Tulipa taas huomattua miten papukaijallekkin voi iskeä kova ikävä. Jouduin tuossa kolme päivää tekemään töitä hieman enempi, ja Minnille ei näinä kolmena päivänä juuri aikaa jäänyt. Mitä nyt ehti huolen pitämään siitä että neidillä on tuoretta vettä ja ruokaa häkissä, mutta normaalit päivän ulkoilut ja rapsuttelut jäivät todella vähiin :/
Tuossa kun nyt sit tämän työrupeaman jälkeen tulin kotiin, niin alkoi mahdottoman iloinen viheltely häkissä, ja neiti tuli oikein kärkylle häkin ovelle. Ja sitten kun ulos toinen pääsi niin meni varmaan 4h siihen aikaa että neiti roikku koko ajan kyydissä kerjäten rapsutuksia ja silityksiä :)
Untuvien pölinää, kovia ääniä ja sekalaista höpöttelyä, siitä on tämän papukaijatalouden arki tehty. Blogissa seurataan Afrikan harmaapapukaija Minnin ja omistajansa yhteiseloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti