Päiväunia ja Minnin mustasukkaisuutta

Ahahah! Johan alkaa otsikoinnit menemään kuin Kauniissa ja rohkeissa. Kunhan ei muu elämä ala samaa rataa menemään! Mutta asiaan! Tänään piti reippailla töissä reilu viisitoista tuntia, ja tämän kotoa poissaolon huomasi myös Minnin käytöksessä. Pikkulintu oli kuin duracell-pupu konsanaan ja vauhti sen mukainen. Mikään ei myöskään ollut oikein neidin mieleen vaan kaikesta piti ihan periaatteen vuoksi kiukutella. Kotiin tultuani laitoin perusjutut kuntoon, eli lintu häkistä vapaaksi ja uudet tuoreruoat häkkiin. Välipalan jälkeen asetuin itse työpäivän uuvuttamana sohvalle, minne Minni tulikin perässä rapsutettavaksi lopun viimein.

Aikani siinä Minniä rapsuttelin ja leikitin. Uuvuttava työvuoro kuitenkin oli tehnyt tehtävänsä ja onnistuin taas torkahtamaan sohvalle. Kuten tuossa muutama päivä sitten asiasta kirjoitin, ei ole välttämättä taloudellisesti kovin kannattavaa nukahtaa papukaija irrallaan. Ne saavat halutessaan nokallaan nopeasti tuhoa aikaan, mikä voi käydä kukkaron päälle. Taas kerran pystyin kuitenkin huokaisemaan helpotuksesta, kun torkuiltani heräsin ja pääsin tilanteen tasalle. Tällä kertaa Minni ei suinkaan nukkunut päälläni, mutta kuitenkin aivan lähituntumassa, sohvan selkänojalla. Tarkistuskierros olohuoneesa, ja totesin ettei mitään ole tuhottu. Ei edes kaukosäätimiä tai pleikkarin ohjainta, joiden kimpussa Minni tykkää olla hereillä ollessani.

Tästä pääsenkin kätevästi aasinsillalla tämän myöhäisillan tapahtumiin. Kädessä pidettävä kodin elektroniikka tuntuu usein olevan punainen vaate Minnille. Kaukosäätimet, puhelin, pleikkarin ohjain, hiiri.. Kaikki nämä saavat Minnin näkemään usein punaista, ja koska sitä kiukkua ei saa purkaa näihin kohteisiin niin valitettavan usein siinä jää itse välikäteen. Niin kävi myös tuossa hetki sitten. Minni oli häkissään hetken, kun kävin ulkona, ja sieltä palattuani puhuin puhelimessa ja menin päästämään lintua häkistään. Näin jälkikäteen ajateltuna, Minni kyllä antoi selkeän merkin ärtymyksestään, mutta jotenkin onnistuin ignoraamaan tämän. Häkin ovi auki ja pyysin Minnin lentämään kädelle. Samaan aikaan kun jalat laskeutuivat kädelle, niin myös nokka tarttui tukevasti peukalon hangasta kiinni jättäen jälkeensä komeat painaumat. Tämän jälkeen ei muuta kuin sääntöjen mukaan, eli armeija-tyyliin. Kun ulos järjestäytyminen ei onnistunut, niin silloin haettiin tuvasta vauhtia. Tämän ojennuksen jälkeen Minni onkin taas osannut käyttäytyä. Loppuilta taitaakin mennä koneella neppaillessa ja neitiä rapsutellessa.Yritin ottaa Minni tekemästä jäljestä kuvan, mutta ei tuo nokiakaisen kamera sitä ihosta erottanut. Ja tätä postausta kirjoittaessa on tuo painauma jo palautunut. 

Illan puuhastelut

Itselläni oli tänään aikainen lähtö töihin, joten Minni on saanut viettää koko päivän omassa laadukkaassa seurassaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun pari tuntia sitten saavuin töistä kotiin, oli vastassa iloinen ja ikävöivä pikkulintu. Moottorinokka vain papatti taukoamatta, ja häkin ovi kun aukesi niin neiti löysi nopeasti omalle paikalleen olkapäälle. Niin pitkään se minun seura jaksoikin kiinnostaa, kunnes kaivelin jääkaapista itselleni sapuskaa. Tässä vaiheessa Minnin huomio kiinnittyi oikeastaan vain pöydän antimiin. Joutui siinä sitten antamaan likalle rahkapurkin loppupuhdistukseen.

Itseni kun olin saanut ruokittua, oli aika antaa Minnille illan tuoreruoat. Tänään iltapalaksi olikin tarjolla omenaa jonka perässä neiti, ihme kyllä, painui häkkiin samantien aterioimaan. Ja miksi tämä nyt on niin ihme? Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Minni menee tuoreruokien perässä suoraan häkkiin. Ja siis lintuhan on ollut minulla jo reilu kaksi vuotta. Omenoista hävisikin puolet yhdeltä istumalta, vaikka asian tarkastettuani huomasin puolesta puolet olevan häkin lattialla pikku silppuna.

Edellä mainuttujen tekemisten jälkeen aikaa on kulutettu perustemppuja kertaamalla, rapsutusten parissa ja blogitekstiä suunnitellessa. Ja loppuillan ohjelma tuskin tästä kummemmaksi muuttuu. Minni ja Miika kuittaa! :P 

Varas papukaijan vaatteissa

Kuten olen aikaisemmin maininnut, Minni tykkää osallistua melkein kaikkiin tämän talouden arkisiin tapahtumiin ja askareisiin. Tämä käsittää varsinkin kaikki ruokailuhetket. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos haluan syödä ruokani rauhassa niin joudun Minnin laittamaan siksi aikaa häkkiinsä. Toinen vaihtoehto on laittaa neidille oma lautanen nokan eteen ja toivoa että sen antimet kelpaavat paremmin kuin minun lautasen. Tämä kuitenkaan harvemmin toimii. Tähänkin asiaan pätee vanha sanonta 'Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.'

Yllä näette sitten oivan tilannekuvan siitä, mihin se tilanne hyvin usein ajautuu jos Minni saa ruokapöydän tapahtumiin osallistua. Toinen yrittää aina kaikkensa, että saisi jollain keinoin ryöstettyä oman osuutensa ruoista. Tällä kertaa kyseessä oli vain päiväkahvit kera välipalan, enkä yleensä moisen takia neitiä häkkiinsä laita. Varsinainen ruokien kokkaus on taas aivan oma lukunsa. Tällöin neiti joutuu häkkiinsä pelkästään jo turvallisuussyistä.

Bird damage

Aivan sama mitä muut papukaijan omistajat ovat asiasta mieltä, mutta itse en siihen usko, ettei oikein 'koulutettu' ja kesytetty lintu purisi. Jos lintu on tekemässä jotain itselleen mieleistä, mutta omistajalleen 'rahallista' vahinkoa aiheuttavaa toimintaa, on se jotenkin saatava loppumaan. Tiedän että tässä vaiheessa yksi jos toinenkin 'oppinut' lintuharrastaja suosittelisi kiinnittämään linnun huomion makupalaan, tai johonkin muuhun lintua kiinnostavaan asiaan. Toki sen makupalan voi hakea sieltä jostain, ja sillä välin vahinko ehtii jo tapahtumaan. Kukin tavallaan.. Kuitenkin nopein keino saada 'ei toivottu' toiminta keskeytymään, on laittaa oma käsi väliin jos lintu on kädenmitan päässä.

Itse olen suuremmilta haavoilta tähän mennessä välttynyt, mutta pienempiä tulee silloin tällöin. Hetki sitten koneella surffaillessani Minni päätti hyökätä koneen hiiren kimppuun. Sillä hetkellä käteni oli hiiren päällä. ja hiiren hengen pelastamiseksi jouduin samaisella kädellä yksinkertaisesti työntämään Minnin pois hiiren kimpusta. Suutuspäissään neiti sitten nappasi sormesta kiinni ja tässä tulos. Vekki jäi pieneksi, mutta taas tuli muistutus että kyllä sitä voimaa nokasta tarvittaessa löytyy. Puraisun jälkeen Minni otti nopeat hatkat sohvalta, koska se tiesi ettei pureminen oli sallittu homma ollenkaan.

Rapsutuksia ja päiväunia

Tänään on taas ollut töistä vapaa päivä, ja aika on kulunut ongelmitta kotona sohvalla makoillessa ja Minniä rapsuttaessa. Tuntuu siltä, että tuo lintu ei vaan saa tarpeekseen noista rapsutuksista ja sitä saisi helliä vaikka maailman tappiin saakka. Toisinaan tuo ei jaksa rapsuteltavana olla, mutta tämän päivää on kyhnännyt koko ajan tuossa käden mitan päässä. Normaalisti minulla ei ole tapana pitää Minniä asunnossa vapaana silloin kun nukun, mutta toisinaan sitä torkahtaa sohvalle. Asunnossa ei onneksi ole sellaisia paikkoja missä lintu pääsisi suoraan telomaan itseään. Mutta tuolla nokalla saa paljon aikaiseksi. Otettakoon esimerkkinä puiset olohuoneen hyllyt, joihin Minni on onnistunut nokkaansa näyttämään vahtimisesta huolimatta.

Tämän lisäksi  asunnosta löytyy monia muita paikkoja, joita neiti saattaisi nokallaan palastella. Eli jos harmailta hiuksilta haluaa välttyä, ei lintua parane jättää vahtimatta. Mutta "vahinkoja sattuu" sanotaan, ja onnistuin torkahtamaan sohvalle tänään. Tunnin verran siinä ehdin nukkumaan ja Minnillä oli tämän aikaa mahdollisuus tehdä pahojaan. Herätessäni ensimmäinen ajatus mielessäni oli "hittolainen, mitähän nyt on tuhottu?", mutta siinä samassa tajusin Minnin istuvan rintani päällä silmät ummessa. Oli toinen tullut siihen päiväunille. Nyt voi sitten hyvillä mielin mennä puuhailemaan ruokahommia tuonne keittiöön Minnin kanssa, kun mitään ei ole hajoitettu. ;)

Tässä hyvä esimerkki siitä, mitä valtaosa 'yhteisestä' ajasta voi olla 

rapsutuksista tykkäävän kesyn papukaijan kanssa.

Uusimman lelun tilanne

Harmaapapukaijat ovat valikoivia lelujensa- ja niihin tottumisen suhteen. Jotkin lelut menevät kuin kuumille kiville, toiset taas eivät jaksa kiinnostaa. Joitakin leluja kohdellaan ensimmäiset pari kolme viikkoa kuin ydinjätettä ja kierretään tällaiset tapaukset kaukaa. Vielä on aikaista sanoa että mihin ryhmään tämä uusin, ylijäämätarpeista tehty lelu joutuu. Toistaiseksi Minni ei ole vielä käynyt lähelläkään uusinta kapistusta, vaan pysytellyt turvallisen etäisyyden päässä siitä. Lelun asennuspaikka sijaitsee häkin verkossa, suoraan Minnin ruokakuppien yläpuolella. Tästä johtuen neiti on joutunut vahtimaan lelua syödessään. Itse olen saanut pidätellä naurua seuratessani tapahtumia sohvalta käsin, kun Minni ottaa siemenen nokkaansa ja sitä syödessään katsoo tiukasti kohti tätä lelua. Liekkö ajattelee: "Liikkuikohan se sittenkin?" Koska en ehdi vahtimaan Minniä 24/7, niin kiinnitin leluun kuorellisen maapähkinän. Jos neiti menee lelun lähelle, niin maapähkinä lähtee varmana ensimmäisenä ja näin tiedän että Minni on tehnyt leluun lähempää tuttavuutta.

Iltapäivän kuulumiset

Tämä päivä on startannut suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Vapaapäivän kunniaksi sai nukkua pitkään, edes Minni ei herättänyt mölyämisellään. Itse kun sain pään tyynystä, niin Minninkin päivä pääsi alkuun ja neiti pääsi häkistä verryttelemään siipiään. Osasi se tulla myös ottamaan oman osansa aamupalapöydästä.

Reilun tunnin ajan Mnni ehti lentelemään ja touhuamaan, kunnes jouduin neidin laittamaan häkkiinsä takaisin koska piti lähteä käymään kaupassa. Jotkut jättävät lintunsa vapaaksi pieniksi ajoiksi, kuten sen kauppareissun ajaksi. Mutta Minnin tuntien tiedän että neitiä ei voi itsekseen jättää tänne vahtimatta. Olohuoneesa löytyy niin paljon  kiinnostavia paikkoja käyttää nokkaa, minne neiti ei valvovan silmän alla saa mennä. Kaupasta kun takaisin kotiin pääsin niin ensimmäisenä olohuoneesta kuuluu "Moikka!" ja sen perään "Ulooos!". Eli häkin ovi auki ja Minni takaisin ulos. Tästä päivä onkin edennyt tätä blogia kirjoittaessa sekä Minniä rapsutellessa, ja samaa rataa jatketaan ;)

Uusi lelu ylijäämätarpeista

Joskus sitä yllättyy itsekin omista päähänpistoista ja ideoistaan. Tänään kahvipöydässä istuessani ja Minnin tuoreruokatikusta ylijääneitä tarpeita tuijottaessani sain idean uuteen Minni leluun. Pöydällä lojui pieni pätkä kierretankoa ja muutama siipimutteri. Aiemmin olin pistänyt jo merkille, että Minni tykkää pyöritellä tuoreruokatikun alaosassa olevaa siipimutteria. Idea lelusta ja sen mallista muotoutui suhteellisen nopeasti mielessäni, mutta jotain  muutakin se tarvitsisi kuin pelkän tangon ja siipimuttereita.

Pikainen laatikoiden tonkiminen tuotti tulosta, ja ylimääräiseksi
jääneet Texas Hold'em-merkit saivat käyttötarkoituksen.

Tarpeet olivat siis nyt kasassa, seuraavaksi penkomaan työkalulaatikkoa. Tongit ja porakone riittivät tällä kertaa operointiin. Ensimmäisenä vaiheena vuorossa oli pelimerkkien poraaminen. Kiitos porakoneeni 'loistavan' akun, tämä homma eteni hitaasti. Akku oli purkanut varauksensa, joten viiden minuutin latauksella sai porattua juuri ja juuri yhden pelimerkin. Porausurakan jälkeen oli vuorossa muttereiden ja pelimerkkien pujotus paikoilleen.

Kun tämä oli tehty, kävin mittaamassa hiukan etäisyyksiä häkin verkosta ja taivutin kierretangon sen mukaisesti. Taivutustöiden jälkeen oli aika mallata lelua paikoilleen ja tulin siihen tulokseen, että paremmin tuo ei olisi voinut istuakaan paikoilleen. Taas sai olla hyvillä mielin omasta näppäryydestään. Itse lelun kiinnitys hoitui vaivatta rautalankaa avuksi käyttäen. Ja kappas vain, lelu on nyt valmis ja paikoillaan. Lopputuomarointi lelun hauskuudesta ja toimivuudesta jää Minnille. Pitää päivitellä siitä tekstiä sitten kun tuomion saa. 

10.000 näyttöä puhki

Ihan täytyy asiasta sen verran kirjoittaa, kuinka on mukava huomata että ainakin jonkin verran aiheesta kiinnostuneita lukijoita löytyy. Jonkin verran on palautetta tullut blogin kautta, ja jonkin verran sähköpostitse ja facebookin puolella. Ja kaikki tämä palaute lämmittää mieltä. Minni ja Miika kiittävät lukijoitaan :)

Tuoreruokatikku v 2.0

Minnin tuoreruokatikku tuli päivitettyä nyt uudempaan versioon. Vierailu paikallisella starkilla riitti tarpeiden hankkimiseen. Matkaan tarttui 4mm paksuista kierretankoa, siipimuttereita ja yksi rikka. tarvikkeet maksoivat alle viisi euroa, eli summa ei päätä huimaa. Hieman taivuttelua, pätkimistä sekä vasaralla naputtelua, ja tikku oli valmis. Sitten ei muuta kuin pesun kautta käyttöön. Toki tuollaisen olisi 4 eurolla saanut valmiina, mutta tuo onkin mittatilaustyötä ;)

 

Pyykit kuivumaan

Harmaapapukaijat ovat luonteeltaan erittäin uteliaita ja tykkäävät touhuta omistajansa mukana, mitä tämä sitten onkaan tekemässä. Minni tykkää olla kodin toiminnassa mukana, tavalla tai toisella. Hieman asiasta riippuen, neiti seuraa tapahtumia joko turvallisen välimatkan päästä, tai sitten haluaa olla aivan tapahtumien keskipisteenä. Pyykkien kuivumaan ripustaminen onkin yksi niistä tapahtumista mihin Minni mielellään änkee mukaan. Ensimmäinen paidan räpsäytys ja neiti on paikalla hämmästelemässä.

Mielekkäimmäksi tekemiseksi pyykkien kuivuumaan ripustuksessa Minnille on osoittautunut tämän toiminnan hankaloittaminen, eli pyykkien tiputtelu. Normaalisti tämä toiminta keskittyy kuitenkin sukkien pudotteluun, koska ne on helppo pudottaa nopeasti yhdellä kiskaisulla, etten minä ehdi toimintaa keskeyttämään. Yritin tätä toimintaa mukamas huomaamattomasti ottaa videolle, mutta tapojensa mukaan kameran nähdessään Minni alkoi tekemään aivan jotain muuta kuin oli tekemässä. Tyydyin sen jälkeen ottamaan vain muutaman kuvan. Tästä on hyvä jatkaa päivää sohvalla löhöten ja Minniä rapsutellen.

      

Päivän starttaus

Tämä päivä on alkanut melko rauhallisissa merkeissä, poislukien tuon moottorinokan höpötykset. Minni on ollut taas kovasti juttutuulella ja onkin päästänyt melkein koko sanastonsa ilmoille. Parasta aikaa neiti istuu olkapäällä ja yrittää kaikin keinoin terrorisoida tätä blogin kirjoittamista. Tämä tarkoittaa hyvin pitkälti sitä, että näppäimistön päälle on mukava hyppiä ja yrittää kertoa omaa versiotaan tarinasta. Samoin myös hiiren omiminen tuntuu olevan kovasti neidillä mielessä. Jos sitä antaisi koneen olla hetken aikaa rauhassa ja menisi laittamaan Minnin kanssa pyykkejä kuivumaan. Se on sitten aivan toinen projekti, katsoo jos siitä jotain tuossa kirjoittelee kun pyykit on narulla. Mukavaa päivää vaan kaikille :)

Sivupalkkiin uusi osio

Sivun ulkoasuun tehtiin sen verran päivitystä, että oikean puolen sivupalkkiin ilmestyi Minnin linkkivalinnat. Sieltä löytyy suomen molempien lemmikkilintuyhdistysten linkkien lisäksi parin harmaapapukaija-tuttavan sivujen linkit.

Tuoreruokatikku

Sain kaverilta muutama päivä sitten vinkkiä kyseisestä kapistuksesta. Eli idea yksinkertaisesti on kiinnittää häkin kattoon tanko, mihin sitten voi pujottaa linnulle tuoreruokia tarjolle. Tikun sijoituspaikasta riippuen, tämä tarjoaa uudenlaista ja haastellisempaa aktiviteettia linnulle.

Kuvassa kaverin lintu GT ja kaupasta hankittu 4€ tuoreruokatikku.

Itse en ole vielä paikallisista eläinliikkeistä moista tikkua löytänyt. Joten ei autattanut muuta kuin väsätä itse. Kaapissa sattui olemaan sen verran tarpeita, että ensimmäisen vedoksen tikusta sai tehtyä jo. Tosin tikku ei ole läheskään niin hieno kuin kaupalliset versiot, mutta ajaa asiansa. Pitänee kehitellä mallista seuraava versio, kunhan ehtii tarpeita hankkimaan.

Ylläpitokustannukset

Moni osaa arvioida summa määräisesti mitä esimerkiksi kissan ylläpito tulee kustantamaan, jos laskuihin ei oteta mukaan yllättäviä eläinlääkärikäyntejä. Mutta jos maallikolta kysytään arvioita siitä, mitä papukaijan ylläpitäminen tulee omistajalleen maksamaan, ei veikkaajalla ole asiasta yleensä mitään käsitystä. Harmaapapukaijan, tai minkä tahansa muun ison papukaijan hankintahinta on kova, mutta ylläpitokustannukset ovat jotain aivan muuta.

Papukaijan ruokavalio koostuu pääasiassa laadukkaasta siemensekoituksesta, sekä vihanneksista ja hedelmistä. Siemensekoitusten hinta vaihtelee aivan ostopaikasta riippuen, mutta 15kg säkin saa arviolta 50-70 eurolla. Tällainen säkki kestää meillä noin vuoden ajan, eli siementen osalta päiväkohtainen kustannus jää vajaaseen 0,20 euroon säkin maksaessa 70 euroa. Hedelmien ja vihannesten osalta arvioisin päiväkustannusten menevän meillä suunnillen 0,30 euroon. Eli ruokakustannusten ollessa päivää kohden noin 0,50 euroa, päästään vuositasolla reiluun 180 euroon. Toki makupalat on laskettava tähän arvioon päälle, ja tietty kaikki se mitä lintusi ryövää sinun lautaseltasi.

