaa linnun koon mukaan. Tavalliset kynsisakset/leikkurit voivat halkaista linnun kynnen!

Kuinka tämä leikkuu sitten tulisi suorittaa? Tähän vaikuttaa suoraan se, kuinka hyvin lintu on käsiteltävissä. Minnin kohdalla olen itse ihanteellisessa tilanteessa, koska pikkuneiti on pienestä pitäen tottunut käsittelyyn. Eli helpoimmalla pääset jos olet onnistunut totuttamaan lintusi siihen että pidät sitä jalasta kiinni. Tämän harjoitteluun oiva keino on jalan antamisen harjoittelu. Se kun on hanskassa, voi harjoittelun yhteyteen ottaa toiseen käteen leikkurit ja totuttaa lintu niihin ja antaa vaikka leikkiä niillä. Kunhan omistajalla riittää sitkeyttä tähän harjoitteluun niin kyllä se kynsien lyhennys yleensä onnistuu jossain vaiheessa. Mutta jos tässä ei jostain syystä onnistu ja kynsien pituus menee liian pitkäksi, on parempi kääntyä linnuista tietävän eläinlääkärin puoleen.

Minkä verran kynsiä tulee lyhentää? Yleensä silmällä näkee milloin linnun kynnet ovat liian pitkät. Mielestäni yksi hyvä mittari kynsien pituuteen on se, että kun lintu seisoo tasaisella pinnalla, kuten pöydällä, niin linnun varpaat ovat koko matkalta vasten pöytää eikä niin että kynnet taivuttavat varpaan kärkiä irti pöydästä. Meillä kynsiä lyhennetään kerran kaksi kuussa kahdesta eri syystä. Minni onnistuu teroittamaan kyntensä aivan neulan teräviksi ja toinen syy on niin sanotusti ennalta ehkäisevä. Eli meillä leikataan kynsistä vain terävin kärki pois silloin tällöin ja tällä keinolla liikakasvu pysyy myös kurissa.

Jos tilanne on kuitenkin päässyt siihen pisteeseen että joku kynsi on päässyt liian pitkäksi, kannattaa kynttä lyhentäessä noudattaa varovaisuutta. Linnun kynnet ovat kuin kissalla tai koiralla, eli niiden sisällä menevät hermot. Jos kynnen leikkaa liian pitkälle, seuraa siitä veren vuotoa ja kipua linnulle ja herkästi se voi jäädä viimeiseksi kerraksi kun lintusi antaa vapaaehtoisesti leikata kyntensä. Joillakin lajeilla on vaaleat kynnet ja hermon voi nähdä hyvässä valaistuksessa, mutta harmaapapukaijoilla ja useilla muilla lajeilla on harmaat/mustat kynnet, eli ei toivoakaan että hermon näkisi. Itse olen käyttänyt mittarina sitä, että otan leikkurilla Minnin kynnestä kiinni ja puristan varovasti leikkuria kynnen ympärillä. Minnistä kyllä huomaa kevyellä puristuksella että onko siellä hermo välissä vai ei. Yleensä Minni vetää jalan pois tai antaa käytöksellään jonkin muun merkin. Eli pitää osata tarkkailla linnun käytöstä.

Harmaapapukaija Minni ja päivittäinen osallistuminen

Mitä kaikkea tuo otsikko pitääkään sisällään ;) Tässä on niin laaja aihepiiri, että sen täydelliseen kertomiseen vaadittaisiin vähintäänkin kirjailijan lahjoja. Mutta avataan ajatusta hiukan referoituna.
Olen aikaisemminkin avannut tätä aihetta toki, mutta tässä taas hieman lisää, koska satunnaisia vierailijoita löytyy aina, ja nämä seikkailijat eivät välttämättä jaksa koko blogia kahlata läpi ;)

Vapaana ollessaan Minnillä on pakottava tarve olla tapahtumien keskipisteessä, eli toisin sanoen, vähintäänkin samassa huoneessa missä minä/muut ovat. Tämä pitää siis melkein aivan kaiken sisällään. Aivan sama olenko harjaamassa hampaita, tiskaamassa, suihkussa, imuroimassa, tekemässä ruokaa, pelaamassa, koneella jne jne jne... Eli toisin sanoen, jos haluan kokkailla kunnolla ja hella on täynnä kuumia astioita ja levyjä, on Minni laitettava häkkiinsä odottamaan. Muuten sulkapallo pyörii ja häärää olkapäällä ja tämä on tiivistettynä vaarallista tuollaiselle otukselle. Kaikkeen on vain yksinkertaisesti saatava osallistua. Ei sillä että se huono asia olisi, uteliaisuus on vain hyvä merkki siitä, että lintu on virkeä ja yleisesti ottaen sellainen, minkälainen harmaapapukaijan ja papukaijan pitääkin olla: utelias ja aktiivinen.

Asialla on kuitenkin niin sanotut haittapuolensa. 'Omaa aikaa' aktiivisen papukaijan omistajalle siunaantuu melko harvoin, silloin kun lintu ei ole häkissään. Toki Minni tykkää leikkiä omilla leluillaan ja touhuta omiaan, mutta useimmiten se kuitenkin valitsee sen seuran mistä niitä rapsutuksia irtoaa, eli minut. Kuten edellä jo mainitsin, ruoan laitto on usein sellainen asia että Minni on laitettava vain odottamaan häkkiin sitä ulos pääsyä. Samoin myös se, jos ruokapöydän ääressä ollaan yhdessä vaimokkeen kanssa syömässä. Koska muuten on satavarma asia että Minni heiluu apukokkina ja sen jälkeen yrittää maistaa yhteisiä luomuksia. Samoin myös esimerkiksi pleikkarin pelaaminen, Minnin on pakottava tarve tulla räpläämään pleikkarin ohjainta ja kokeilla että onnistuisko se auton ohjaaminen pikkulinnulta. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka, mutta aikataulutettu elämä ei anna enempää periksi tällä kertaaa ja on siirryttävä seuraaviin askareisiin. Lisätään loppuun pikku filmin pätkä eiliseltä siitä, miten Minni tykkää yleensä osallistua blogin kirjoittamiseen ;)

Tyttöjen jorinat

Näinhän se tuntuu menevän, että silloin sattuu ja tapahtuu kaikista eniten kun ei itse ole paikalla. Näin kävi myös tänään. Itse olin pyörittämässä rattia töissä, kun neidit viettivät päivää keskenään kotosalla toisilleen höpötellen. Yleensä silloin kun itse olen kotona, ei Minni jostain syystä vaivaudu Satulle höpöttelemään, mutta kun en ole paikalla niin silloin  Minnin sanainen arkku yleensä raottuu myös Satulle.

Tällä kertaa luvassa oli taas sellaista tarinointia, että olisi pitänyt olla kamera asemissaan kuvaamassa Minniä, mutta kas kummaa, itse olin tosiaan töissä ja kamerakin oli matkassa. Satu laittoi minulle töihin viestiä siitä kuinka Minni on taas aivan pönttö. Ensin Minni oli tuumannut "Mietitään... mietitään", johon Satu oli vastannut kysymällä "Mitäs mietit?". Pikkuneiti oli tähän vastannut tomerasti "No sipsiä ja pizzaa... Kuulitko!?" En ollut alkuun uskoa viestin sisältöä vaan oli pakko varmistaa vielä että luinko oikein. Mutta näin vaan oli Minni tuumannut. Noh, tarina ei suinkaan lopu tähän, vaan jatkoa seurasi jo muutaman minuutin päästä, kun Minni alkoi painokkaasti ja venyttävästi vaatia "Juustoaaa".  Tähän Satu oli Minnille sanonut "Ei tipu ennen kuin syöt pähkinän". Tähän Minni oli miltei saman tien tuumannut vain että "Pähkinä... PASK**!"

Ja kaikki edellä mainitut Minnin sanomat sanat ovat opittuja sanoja, mutta jännäksi tässä asian tekee se, että jokainen näistä sanoista on yksittäin opittuja. Ja muutenkaan sanoja ei ole varta vasten opetettu, vaan Minni on poiminut kaiken vain siitä, mitä täällä asunnossa on puhuttu ja yhdistelee niitä sitten mielensä mukaan. Ensi kuussa tulee 3,5 vuotta siitä kun Minni saapui tähän talouteen nuorena ja pienenä harmaapapukaijan alkuna. Jutut alkavat olla nyt sitten tätä tasoa ja mietin vain, että minkälaista juttua mahtaa olla parinkymmenen vuoden päästä ;)

Pölypallo oikolukemassa tätä päivitystä ;)

Papukaijan kuvaaminen

Tässä onkin sellainen aihe mikä on aiheuttanut itselleni harmaita hiuksia silloin tällöin, mutta yleensä vain videoinnin osalta. Minnillä juttua ja temppuja usein riittää vaikka millä mitalla ja neiti möykkää yleensä päivät pitkät. Tähän saakka kuvauskaluston virkaa on toimittanut kännykän kamera ja jostain syystä tilanne menee mitä useimmiten sillain, että kun kaivan puhelimen esille aikeissa kuvata Minniä, loppuu tekeminen tai höpöttäminen siihen paikkaan. Eli jonkinlainen ramppikuume iskee vissiin pikkuneidille siinä vaiheessa ja sen jälkeen tuijotetaan vain sitä kameraa.

Välillä tuo lintu höpöttää niin uskomattomia juttuja, että niitä ei meinaa edes itse uskoa todeksi. Ystäväpiiristäkin löytyy sitä myöten useampia epäilijöitä, kun on kertonut että millaista juttua Minni heittää eikä ole mitään millä näyttää sitä toteen. Lyhyesti tiivistettynä, itse kuvailisin papukaijan, tai ainakin Minnin kuvaamista melko haasteelliseksi. Aina silloin tällöin onnistuu jotain pientä saamaan videolle, mutta useimmiten parhaimmat jutut tulevat silloin kun on itse toisessa huoneessa touhuamassa jotain muuta.

Toiveissa kuitenkin on, että tähän 'ongelmaan' löytyy ratkaisu kuvauskaluston päivityksestä. Kiitos tästä kuuluu rakkaalle avovaimolleni. Sain häneltä nimittäin hieman ennakkoon 30 vuotis-/ joululahjani. Käärepapereista paljastui GoPro HERO3 Black edition- action kamera! Juuri sellainen mistä olen haaveillut pitkin kulunutta vuotta. Tosin kameran pääsääntöinen käyttötarkoitus painottuu ulkoharrasteiden pariin, mutta miksi en hyödyntäisi sitä myös Minni kohdalla? Kamera kun on pieni, huomaamaton, helppo sijoittaa minne vain ja kirsikkana kakun päällä; kaukosäätöinen! Eli nyt ei tarvitse olla välttämättä itse samassa huoneessa kun Minni höpöttelee toisaalla, vaan voi vain yksinkertaisesti painaa kaukosäätimen nappia ja kamera lähtee kuvaamaan ihan huomaamatta. Tai voin jättää kameran kotiin kuvaamaan, kun Minni höpäjää täällä itsekseen. Mahdollisuudet ovat mieltei rajattomat ;)

Kameran käyttö ja videoiden editointi kuitenkin vaativat vielä paljon harjottelua, mutta eipä sitä muutenkaan voi oppia. Eli 'filmi pyörimään' ja otoksia napsimaan. Nyt kuitenkin alkaa uni painamaan luomia sen verta silmien eteen, että on parempi siirtyä unten maille. Minni tuossa on nukkunutkin jo pidemmän aikaa. Joten ei muuta kuin öitä ja lisätään loppuun nyt hieman sitä filmin pätkää :))

Ilta muiden joukossa

Se olis vapaapäivä taas töistä, joten aikaa riittää myös enempi Minnille ja neidin asioilla on tänään vähän käytykin. Eläintarvikeliikkeestä tarttui matkaan uutta siemensekoitusta neidille ja nokkakivi. Kiven tarkoitus olisi saada tuota Minnin ylänokan kasvua kuriin, samoin myös terävyyttä. Tuppaa tuo kottarainen aina teroittamaan ylänokan kärjen piikinteräväksi. Leikkien lomassa, vaikka kovaa neiti ei kädestä otakkaan kiinni, menee se piikki melko vaivattomasti ihosta läpi. Toivotaan vaan, että kivi kelpaa pureksittavaksi.

Ilta tulee jatkumaan tästä eteenpäin normaaleja vapaaillan kaavoja noudattaen. Eli rapsutuksia, höpöttelyä ja jonkin sorttisia leikkejä on Minnin ja minun ohjelmassa tiedossa. Tällä hetkellä tuo tirppana huutelee tuolla häkin päällä taas vähän kaikenlaista. Loppuun siis pieni otanta, sanasta sanaan siitä, mitä Minnillä on mielessä. "Mene oksalle.. oksalle nyt.. Missä sipsi.. Tuo sipsiä.. Hyvä kiitos! Kukkuuu" Ja nämä kaikki ilman isompia taukoja :D Minni ja Miika kuittaa.

Tilannerapotti

Kolme viikkoa edellisestä tekstistä, ja aika on vierähtänyt kuin siivillä. Aika tuntuu tätä nykyä menevän vaan niin nopeasti. Mutta vaikka aika juokseekin, ja itse yritän pysyä perässä, ei ihmeitä kuitenkaan ole ehtinyt tapahtumaan tässä taloudessa. Minni on oma herttainen itsensä (ainakin minun mielestä), neidit totuttelevat edelleen toistensa läsnäoloon ja juttua Minnillä riittää kuin missäkin puheseminaarissa.

Edellisessä postauksessa lupailin vähän videon pätkää, jos tuo Minnin sanainen arkku aukeaa kameran edessä, mutta se suunnitelma jouduttiin nyt laittamaan toistaiseksi jäihin. Mikä on toistaiseksi, sen määrittää puhelimen takuuhuollon kesto. Mokoma otti ja levisi, eli ainoa kiitettävän videokuvauksen omaava laitos on nyt toistaiseksi pois pelistä. Facebookin puolelle tulee kuitenkin vanhaan malliin päiviteltyä Minni parhaita heittoja.

Tänään kun iltapäivällä palailin töistä, oli Minni ollut muutaman tunnin kotosalla omissa oloissaan. Vastaanotto oli myös sen mukainen, ja neidille normaaliin tapaan ensimmäisenä häkistä kuuluikin "moikkamoikat ja heippaheit". Siinä Minnin kanssa sitten aterioitiin hiukan välipalaa. Minni mussutti tomaattia ja sen lisäksi keskittyi ryöstämään voileivästäni kaiken juuston mitä vain suinkin pystyy. Pienen iltapäiväulkoilun jälkeen Minni sai siirtyä kuitenkin luksusyksiöönsä leikkimään leluilla ja odottamaan alkuiltaa kunnes saavuin harrasteiden parista takaisin kotiin.

Ilta onkin mennyt rapsutusten, kutittelujen ja leikkimisen parissa. Kuin myös blogitekstin kirjoituksen terrorisoinnin parissa. Toki myös myöhäinen päivällinen oli itselleni ajankohtainen ja Minni lyöttäytyi seuraan norkoilemaan lautasen ääreen. Tarjoamani keitetty riisi ei kuitenkaan kelvannut tuolle harmaalle nirppanokalle, vaan sen silmissä kiilui minun paneroitu kanafileeni, jota se toistuvasti yritti kaapata. Noin kymmenen minuutin estelyn jälkeen en enää jaksanut vastustella jatkuvia ryöväysyrityksiä, vaan annoin Minnin valita haluamansa palasen. Neiti nakerteli palasen hitaasti ja hartaudella, syötyään pyyhki nokkansa jonka jälkeen kuului tomera "Kiitos!". Hmmh.. Jos ruokailutavat nyt hiukan *usee, niin ainakin kiittää osaa! ;) Nyt Minni ja Miika kuittaa ja keskitytään telkkarin tuijotteluun ja niihin rapsutuksiin mihin kumpikaan ei kyllästy varmaan koskaan :)

Löhöpäivä

Nämä vapaapäivät ovat kyllä parhautta, sai nukkua pitkään ilman, että kello on herättämässä. Lopulta sitten havahduin siihen kun Minni huutelee häkissään "huomenta! haluun ulos!". Eihän siinä vaiheessa voi muuta kuin nousta sängystä ja mennä päästämään sulkapallo häkistään. Siitä se päivä sitten alkoikin aamukahvin ja aamupalan valmistamisella, Minnin osallistuessa vahvasti aamun toimiin. Eniten aamupalan valmistamisessa Minniä houkuttaa leivälle laitettava juusto, ja jos neiti ei ole vielä keittiössä vahtimassa leipien valmistumista, niin saapuu se paikalle viimeistään siinä vaiheessa, kun juustopaketti rapisee. Nyt yritän tässä kovasti kirjoitella tätä tekstiä, mutta meinaa olla hieman haasteellista kun Minni nököttää polvella minun ja telkkarin välissä niin, että näen noin puolet ruudusta. Toivottavasti ei ole kauheasti virheitä tekstissä ;) Nyt tämä löhöpäivä jatkuu yhteisellä hengailulla ja rapsutuksilla :) Palataan taas asiaan jos jotain jännää tapahtuu ja joku päivä pitää päivitellä videon muodossa vaikka noita Minnin höpötyksiä, kunhan sattuu juttutuulella olemaan :)

Lomareissulta paluu

Lomat tässä lähestyvät loppuaan ja kohta koittaa taas paluu arkeen. Minni on aikaisemmin ollut pisimmillään kuusi päivää erossa meikäläisestä, eli pientä jännitystä oli eilen kotiinpaluussa, koska neiti oli kaiken kaikkiaan ollut kaksi viikkoa isäni hoidettavana. Varmaksi en osannut sanoa, että millaisen vastaanoton pikkuneiti antaa kun kotiin saavutaan. Onko vastassa pirullinen papukaija suoraan helvetistä, ikävää potenut seurankipeä tirppana, vai onko tilanne aivan sama kuin olisi ollut vaikka vain päivän pois?

Avain lukkoon ja ovi auki. Tavaroita eteiseen nostellessa Minni katsoi hiiren hiljaa häkistään kaula pitkällä kohti eteistä. Mitään ei kuulunut.. Tavarat nosteltiin lähinnä vain kulkuväyliltä pois ja heti sen jälkeen avaamaan Minnin häkin ovea.. Edelleen melkein täysin hiljaista.. Oven kun sain auki ja Minni kiipesi yläorren kautta suoraan kädelle kuului samalla pitkä ja vaimea "moooiiiiii" :) Sen jälkeen tulikin suukkoja ja poskea vasten kiehnäystä ja rapsutusten vaatimista ja vaikka mitä. Selvästi oli kyllä Minni mielissään kun kotiin palasin.

Vielä toistaiseksi ei ole minkäänlaista äkkäilyä huomattavissa, eikä loppupeleistä muutakaan 'epänormaalia' toimintaa. Minni hakeutuu seuraan normaalisti ja välillä taas touhuaa jotain omiaan tuolla lelujen ja kiipeilypaikan parissa. Tässä kun tätä postausta kirjoitan, on Minni tuolla omalla kiipeilypaikallaan höpöttelemässä jotain epämääräistä. Eli jos tämä tilanne nyt pysyy tällaisena, niin ollaan periaatteessa parhaimmassa tilanteessa, kun mikään ei ole muuttunut siitä 'normaalin' arjen käyttäytymisestä.

Lupasin edellisesssä päivityksessä kertoa espanjassa mahdollisesti vastaan tulleista papukaijoista ja harmaista, mutta eipä ole paljoa kerrottavaa, mikä on mielestäni vain hyvä asia. Itse en oikein tykkää ajatuksesta, että tuolla etelän maissa turistit saavat rahaa vastaan pitää lintua olkapäällä ja ottaa kuvia. Meidän lomakohteessamme, Blanesissa, ei onneksi näkynyt ainuttakaan lintua kaduilla. En sitten tiedä onko tilanne toinen kiivaimpana turistikautena. Täysin papukaijatonta reissua ei kuitenkaan tullut :P Melko useilla parvekkeilla näkyi undulaatteja sirkuttelemassa ja niiden lisäksi yhdeltä parvekkeelta bongasin harmaan viheltelemässä ja eräältä toiselta parvekkeelta amatsonin huutelemassa "Hola!" Lisäksi erään eläinliikkeen yhteydessä olleessa eläinlääkärissä yritettiin lyhentää nuoren harmaapapukaijan kynsiän. Itse sain tapahtumaa seurata lasiseinän takaa ja voin vain kiitellä siitä miten hyvin Minni antaa omat kyntensä leikata ;DD Mutta kyllä vain tuli Minniä ikävä kun niitä harmaita bongasi. Mutta eiköhän tämä tilanne tästä taas normalisoidu :P Harmaa talous kuittaa!

Välillä tarvii kurottaa :P

Neuvottelua rapsutuksista :P

Mitä meille kuuluu?

Pitkä aika on kulunut siitä kun viimeksi olen kirjoittanut tätä blogia, ja se harmittaa myös itseäni. Syy tähän on se, ettei aika vaan millään meinaa riittää kaikkeen tekemiseen. Alkuvuosi meni itselläni pääsykokeissa käydessä ja niihin valmistuessa. On ollut myös pientä muuttoprojektia kun tyttöystäväni muutti saman katon alle ja lisäksi aikaa on kulunut harrastusten parissa. Nyt kuitenkin ajattelin tämän kirjoitustauon katkaista. Vielä kun tietäisi mistä aloittaisi...

Paljonhan tässä viiden kuukauden aikana on taas ehtinyt tapahtumaan. Jos kaiken sen kirjoittaisi, saisi siitä varmaan jo pienen kirjan aikaiseksi. Mutta yritetään typistää tämä nyt yhden blogitekstin mittaan. Tosiaan tässä taloudessa on nykyään naisenemmistö, mutta neitien yhteityö ei kuitenkaan ole aivan saumatonta vielä. Vaatii vielä totuttelua naikkosten välillä, että päästään siihen tilanteeseen että Satu voi huoletta päästää Minnin vapaalle kun itse olen töissä. Tällä hetkellä tilanne menisi jotakuinkin niin että kyllä Minni häkistä pois tulee, mutta häkkiin sen saa siinä vaiheessa vasta kun itse menee. Eli Mínni ei edelleenkään tykkää nousta muiden kädelle kuin minun. Mutta hiljaa hyvää tulee ja toivotaan että likat tottuvat pian toisiinsa. Makupaloilla lahjonta on kuitenkin tuonut jo hurjan paljon edistystä Sadun ja Minnin välisessä ystävyydessä.

Minnin ja minun ystävyys sekä luottamus sen kuin syvenee vain. Joinakin päivinä tuntuu siltä että tuota lintua saisi käsitellä aivan miten lystää ja toinen vaan tykkää saamastaan huomiosta. Juuri tällä hetkellä Minni kiipeilee pitkin poikin tässä minun päällä ja yrittää häiriköidä tätä blogin kirjoittamista. Välillä kiskotaan parrasta tai korvasta ja välillä taas sormia pois näppäimisöltä ja itse näppäimistöä :D

Höpöttelyn saralla Minni on ryhdistäytynyt oikein kunnolla ja nykyään tuntuu siltä että tuo lintu höpöttelee erinäisiä juttuja enemmän kuin pitää muuta möykkää. Viimeaikoina on tullut huomattua että jos Minni haluaa jotain syötävää, osaa se pyytää sitä aivan kuten ihminenkin. Suosituin herkku mitä Minni haluaa tuntuu olevan juusto. Sitä pyydetään, tai no miltei vaaditaan, joka päivä ja välillä tämä on nimenomaan juuri vaatimista. "Juustoa.. Missä juusto.. Juustoaaa.. Anna juustoa.. Nyt **ttu!" En kyllä yhtään tajua mistä se on tuon viimeisen taas mennyt oppimaan?? :o Sen jälkeen kun Minni on saanut pyytämäänsä sapuskaa ja on sen syönyt, osaa se usein myös sanoa "Kiitos" kun on ateriointinsa lopettanut :) Mutta juttua sulkapallolla riittää yllin kyllin ja mikäs siinä, se saa aina hymyn huulille kun Minni tarinoi omiaan :) Tällä hetkellä tuo istuu tuolla kirjahyllyn päällä sukimassa itseään ja höpöttää samalla jotain juttuja rapsutuksista, oksasta ja kanasta.. Aina en ymmärrä noita asioiden yhteyksiä... :D

Mutta siis yleisesti ottaen tänne kuuluu hyvää ja Minni voi hyvin :) Minun pitää yrittää ryhdistäytyä tämän kirjoittamisen kanssa jatkossa ja koittaa päivitellä useammin kuulumisia. Tänään kuitenkin alkoi LOMALOMALOMA!!! Joten kaikenlaista lomatekemistä kyllä riittää ja reissua pukkaa eli koneen ääressä tuskin tulee kauheasti istuttua taaskaan. Tiedossa on myös viikon reissu espanjaan, joten päivitellään sen jälkeen Minnin fiiliksiä millä tuulella neiti on, kun on saanut olla isäni hoidettavana reissun ajan. Ja tiedä vaikka espanjassa törmäisiä harmaisiin tai muihin papukaijoihin niin kerrotaan sitten niistäkin vaikka :) Miika ja Minni kuittaavat tämän jutun nyt tähän ja alkavat viettää lomaa :)

Viime viikon yhteenveto

Pienen päivitystauon jälkeen on aika kertoa taas hieman kuulumisia. Edellinen viikko piti sen verran kiirettä työ puolella, että aikaa koneen näppäilyyn ei pahemmin jäänyt. Eli pistetään tästä tekstiä tulemaan lyhyesti vähän kaikesta.

Höpötykset
Viime viikon ja viikonlopun aikana tulin useamman kerran siihen tulokseen, että jonkinlainen 24/7 videointijärjestelmä olisi tuolle tirppanalle paikallaan. Tällä keinoin saisi parhaat palat videoitua, koska yleensä kun kameran kaivaa esille, niin Minni alkaa ujostelemaan ja miltei hiljenee. Seuraavassa pari parhainta heittoa mitä neiti päästi ilmoille kuluneena viikonloppuna.

"Juustoo.. pähkinää.. ruokaa.. tule tänne NYT!... Kiitos"

"Juusto.. Juustoa.. JUUSTOA! Kuulitko!?"

"Kahvi.. kahvia.. Kahvi tippumaan.. Miika!"

Kahvit keittäminen on siis jäänyt Minnillä myös suhteellisen hyvin mieleen. Enää en ole jaksanut asiaa neidille edes hokea, koska tämää hoitaa sen toistamisen tämän osalta oikein hyvin itsekin. Pari viikkoa se otti, että Minni oppi tämän "Laita kahvi tippumaan" pätkän, ja nyt siitä saa sitten kuunnella kaiken maailman muunnelmia.

Minnin kasvihuone

Parin viikon aikana on Minnille ollut kasvamassa jos jonkinmoista kasvia maisteltavaksi. Toisessa ruukussa kasvoi niin sanotusti sekalaista seurakuntaa, eli kourallinen eri siemeniä Minnin omasta siemensekoituksesta. Tämän ruukun anti ei kuitenkaan Minniä kiinnostanut millään tapaa, vaan kaikki versot jäivät koskemattomiksi. Päätinkin leikata kaikki kasvit pois, lukuunottamatta kahta maapähkinän versoa, jotka olivat lähteneet kasvamaan kivasti. Hieman uutta multaa pintaan ja ikkunalaudalle kasvamaan. Tiedä vaikka Minnillä olisi kohta kunnon pähkinäviljelmät. Toisessa purnukassa Minnille on kasvamassa sokerihernettä, joita neiti uskaltikin jo käydä maistelemassa.

Perushommat

Arki meni viikonloppuna muuten aivan omalla painollaan. Minni oli mukana päivittäisissä touhuissa, kuten aamupaloilla ja leffaseurana. Eli likka oli aivan normaali itsensä. Kaikessa pitää saada olla mukana, ja vaikka ei saisi, niin seuraan ängetään välillä vaikka väkisin. Mutta nyt on palattava takaisin työn ääreen, eli ei muuta kuin seuraavaan kertaan :)

Tilanne 'kasvimaalla'

Reilu viikko takaperin kirjoittelin siitä, kuinka olin laittanut Minnille multaan itämään sekalaisia siemeniä tämän omasta siemensekoituksesta. Siinä samalla uskalsin hieman epäillä myös omia viherpeukalon kykyjäni ja sitä, että mahtavatko nämä lähteä edes itämään. Nyt voin kuitenkin näin yhdeksän päivän jälkeen huokaista sen asian suhteen, koska ensimmäinen satsi on jo Minnin häkissä tarjolla. Enää tässä ei tarvita muuta kuin se, että Minni uskaltautuu menemään rehujen lähelle  :D

Pari päivää ensimmäisten istutusten jälkeen sekatavarakauppaa kierrellessäni, päädyin jotenkin hassusti puutarhaosastolle. Siellä tutkailin, että mistähän se Minni mahtaisi tykätä. Pussillinen sokeriherneitä sieltä tarttui matkaan ja kotiin päästyäni ne päätyivät multaan. Tämä toinen viljelmä onkin tällä hetkellä Minnin häkin päällä jo tarjolla. Pitää katsoa onko tuolla minnin UV-lampulla mitään vaikutusta kasvun suhteen ;) Lintuni tuntien, saavat nämä herneen alut vielä kasvaa tovin, ennen kuin pikkuneiti päätyy ne silppuamaan. 

Puheopetus-testi

Harmaapapukaijat ovat yleensä eteviä matkimaan ihmisen puhetta ja eri ääniä. Varsinaisesti puhumisesta ei kuitenkaan ole kyse, vaikka nämä fiksut linnut oppivat matkimaan puhetta ja jopa käyttämään oppimiaan sanoja oikeissa tilanteissa. Papukaijojen äänielin on nimeltään syrinx, joka toimii samalla tapaa kuin nisäkkäiden kurkunpää. Papukaijoilla ei kuitenkaan ole äänihuulia, vaan äänen muodostavat kaksi parillista, värisevää kalvoa, jotka muodostavat äänet ulospäin tulevasta ilmasta. Lintu pystyy syrinxin lihaksia jännittämällä muokkaamaan kalvojen jännitystä sekä muotoa, ja näin ollen muodostamaan erilaisia ääniä. Oheisessa videossa samasta asiasta hiukan lontooksi.

Pienen faktaosion jälkeen itse asiaan. En ole varsinaisesti opettanut aikaisemmin Minniä matkimaan puhetta, vaan neiti on kaiken oppinut ihan sillä, kun sille on juteltu niitä näitä. Uusia sanoja neiti oppii pari kappaletta kuukaudessa, mutta unohtaa vähemmän käytettyjä sanoja ainakin saman verran. Muutamat kestosuosikit sanavarastossa ovat kuitenkin pitäneet pintansa jo pitkään. Joitankin pidemmän aikaa sitten opittuja sanoja taas saatetaan sanoa kerran puolessa vuodessa. 

Mielestäni paras keino saada papukaija oppimaan sanoja on se, että vain yksinkertaisesti juttelee sille. Jos papukaija on vain kyvykäs matkija, saa se näin ollen laajan sanavaraston. Helmikuun alussa sain kuitenkin päähäni testata tätä puhekyvyn tasoa, eli kuinka nopeasti Minni oppii opetetun asian. Ajatuksena oli opettaa Minnille useamman sanan yhdistelmä. Blogin facebook-sivun puolella kyselin seuraajilta, että mitä tuolle tirppanalle opettaisin. Sieltä eniten tykkäyksiä sai "Laita kahvi tippumaan", joten valitsin sen. Ehkä sitä jaksaa myös kuunnella seuraavat, noin 50 vuotta ;)

Tämän sanayhdistelmän opettamisen, jos sitä nyt voi opettamiseksi edes kutsua, aloitin 12. tai 13. helmikuuta. En kuitenkaan tunnista toiseen hoe häkin vieressä tätä lorua Minnille, vaan ainostaan silloin tällöin. Pääasiassa silloin, kun itselläni tulee kahvi mieleen. Eli neiti on kuullut tuon sanayhdistelmän ehkä 30-40 kertaa, nyt viimeisen kahden viikon aikana. Mutta nyt lopetan jaarittelun tästä asiasta, koska tuo lintu repii kohta näppäimistöstä näppäimet irti. Joten laitetaan loppuun pari videon pätkää siitä, miten Minni on edistynyt. Minni ja Miika kuittaa.

12 päivää opetusta takana.

16 päivää opetusta takana.

Ituja ja ananasta

Tänään kauppareissun aikana tuli mieleen, että Minni varmaan tykkäisi tuoreista kasvien versoista. Aikaisemmin tuo asia on käynyt toki mielessä, mutta tällä kertaa sopivasti kaupassa olon aikana. Matkaan lähti pikkuinen pussi multaa ja saviruukku. Tärkeä asia on muistaa käyttää versojen kasvattamiseen lannoittamatonta multaa, niin sen voi huoletta antaa linnun kaiveltavaksi kunhan versot ovat kasvaneet haluttuun mittaan. Kasvatettavaksi 'valitsin' kourallisen siemeniä Minnin siemensekoituksesta, eli kattava valikoima kasveja luvassa, toivottavasti.. Palataan asiaan uudestaan kun/jos nuo lähtevät itämään.

Samaiselta kauppareissulta tarttui mukaan myös kokonainen ananas. Tämä on yksi niistä herkuista mikä Minnille kelpaa yleensä aina, ja niin myös tälläkin kertaa. Alkuun kokonainen ananas ihmetytti neitiä, mutta kyllä tuo uskalsi turvallisen etäisyyden päästä olkapäältä seurata ananaksen paloittelua. Tämän jälkeen Minni pääsikin jo herkuttelemaan ananaksella. Loppu ilta onkin mennyt sohvalla makoillessa rapsutusten ja leikkimisen parissa. Minni ja Miika kuittaavat tältä iltaa :)

Pari mukavaa yllätystä

Tänään tuli käytyä pyörähtämässä parissa eläinliikkeessä,  koska Minnin siemenvarasto kaipasi täydennystä.  Normaalisti asioin parissa vakiopaikassa lintutarvikkeita hakiessani, mutta tänään kävin aivan uteliaisuuttani minulle kokonaan uudessa liikkeessä. Eläintarvikeliikkeen nimi viittasi jo kovasti siihen, että sieltä lähdetään tyhjin käsin pihalle. Sisälle kun pääsi, niin pikaisella katsauksella huomasi että tuotteita löytyi vain koirille ja kissoille, eli kannoilta ympäri ja kohti ovea. Tyhjin käsin tästä liikkeestä ei kuitenkaan tarvinnut lähteä, koska ovella tuli teline vastaan missä luki "ota tästä ilmaiseksi" ja sattuneesta syystä en voinut tätä kehoitusta vastustaa.

Koska siemeniä ei edellisestä liikkeestä löytynyt, jouduin suunnistamaan liikkeeseen, josta siemenet tulee normaalisti haettua. Tästä liikkeestä siemenet löytyivät vaivattomasti, joten ei muuta kuin kassan suuntaan lunastamaan ostoksia. En ole tuossa liikkeessä sen enempää ottanut Minniä puheeksi, kuin että harmaapapukaija taloudestani löytyy. Mukavana yllätyksenä tuli se, kun myyjä sanoi jonkun miesasiakkaan ihmetelleen oman harmpaapapukaijansa ruokailutottumuksia, ja oli tätä asiakasta neuvonut tutustumaan blogini sisältöön, jos sieltä vastaus löytyisi. Tällaiset asiat saavat aikaiseksi hyvän mielen koko päiväksi ja tästä on hyvä jatkaa iltaan asti :)

Prinsessataistelu

Kun kaksi päättäväistä neitokaista on saman katon alla, niin siinä saattaa välillä mennä niin sanotusti sukset ristiin. Toinen on päättänyt, että vielä minä tuosta linnusta kaverin saan, kun taas toinen on päättänyt, että minä pompotan tuota samalla tavalla kuin kaikkia muitakin uusia ihmisiä. Huomattavaa edistystä likkojen ystävyyssuhteessa on tapahtunut, mutta toisinaan tuon pienen harmaan villasukan itsepäisyys nostaa päätään ja silloin saattaa nokka viuhua. Varsinkin silloin kun tarjolla ei ole mitään herkkua, kuten vaikka juustoa. Parempi puoliskoni ei kuitenkaan antanut periksi Minnin pomputusyrityksille, vaan piti päänsä kylmänä ja Minnikin siinä jo hiukan hölmisty että eikös tämä nyt toiminutkaan. Eilen Minnillä oli hieman huono päivä muutenkin, ja myös minä sain siitä oman osani. Isommilta henkilövahingoilta vältyttiin, mutta tämä reikä komistaa nyt tyttöystäväni sormea.

Tämä päivä on sujunut rennosti siipiä venytellessä ja sohvalla löhöillessä. Aamulla tuli tehtyä Minnille hedelmä-pähkinä-salaatti, joka kelpasi sille oikein loistavasti. Tälläkin hetkellä mussuttaa tuolla loppuja mitä jäljelle jäi. Katsotaan saavatko nuo prinsessat tänäänkin taistelua pystyyn, vai meneekö tämä päivä paremmin ;)

Puhuva papukaija

Olen tätä blogia kirjoittaessani pyrkinyt olemaan korostamatta Minnin, tai yleensäkään papukaijojen  kykyä matkia puhetta. Useat papukaijalajit toki oppivat matkimaan puhetta ja ääniä, mutta joukkoon mahtuu aina yksilöitä jotka eivät yksinkertaisesti opi sanomaan sanaakaan. Turhan usein kuulee kommentteja kuten "Mäkin haluun tuollasen puhuvan papukaijan". Toki se on oikein iso plussa, jos lintu oppii puhumaan ja jopa kommunikoimaan omistajansa kanssa tällä keinoin, mutta se ei saa kuitenkaan olla peruste papukaijan hankinnalle. Valitettavasti olen kuullut myös tapauksista, että talouteen on hommattu papukaija, ja kun se ei ole vuoden aikana oppinut puhumaan, on se lähtenyt uuteen kotiin.

Tässä tekstissä nyt kuitenkin korostan tätä kykyä matkia puhetta. Minnin sanavarasto on karttunut kuluneen 2,5 vuoden aikana todella paljon, varsinkin siihen nähden, että neiti ei sanonut sanaakaan minulle tullessaan. Aivan tarkkaa lukumäärää en osaa sanoa, mutta veikkaisin sanamäärän olevan jossain yli 60, ja sanayhdistelmiä niistä neiti latelee lukemattomia. Tosin näissä sanayhdistelmissä ei yleensä ole päätä eikä häntää. Minnin sanainen arkku-välilehti ei ole enää ajan tasalla, paljon on uusia sanoja tullut ja monia sanoja myös unohtunut. Laitoin viime torstaina kyselyä blogin facebook-sivulle siitä, minkä sanayhdistelmän opettaisin Minnille. Pari hyvää ehdotusta sinne tulikin, mutta lisää otetaan vielä vastaan. Valitsen niistä sitten parhaimman ja käytännöllisimmän, jonka yritän Minnille opettaa. Tähän mennessä en ole Minnille oikeastaan mitään sanoja opettanut varta vasten, vaan neiti on oppinut puheen matkimisensa ihan siitä, kun sille on vaan jutellut. Näin ollen en myöskään osaa sanoa, että kuinka kauan Minnillä kestää oppia jokin sana tai sanayhdistelmä. Tarkoituksena on nyt siis myös testata sitä. Voihan olla ettei Minni suostu oppimaan sellaisia sanoja mitä sille yrittää tuputtaa. Loppujen lopuksi minulle itselleni on aivan sama, puhuuko Minni vai ei. Alla olevasta videosta näkemänne ansaittu luottamus ja hetki ei sanoja kaipaa. Miika ja Minni kuittaa.

Lemmikin vahtiminen kameralla

Varsinkin ongelmallisten koirien koulutukseen liittyvissä ohjelmissa törmää tämän tekniikan käyttöön. Ihmiset asettavat kameran kuvaamaan kotia sillä välin, kun eivät itse ole paikalla ja tarkistavat kotiin tullessaan mitä lemmikki on puuhannut.  Itse olen miettinyt jo todella kauan, että minkähänlaista meteliä tuo lintu täällä pitää, kun en ole paikalla. Yhdessä vaiheessa olin jo kokonaan unohtanut tämän ajatukseni, kunnes törmäsin webbikamerasovellukseen jonka saa asennettua puhelimeen. Tämä sovellus muuttaa älypuhelimen WLANin kautta toimivaksi webbikameraksi ja streamaa lähetyksen ohjelman omalle nettisivulle. Käyttäjä pystyy itse määrittämään onko lähetys julkinen vai privaatti.

Kyseinen sovellus puhelimeen on Bambuser, ja sovelluksen asentaminen oli helppoa ja vaivatonta, kuten myös käyttökin. Latasin ohjelman vanhaan nokian N8:iin, asensin ja käynnistin. Sen jälkeen vain rekisteröityminen ohjelman sivulle ja lähetys siirtyikin jo internetin puolelle. Puhelin kiinni laturiin, asettelu häkkiä kohti ja ei muuta kuin itse pihalle kämpästä. Palvelu tallentaa lähetyksen jälkeen koko pätkän sivuillesi, joten sen pääsee tarkistamaan myös jälkikäteen. Kävin tuossa eilisen vajaan 19h pätkän pikakelauksella läpi, ja onnekseni voin todeta, että ei tuo Minni kauheasti täällä möykkää minun poissa ollessani. Tästä eteenpäin Minniä pääsee sillon tällöin seuraamaan livenä, kun jaksan kotona ollessa kameran laittaa päälle. Tarkempaa infoa tästä tulee aina Minnin facebooksivulle. Laitetaan loppuun pikku pätkä eilisestä pätkästä, kun Minni oli yksin täällä kotona.

Epämääräisiä höpötyksiä

Eipä minulla ole varsinaisesti mitään aihetta tällä kertaa, kunhan niitä näitä vain kirjoitan. Papukaijatalouteen ei kuulu mitään normaalista poikkeavaa, eli asiat menevät omalla painollaan. Minni on ollut oma itsensä, eli tämän talouden viihdetaiteilija ja pelle, joka saa päivittäin hymyn huulille ja naurun tyrskähdykset ilmoille. Toki päivien joukkoon mahtuu Minnillä myös päiviä jolloin mikään ei mene neidin mielestä nappiin, ja silloin on 'piru irti'. Tämä purkautuu yleensä kiukuttelun eri muodoissa, kuten luvattomien asioiden tekemisenä ja hirmuisena metelöintinä. Myös sormet saattavat joutua nokan kohteeksi. Onneksi tällainen meno ei kestä kuitenkaan koko päivää :)




Viimeviikkoisen puhelinhankinnan myötä blogin ja sen facebook sivun kuvien laatu parantuu huomattavasti, kun kuvausvälineeksi tuli Nokia PureView 808. Tämä tulee näkymään varsinkin facebookin puolella, kiitos vaivattoman puhelimella päivittämisen. Mutta nyt takaisin töiden pariin :)

Papukaijan omistamisen miinukset

Facebookin puolella kyselin, että mitä lukijat mahdollisesti haluavat tietää harmaapapukaijoista tai Minnistä. Siellä ehdotettiin, että kirjoita mitä miinuksia näen papukaijan omistamisessa. Pohdimme asiaa isäni kanssa, jolla on kokemusta lemmikkilinnuista noin 40 vuoden ajalta. Itselläni on kokemusta papukaijoista syntymästäni saakka, eli vajaan 30 vuoden ajalta. Eli yhteensä noin 70 vuoden näkemykset papukaijoista ja niiden kanssa elämisestä käsiteltiin kahvipöydän ääressä. Vajaan kahden tunnin pohtiminen ei kuitenkaan tuottanut pitkää listaa, vaan miinukset jäivät vähäisiksi. Pohdimme näitä näkemyksiä keskikokoisten- ja isojen papukaijojen osalta.

Äänekkyys

Joku saattaa ajatella, että papukaijat huutavat ja metelöivät jatkuvasti. Joillakin taas saattaa olla käsitys että lintu istuu päivät pitkät huutamatta ja juttelee vain mukavia. Molemmat käsitykset ovat kuitenkin vääriä. Papukaijat huutavat kun siltä tuntuu ja puhuvat jos ovat oppineet puhumaan. Molemmissa tapauksissa on laji- ja yksilökohtaisia eroavaisuuksia. Esimerkiksi Minni keskittyy enemmän viheltelyyn ja äänien matkimiseen, vanhemmillani oleva Veera (tanimbarinkakadu) osaa lähinnä vain rääkyä. Linnun fiiliksistä riippuen tämä ääntely voi kestää useita minuutteja.

Yllä hyvä esimerkki siitä, millaista meteliä keskikokoisiin kakaduihin luokiteltava tanimbarinkakadu voi saada aikaan. Video on vain minuutin pätkä pidempään kestäneestä peilikuvan kanssa 'seurustelusta'. Video ei anna todellista kuvaa äänenvoimakkuudesta, joka kohoaa yli 100dB. Minni ei tällaisia huutokohtauksia yleensä saa, mutta osaa kuitenkin pitää vastaavaa ääntä. Tämän lisäksi Minnin kimeät vihellykset ottavat korviin aika kipeästi. Kerrostaloasujan kannattaa miettiä siis lajivalintaansa, koska muuten naapurisopu voi joutua koetukselle. Tässä taloudessa ääntely alkaa yleensä auringon noustua, ja uskoisin tämän pätevän myös muihinkin papukaijatalouksiin. Kesäaamuisin tämä saattaa tietää aikaista herätystä niin omistajille kuin naapureillekkin. Yhtenä keinona rajoittaa tätä aamuaktiivisuutta on hankkia tehokkaat pimennysverhot siihen huoneeseen mihin linnun häkki on sijoitettu. Toinen keino on jakaa huoneen tila niin, että lintuhäkki saadaan erotettua omalla pimennysverholla muusta tilasta.

Sotkeminen

Tämä osa-alue on papukaijoilla hyvin hallinnassa. Mainittakoon ensimmäisenä linnuista irtoava pöly. Linnusta irtoavan pölyn voi periaatteessa jakaa kahteen eri ryhmään; ilman mukana leijaileva pöly ja talkkimainen pöly, joka tarttuu pintoihin. Vaikka lintu ei asunnon jokaisessa huoneessa aikaansa viettäisi, löytyy leijailevaa pölyä joka paikasta. Talkkimaista pölyä löytyy lähinnä vain niistä huoneista missä lintu liikkuu. Koneellinen ilmanpuhdistin auttaa tässä asiassa, mutta ei kuitenkaan poista kaikkea pölyä. Muistathan sijoittaa puhdistimen riittävän etäälle häkistä, koska se aiheuttaa vetoa joka ei tee linnulle hyvää. Lisäksi koneellinen ilman puhdistus kuivattaa ilmaa, eli ilmankostutin voi olla tarpeellinen. Pölyn lisäksi asunnossa pyörii pitkin poikin untuvia kuin puskia preerialla.

Kohta kaksi. Yksikään lemmikkilintu ei opi täysin sisäsiistiksi, eli vaikka lintu tietäisi minne jätökset tulee tehdä niin silti sattuu vahinkoja. Lintujen aineenvaihdunta on nopea verrattuna moniin muihin lemmikkeihin. Esimerkiksi harmaapapukaijat tekevät omien havaintojeni mukaan tarpeensa noin 15 minuutin välein. Tämä tietää siis siivoushommia omistajalle.

Kolmantena mainittakoon ruokailutottumukset, jotka ovat aika sottaiset. Tämän huomaa varsinkin häkin ympäristöstä. Vaikka lattia olisi juuri imuroitu, löytyy siemenen kuoria tai muita ruoan palasia yleensä jo seuraavan ruokailun jälkeen. Minnillä on myös vapaana ollessaan taipumus hakea häkistä ruokaa ja mennä syömään se jonnekkin muualle. Myös erinäiset lelut, mihin nokka vain pystyy, paloitellaan pitkin kämppää. Meillä kovassa suosiossa olevat wc-paperirullan hylsyt paloitellaan ja levitellään pitkin poikin. Mainosten silppuaminen on myös Minnille mielekästä tekemistä ja normaali mainoslehtinen paloitellaan pieneksi silpuksi muutamassa minuutissa.

Voimakas nokka

Nokka on papukaijojen tärkein työkalu, ja ne käyttävät sitä tehokkaasti. Valitettavasti ne tykkäävät käyttää nokkaansa myös muihin kuin sallittuihin paikkoihin. Mitä enemmän keksit linnullesi virikkeitä, sen paremmin se viihtyy niiden parissa ja jättää kodin muun irtaimiston rauhaan. Mutta usean linnun sisällä elää pieni piru joka mielii aina silloin tällöin pahantekoon. Varsinkin silloin, kun omistajan katseelta välttyy, tilaisuus tekee varkaan ja saattaa lintu tehdä pahojaan. Meille jos vierailemaan eksyy, niin ei tarvitse kauhean pitkään arvailla missä päin asuntoa Minni viihtyy pahanteossa. Voimakkaan nokan tehon ovat saaneet kokea mm. kaikki oven karmit ja hyllyn kulmat. Nämä eivät ole lainkaan sallittuja paikkoja käyttää nokkaa, mutta usein katseen välttäessä Minni näkee tilaisuutensa tulleen.

Valitettavasti myös omistaja voi joutua silloin tällöin nokan käytön kohteeksi. Tämä voi tarkoittaa pahimmillaan terveyskeskuskäyntiä, mutta yleensä selviää pienillä pintaruhjeilla. Yleensä syy purruksi tulemiseen on omistajan toiminnassa, mutta itse olen havainnut että Minni tekee sitä joskus ihan vain kiusallaan.

'Miinuksia'

Loppuun voi mainita vielä pari asiaa, jotka eivät ole varsinaisia miinuksia vaan kuuluvat asiaan. Papukaijan hankinta edellyttää pitkäaikaista sitoutumista ja päivittäistä huomiointia sekä huolenpitoa. Toisin sanoen, jos hankit papukaijan niin voit unohtaa viikonlopun kestävät mökkireissut kaveriporukassa tai vastaavat reissut. Jotkut lemmikkiliikkeet ja eläinhoitolat ottavat kyllä lintuja hoitoon, mutta itse en Minniä moiseen veisi. Suosittelenkin papukaijan omistajia, tai tulevia omistajia, kouluttamaan ystäväpiiristään linnulleen luottohoitajat. Näin voit luottavaisin mielin uskoa lintusi hoitoon esimerkiksi lomasi ajaksi. Hoitajia olisi hyvä olla ainakin kaksi, jotta saat lintusi hoitoon myös yllättävissä tilanteissa, jos et itse pysty olemaan paikalla. 

Siinä tuli nyt mainittua ne asiat, mitkä minä ja isäni koemme varsinaisina miinuksina. Plussia en tule edes kerralla listaamaan tässä blogissa, koska niitä näissä höyhenpeitteisissä veijareissa riittää yllin kyllin. Ne myös paikkaavat nämä vähät miinuukset ongelmitta :) 

Höyrypesurin oiva apu

Linnunomistajat tämän jo tietävätkin, mutta valaistakoon tietämättömiä. Papukaijan jätökset tarttuvat kuivuessaan todella tiukkaan, varsinkin koville pinnoille. Perinteisin siivouskeinoin näiden kuivuneiden ja kovettuneiden jätösten puhdistaminen on työlästä, mutta nyt löytyi edullinen ja tehokas apuväline eräästä ruotsalaisesta sekatavarakaupasta, vieläpä sopuhintaan.

24,90 maksoi tämä kapistus.

Höyrypesuri osoittautui tehokkaaksi apuvälineeksi. Se on myös lintu- ja ympäristöystävällisempi ratkaisu, koska puhdistamiseen ei tarvitse käyttää mitään puhdistusaineita. Aikaisemmin piti pitää märkää rättiä jonkin aikaa kuivuneen jätöksen päällä, jotta se pehmeni ja sen sai irtoamaan. Nyt tämä toimenpide onnistui 'puhallus ja pyyhkäisy'-taktiikalla.

Jos Minni sattuu tekemään tarpeensa lattialle, niin en ensimmäisenä kuitenkaan ole pesuria kaapista kaivamassa. Häkin puhdistamiseen se kuitenkin osoittautui erittäin käytännölliseksi välineeksi. Vaikka häkin pohjalla olevat sanomalehdet toimittavat pääasiassa Minnin wc:n virkaa, onnistuu tuo tähtäämään usein myös niiden ohi. Ja koska en niitä tuoreeltaan ole pois pyyhkimässä, pääsevät ne väkisin kovettumaan. 

Pesuri soveltuu mitä parhaiten myös pienten rakojen ja välien puhdistamiseen, jonne et pääse tavanomaisin siivousvälinein käsiksi. Häkin verkkojen puhdistamiseen tuo on oikeastaan ainoa tehokas väline. Sillä puhdistaa ja desifioi myös kätevästi linnun orret ja lelut. Jottei tämä kirjoitus nyt mene ihan ostos-tv:n mainospuheen tasolle, niin lopetetaan jaarittelu tähän ja lisätään loppuun verrokkikuvat. Välineinä ainoastaan höyrypesuri ja kostea rätti.