"Kilpailijan" ilmaantuminen reviirille

Kuten olen tuossa aikaisemminkin kirjoittanut, harmaapapukaijat ovat pääsääntöisesti 'yhden ihmisen lintuja'. Ja yleensä ne myös olettavat, että ne ovat ainoita myös tälle ihmiselle Ja kuten arvata saattaa, kun näköpiiriin ilmaantuu kilpailija joka vie omistajan aikaa, ei mustasukkaisuudelta voida välttyä.

Pääasiassa tämä mustasukkaisuus ilmaantuu yleisenä kiukutteluna ja mielenosoituksena, eli ei minuakaan aivan samaan malliin totella. Neiti on myös enempi nokkansa kanssa heilumassa ja näykkimässä, muttas se loppuu lyhyeen kun huomaa että en siitä hätkähdä pahemmin.

Noh, mitenkäs sitten tämä 'kilpailija' kohdataan.. Itse näen linnun katseessa sen tutun salakavalan ilmeen kun tyttöystäväni lintua lähestyy. Toisinaan kädelle ottaminen onnistuu aivan ongelmitta mutta välillä taas ei sitten ollenkaan. Minni on nokka auki heti vastaanottamassa kilpailijansa kättä, joten ei tyttöystävänikään uskalla silloin kättä lähelle viedä. Välillä taas riittää että itse olen vieressä lintua 'komentamassa', mutta välillä taas ei kelpaa muu kuin minun käsi mille astua. Kerran on myös ollut sellainen tilanne että kun tyttöystäväni istu vieressäni, ja hänen kätensä oli olkapäälläni, niin Minni lenti ensin viereeni, siitä olkapäälle ja kävi suoraan tyttöystäväni käteen kiinni. Todennäköisesti Minni katsoi että käsi on liiankin paljon sen reviirillä

Ihan noin niin kuin 'tieteellisessä' mielessä, kiva seurata sivusta miten kaksi neitosta jotka ovat saman miehen perään, joutuvat yrittää elää sulassa sovussa keskenään

Papukaijani ärsyttää minua

Ja otsikkohan ei tarkoita sitä että Minni niin yhtenään tekisi, mutta toisinaan lintu osaa aivan tahallaan ärsyttää minua. Tämä ilmenee muutamalla tavalla käytöksessä. Ja kaikki tämähän perustuu puhtaasti huomion hakemiseen. Tässä muutama..

Yksi tapa on se, että Minni käyttää nokkaansa ärsyttääkseen minua. Eli neiti saattaa vain lentää luokse ja ottaa nokalla kiinni korvasta, sormesta tai jostain muusta vastaavasta. Neiti ei kuitenkaan kovaa pure, vaan nipistää lähinnä. Ja heti kun se saa huomioni niin ollaan toosi tyytyväisiä. Tosin tässä huomion hakuisuudessa olen pyrkinyt olemaan huomioimatta neidin ettei aivan tavaksi sille tulisi.

Toinen tapa on sitten tämä niin kutsuttu pahan teko. Sillä neiti taas saa väkisin huomioni, enhän halua että johtoja, huonekaluja tms. hajoitetaan, joten pakko neiti on pahanteosta pois hakea.

Kolmas ja ehkä se kaikkein ärsyttävin tapa Minnillä on se, että se nokallaan rummuttaa akvaarioiden päällä olevia metalli kuorisia lamppuja. Rummutuksen jälkeen vielä yleensä tarkastetaan että kai nyt varmana huomasin tämän toiminnan. Laitetaas oheen hiukan filmin pätkää tästä musisoinnista.

Totaali hiljentyminen

Niin kuin tuossa hetki sitten kirjoitin että Minnillä tuo aamuinen huutelu kestää sen tunnista kolmeen, niin tänään se kesti sitten vajaa puolitoista tuntia. Nyt on kuin joku olisi linnun kaukosäätimestä painanut MUTE-nappia kun Minni on aivan hiljaa tuolla oven päällä sukimassa itseään..

Aamut alkavat äänekkäästi

Pääosin kaikki aamut tässä taloudessa alkavat äänekkäästi, niin kuin tämäkin aamu alkoi. Minni aloittaa verryttelemään ääntään siinä vaiheessa kun se huomaa etten ole enää nukkumassa ja todellinen konsertti alkaa sitten kun neiti pääsee häkistään pihalle. Ja tosiaan samalla kaavalle mentiin tänäänkin. Tuossa kun herätyskello pärähti soimaan niin sen jälkeen muutama varovainen vihellys kuului olohuoneen puolelta, minkä jälkeen oli taas aivan hiljaista. Sitten kun tapojeni mukaan sängystä noustuani avasin häkin ja päästin Minnin pihalle, alkoi tuo tauoton viheltely ja huutelu mikä onkin jatkunut tässä nyt tuon tunni ajan Normaalisti tuota aamun äänekkyttä kestää tunnista kolmeen jonka jälkeen Minni hiukan hiljenee, mutta senkin jälkeen tulee 'huutelu kohtauksia' mitkä kestävät muutamasta minuutista puoleen tuntiin. Joten tämäkin on hyvä asia muistaa että nämä linnut ovat äänekkäitä (joka päivä), jos siellä taas joku miettii että papukaija olisi kiva lemmikki.

Normipäivä :)

Tänään ollut aikas tavan päivä tuon neidin kanssa :D Itse kun tässä vapaapäivällä ollut niin on saanut neitikin olla koko päivän häkistään pihalla. Kovin tuo on taas mielissään tuntunut olevan ja onkin kovasti seuraillut minun puuhasteluja. Tuossa Minni yritti tulla helpottamaan laskujen maksua, yrittäen paloitella parit laskut Ja kummasti se alkoikin taas harmittamaan kun ei saanut paloitella laskuja, vaan ne vietiin nokasta pois. Joutui sitten antamaan kohdutukseksi yhden tyhjän kirjekuoren jonka kanssa neiti sitten touhusikin reilut kymmenen minuuttia. Mutta päivä on vasta puolessaan, eli mitä vain voi vielä tapahtua

Kesyyntymisprosessi

Minni on ollut minulla nyt noin 4,5 kuukautta, joten otetaampa katsaus kesyyntymiseen. Papukaijoilla, kuin myös muilla eläimillä, on aivan yksilökohtaista se, kuinka nopeasti eläin kesyyntyy. Ja toki myös eläimen omistajalla on oma osuuntensa tähän asiaan.

Kun Minni saapui taloon niin se ei ollut juurikaan kesy, ennemminkin sanoisin että lintu ei ollut arka, se otti ruokaa kädestä mutta ei kuitenkaan tullut kädelle. Kädelle tuloon lintu tottuikin melko nopeasti, ja sen jälkeen se alkuun kelpuutti kenen tahansa käden, mutta myöhemmin oikeastaan vain minun. Tässä onkin tullut pientä muutosta nyt ja neiti suostuu tulemaan muutaman muunkin ihmisen kädelle. Mutta selvää valikointia on havaittavissa kuitenkin.

Itse voin käsitellä lintua melko vapaasti, esimerkiksi voin ottaa lintu käsiin niin että päältä päin otan linnun käsiin niin että linnun jalat menevät sormien välistä. Välistä protestin omaisesti nokalla otetaan sormista kiinni mutta kovaa harvemmin purraan. Tätä ei tarvitse kyllä kenenkään muun mennä tekemään tai tulee armotta nokasta Lisäksi neiti tulee luokse pyydettäessä, jos vain sattuu olemaan sillä tuulella, mutta tätä treenataan jatkuvasti makupalojen avustuksella.

Rapsutuksia ja hellimisiä neiti kerjäilee minulta tuon tuosta, mutta vieraiden ihmisten kohdalla tässäkin asiassa ollaan äärimmäisen valikoivia. Välistä neidin käytöksessä on ollut myös havaittavissa salakavaluutta Minni saattaa mennä vieraan luokse, kallistaa päätään ja oikein kerjätä rapsutusta, mutta siinä vaiheessa kun vieraan käsi on riittävän lähellä yrittää neiti salamannopeasti puraista. Tällainen käytös tuntuu olevan jakoille melko yleistä, mitä olen kuullut ja lukenut. Joskus jopa muistan muistuttaa asiasta vieraitakin

Yksi asia kuitenkin aiheuttaa poikkeuksen tässä vieraiden ihmisten karttamisessa. Jos vieraalla on jotain syötävää minkä Minni haluaa, niin tässä vaiheessa neiti yrittää saada herkkunsa jopa röyhkeästi

Lopuksi, harmaapapukaijan kesyyntyminen on kuitenkin pitkä prosessi, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä, hyviä hermoja ja kestäviä sormia Mutta siinä vaiheessa kun sinulla on kesy lintu, niin huomaat miten kaikki se panostus on ollut sen arvoista  

Pusujen täyteinen aamupäivä

Tänään ollut taas niitä päiviä kun tuntuu ettei tuo sulkapallo saa tarpeekseen suukoista. Neiti lennellyt huoneesta toiseen koko ajan perässä suukkoja kaipaillen. Välistä suukkoja yritetty saada vain kohti naamaa kurottamalla ja lisäksi pus pus ääniä päästelemällä. Sitten taas välillä neiti on tiukasti yrittänyt komentaa sanomalla "suukko". Toistaiseksi nyt ainakin näin blogin kirjoituksen ajaksi on tuo neiti rauhoittunut ja istuu tuolla oven päällä sukimassa itseään ja huutelee välikommentteja. Samalla sit tapailee tuolla Patakakkosen tunnarin vihellyksiä, eiköhän se sekin viel tule sieltä joku päivä :P