Leluihin ja virikkeisiin  kuluva raha on suoraan kiinni siitä, paljonko omistaja on valmis tekemään itse, ja kuinka kestäviä leluja linnulleen hankkii. Minnin leluista kallein taitaa olla vajaan 30 euron arvoinen ’palikkarata’, josta kirjoitin noin kuukausi sitten. Veikkaan että tämä lelu tulee kestämään useamman vuoden ajan, mutta jos Minni onnistuu tuhoamaan puupalikat kokonaan, niin saan itse jollain keinoin uusia palikoita lisäiltyä. Muuten lelut meillä ovat pääasiassa pahvista ja puupalikoista itse tehtyjä. Hyväksi havaittu on myös Lego:n duplo-sarja, joka jaksaa pitää Minnin mielenkiinnon  yllä, ja on melkoisen ’papukaijakestävä’. Niin sanotut ’kuluvat lelut’ tehdään meillä tyhjistä vessapaperirullista, paperimytyistä, pahvilaatikoista ja vastaavista. Eli varsinaisia kuluja ei synny.

Lääkärikuluja ei papukaijoilla säännöllisesti synny. Toisaalta tämä on täysin omistajariippuvainen asia. Toiset tykkäävät, että lintu on hyvä käyttää kerran vuodessa eläinlääkärissä tarkastuksessa, toiset eivät. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Tarkkailen itse lintuni ulkoista kuntoa, painoa ja vointia muutenkin. Papukaijat sairastavat harvoin, mutta myös nekin saattavat tarvita joskus äkillistä eläinlääkärin hoitoa.  Eli yllättäviä kuluja voi toki syntyä, niin kuin muidenkin lemmikkien kohdalla. Mutta otettakoon esimerkiksi nyt vanhemmillani 33 vuotta ollut tanimbarinkakadu, joka ei ole kertaakaan eläinlääkärillä vieraillut.

Edellä mainittuihin kuluihin voidaan lisätä vielä kuluvina tarvikkeina lintulamppu, mineraalikivet ja joitakin muita juoksevia kuluja. Mutta nämä eivät kuitenkaan vuositasolla ole mitenkään päätä huimaavia. Eli  Minnin kokoluokan papukaijan vuotuinen ylläpitokustannus lähtee arvioilta 250 eurosta ylöspäin. Omistaja, ja hänen tilipussinsa määrittää sitten sen ylärajan.

Uusi herkkujemma häkkiin

Tänään kaupan hevi-osastoa kierrellessä muistin suunnitelmani uudesta namijemmasta Minnin häkkiin. Halkaistu kookospähkinä, joka tulee tangon varaan 'kokonaisena'. Eli lintu joutuu nostamaan päällimmäistä puolikasta ja keplottelemaan herkut pähkinän sisältä. Rakennustarpeiksi en tarvinnut kaupasta muuta, kuin itse kookospähkinän.

Kotiin päästyäni aloitin askartelun samantien. Ensimmäisenä pähkinän 'pillinreiät' porakoneella auki ja mehut pihalle. Sen jälkeen porasin muutamia reikiä pähkinän ympäri. Kun reiät kiersivät pähkinän ympäri, niin muutama napautus ison ja jämäkän veitsen hamarapuolella pähkinää kädessä pitäen halkaisi pähkinän. Seuraavaksi vuorossa oli kookoksen hedelmälihan pois kaiverrus. Minni ei uskaltautunut avuksi siivoamaan sisuksia, mutta itse sisuksien nakertelu sille kyllä kelpasi.

Kuoret kun oli siivottu, porasin molempiin puolikkaisiin reiän keskelle ja pujotin noin 5mm rautatangon läpi. Alaosaan tehtiin sen jälkeen U-lenkki jonka pujotin kookoksen 'pillinreiästä' takaisin pähkinän sisälle ja puristin kasaan. Näin alaosan saa pysymään paikallaan. Ja näin uusi namijemma onkin jo valmis. Ei muuta kuin häkkiin roikkumaan ja herkut sisään. Ehkä tuo Minni uskaltautuu tuota jossain vaiheessa tutkimaan ;)