Kun Minni saapui taloon niin se ei ollut juurikaan kesy, ennemminkin sanoisin että lintu ei ollut arka, se otti ruokaa kädestä mutta ei kuitenkaan tullut kädelle. Kädelle tuloon lintu tottuikin melko nopeasti, ja sen jälkeen se alkuun kelpuutti kenen tahansa käden, mutta myöhemmin oikeastaan vain minun. Tässä onkin tullut pientä muutosta nyt ja neiti suostuu tulemaan muutaman muunkin ihmisen kädelle. Mutta selvää valikointia on havaittavissa kuitenkin.
Itse voin käsitellä lintua melko vapaasti, esimerkiksi voin ottaa lintu käsiin niin että päältä päin otan linnun käsiin niin että linnun jalat menevät sormien välistä. Välistä protestin omaisesti nokalla otetaan sormista kiinni mutta kovaa harvemmin purraan. Tätä ei tarvitse kyllä kenenkään muun mennä tekemään tai tulee armotta nokasta
Lisäksi neiti tulee luokse pyydettäessä, jos vain sattuu olemaan sillä tuulella, mutta tätä treenataan jatkuvasti makupalojen avustuksella.Rapsutuksia ja hellimisiä neiti kerjäilee minulta tuon tuosta, mutta vieraiden ihmisten kohdalla tässäkin asiassa ollaan äärimmäisen valikoivia. Välistä neidin käytöksessä on ollut myös havaittavissa salakavaluutta
Minni saattaa mennä vieraan luokse, kallistaa päätään ja oikein kerjätä rapsutusta, mutta siinä vaiheessa kun vieraan käsi on riittävän lähellä yrittää neiti salamannopeasti puraista. Tällainen käytös tuntuu olevan jakoille melko yleistä, mitä olen kuullut ja lukenut. Joskus jopa muistan muistuttaa asiasta vieraitakin Yksi asia kuitenkin aiheuttaa poikkeuksen tässä vieraiden ihmisten karttamisessa. Jos vieraalla on jotain syötävää minkä Minni haluaa, niin tässä vaiheessa neiti yrittää saada herkkunsa jopa röyhkeästi
Lopuksi, harmaapapukaijan kesyyntyminen on kuitenkin pitkä prosessi, mikä vaatii pitkäjänteisyyttä, hyviä hermoja ja kestäviä sormia
Mutta siinä vaiheessa kun sinulla on kesy lintu, niin huomaat miten kaikki se panostus on ollut sen arvoista 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti