Kello löi juuri 22.30, järjestyssääntöjen mukainen hiljaisuus kerrostalossa alkaa. Joten aika kääntää volyymit pienelle niin koriteatterista kuin papukaijan nokasta. Meillä tämä homma opeteltiin alusta alkaen kun Minni saapui taloon, jotta naapurisopu säilyisi. Tällä kertaa neitiä ei ole tarvinnut kehottaa edes olemaan hiljaa, on sen verran uuvuttava päivä toisella takana.
Normaali käytäntö hiljaisuuden alkamisen aikoihin on se että neiti joutuu häkkiinsä ja olohuoneesta sammuu suurin osa valoista. Yleensä neiti tietää tässä vaiheessa jo, että levolle on käytävä ja alkaa nukkumaan. Joskus toisella olisi virtaa vielä vaikka kuinka ja neitiä joutuukin pari kertaa komentamaan olemaan hiljaa. Alusta asti on sama käytäntö pidetty, niin ei tuo neitikään siitä narise juuri, joten aikas helpolla on tässä päässyt. Joillakin lintujen omistajilla on taktiikkana peittää häkki hupulla, mutta itse en tähän viitsinyt lähteä. Ensinnäkin sen takia, että tiesin että linnun voi myös opettaa olemaan hiljaa. Ja toisekseen, ei jaksais tehdä niin isoa huppua että häkin saisi peitettyä :D
Untuvien pölinää, kovia ääniä ja sekalaista höpöttelyä, siitä on tämän papukaijatalouden arki tehty. Blogissa seurataan Afrikan harmaapapukaija Minnin ja omistajansa yhteiseloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti