Nokan kuluttamista

Niin isoilla kun pienillä papukaijoilla voi koitua ongelmaksi jos lintu ei saa kulutettua nokkaansa tarpeeksi tehokkaasti ja nokka pääsee kasvamaan liian pitkäksi. Tästä aiheutuu lähinnä ongelmia syömisen kanssa, ja myös jos nokka kasvaa liikaa, ei lintu saa sitä oikein kulumaan omin avuin. Tästä seuraakin sitten yleensä eläinlääkäri reissu, jotta nokka saadaan leikattua. Tässä tapauksessa kannattaa kääntyä eläinlääkärin puoleen, joka varmasti tietää mitä on tekemässä ja tuntee linnut.

Hyviä keinoja saada nokan kasvu pysymään aisoissa on tarjota linnulle erilaisia kovia puruleluja. Tähän soveltuvat erilaiset puiset palikat ja vaikka kovat pähkinät. Meillä on käytössä myös koirille tarkoitettua sian nahkasta valmistettuja puruluita. Ja kun linnulla on paljon leluja mitä saa pureskella niin saattavat huonekalut ym. kielletyt paikat säästyä tehokkaalta nokalta ;)noka

Onko papukaijoilla musiikkimaku?

Tätä olen miettinyt joskus aiemminkin aikaisempien lintujen kanssa, mutta kuitenkaan asiaan sen enempiä perehtymättä. Minnin tultua taloon, ja kun neiti on ainut lintu talossa, olen asiaan kiinnittänyt enemmän huomiota. Ja tullutkin siihen johtopäätökseen asian kanssa että kyllä jonkinlainen musiikkimaku neidiltä löytyy :) Koska selvästi tietynlainen musiikki saa neidissä aikaan aivan mahdottoman puhe/vihellys/ääntely-ripulin, kun taas muunlainen musiikki ei aiheuta minkäänlaista reaktiota. Tällä hetkellä ainakin kirkkaasti kärkipäässä on trance- ja house-musiikki ;) Johtuuko se sitten siitä että musiikkityyleistä itsestään löytyy paljon kimeitä ja vihellyksen omaisia ääniä, mitkä tuntuvat muualtakin kuultuna miellyttävän neitiä. Sama tuo, ainakin molemmille kelpaa samanlainen musiikki ;)

Kalojen seurailua

Minnillä on yksi ajan viettämis tapa, häkin kanssa samassa huoneessa olevien 500l ja 200l akvaarioiden tapahtumien seuraaminen. Neiti saattaa kuluttaa välillä pitkänkin tovin kävellen akvaarion laidalta toiselle, ja kaloja katsellen ja yrittäen napata niitä lasin lävitse nokallaan. Myös jalkojen huljuttelu vedessä tuntuu olevan mieluista puuhaa :-D Välillä vaan isomman altaan kanssa meinaa kostautua tuo jalkojen uittaminen kun altaassa majailee kaksi kappaletta reilu 30 senttisiä riikinkukkoahvenia jotka välillä hiukan hyppivät neidin jalkojen perään. Ja tästäkös Minni sitten aloittaakin kaloille uhoamisen ja välillä jopa tarkoituksen mukaisen härnäämisen :P

Lentoharjoittelua

Itse lentäminen ei enää Minnille niinkään tuota ongelmaa, vaan neiti pysyy ilmassa yllättävänkin hyvin, vaikka nuori lintu onkin. Mutta tekniset ongelmat johtavat kuitenkin pakkolaskuihin välillä Ja näillä teknisillä ongelmilla meinaan nyt lähinnä linnun omien ulottuvuuksien tuntemista Neidillä ei ole aivan täysin hanskassa se kuinka pitkälle ne siivet oikein yltävät. Tuossa aamuruokailun jälkeenkin kun oli aika verrytellä vähän lentolihaksia, ja neiti paineli ympäri kämppää, tuli sillä sitten pieni laskuvirhe olohuoneen puolella kun se lenti hyllykön läheltä. Lopputulos: Siiven kärki osui hyllyyn ja lintu tippui parin syöksykierteen kautta lattialle hölmistyneenä, hiukan sulkien oikomista ja uusi yritys Ihan vain vertauskuvana, kun neitiä vertaa vanhemmillani olevaan tanimbarin kakaduun jolla on ikää jo yli 33v, on sillä myös lentotaito kehittynyt iän myötä. Jos kohta on kapea mistä pitää lentää niin lintu vetää siivet tarvittaessa kokonaan kiinni kesken lennon etteivät ne osu mihinkään ja levittää ne sitten kun taas tilaa on. Ja eiköhän tuo Minnikin sen opi ajan kanssa

Aamupalapöydässä papukaijan kanssa

Tällainen aamupalaepisodi oli sitten aamulla tällä kertaa. Minni istui tuolin selkänojalla rauhassa katsellen, että mitä kaikkea laitoin leivän päälle ja muutenkin seuraillen toimintaani. Kun istuin pöytään niin laitoin pöydälle sitten samalla Minnille salaattia ja tomaattia että saa siitä pureskella menemään ettei tarvitse minun ruoille tulla. No neidin kiikarit osuivat kuitenkin vasta paahdettuun ruisleipään, juustoon ja maitolasiin. Salaatit ja tomaatin neiti sivuutti täysin. Koko aamupalan ajan sain "taistella" aamupalastani ja peitellä maitolasia ettei neiti niitä päässyt pihistämään. Ruokailtuani nousin pöydästä ja työnsin neidille nokan eteen vielä salaattia ja tomaattia mitkä eivät edelleenkään kelvanneet. Mutta kas kummaa!! Kun nostin salaatinlehdet ja tomaatin lautaselleni niin neiti tuli suunnilleen juosten pöydän poikki ja alkoi syömään rehuja pois Onko se salaatti vihreämpää toisen lautasella

Jakomaista roikkumista

Jakoja eli harmaapapukaijoja voisi miltei nimittää papukaijojen akrobaateiksi, koska ne rakastavat kaiken maailman kiipeilyä ja roikkumista. Minni on kunnostautunut tässä lajissa myös ja tämä roikkuminen varsinkin on aivan joka päiväistä Neiti onkin kartoittanut kämpästä miltei kaikki paikat missä voi roikkua. Tämän listan kärjessä ovatkin tällä hetkellä oviaukkojen yläkarmit minkä ympärille kynnet ylettyvät oikein mukavasti. Myös hyväksi havaittuja paikkoja ovat ovien päällä roikkuvat pyyhkeet mistä saa napakan otteen ihan miten päin vaan Sitä sitten joutuukin vissiin hiomaan ja maalaamaan nuo ovenkarmit uusiks siinä vaiheessa kun kämpän laittaa myyntiin

Ohessa taas parit kuvat 

 

Desibelit koholla(ko)?

Tästä aiheesta nyt jäi vielä sen verran kirjoittamatta et jatketaas siitä mihin edellisessä jäätiin. Useat kaverini ovat kysyneet minulta että kuinka saan päivisin nukuttua, vuorotyötä kun teen, että eikö Minnin huutelu pidä minua hereillä. Ja samaisissa keskusteluissa on tullut puheeksi että peitänkö häkin jollain hupulla päiväksi/yöksi kun nukkumaan menen.
Vastaus tähän on ei, pari kuukautta on tuo neiti talossa nyt ollut, ja kertaakaan en ole herännyt neidin huutelun takia. Mielestäni Minni kyllä tajuaa milloin nukutaan, eli ollaan hiljaa. Ainakin useammat kerrat kun olen töiden jälkeen sohvalle lintuhäkin viereen nukahtanut keskellä päivää, olen saanut nukkua aivan rauhassa. Ja siitä kun olen herännyt ja avannut silmät, olen saattanut 15-30min vain seurailla neidin puuhastelua, ja kertaakaan ei ole linnusta pahemmin ääntä lähtenyt. Mutta sitten kun olen noussut ylös, on samantien häkistä alkanut viheltely ja tervehdysten huutelu

Onko lintuni äänekäs?

Tämä onkin ollut sellainen asia mikä on tullut esiin monen kaverinkin kysymyksissä kun olemme tuosta linnusta puhuneet. Itse olen sitä mieltä et tokihan tuosta linnusta ääntä lähtee, mutta ei ole kuitenkaan sieltä äänekkäimmästä päästä. Harmaapapukaijat kommunikoivat kuitenkin kovin mielellään viheltelemällä ja 'naksuttelemalla' ja tällöin ei desibelit vielä nouse ihan korviin koskevalle tasolle, ainakaan yleensä
Välillä neiti saattaa olla muutaman tunnin aivan hiljaa ja oikoa vaan sulkiaan oikeaan suuntaan, ja aivan yhtä äkkiä saattaa alkaa parin kolmen tunnin vihellys/naksutus/huutelu kohtaus.

Aamupalalla

Tänä aamuna istuin kaikessa rauhassa aamupalapöydässä, ja Minni-neiti tapojensa mukaan istui tuolin selkänojalla seurailemassa tapahtumia. Ja niin ikään neiti sitten yritti tunkea nokkaansa lautaselle heti kun silmä vältti. Ja ensimmäisen kerran hyvin siinä onnistuikin No sen jälkeen kun ei neiti lautasen tykö enää päässyt niin ensin vedettiin pikku uhoamiset ja sitten mentiin ikkunalaudalle mököttämään. Riitti kun katsoi neitiä päin niin vaimea "murina" vain kuului. Tämä murjottaminen sai minut sitten heltymään ja antamaan neidille pikku siivun aamupalasta ihan omalle lautaselle. Ja tämän myötä sitten unohtuivat neidiltä kiukuttelutkin  

Minnin sanavarastoa

Se on Minni nyt ollut tasan kaksi kuukautta minulla. Kun neiti tuli minulle, sen äänivalikoima oli melko suppea, muutamat naksuttelut ja pari erilaista vihellystä kuului neidin äänivalikoimaan. Noh, mitä kaikkea neiti onkaan nyt tässä kahdessa kuukaudessa oppinut, ja ilman että olisin sille edes hokemalla hokenut mitään. Sana varastoon on tähän mennessä kertynyt jo seuraavanlaisia: terve, moimoi, kukkuu, kukkuluuruu, maitoa, eiei, ei ole, ei pure, hyi, ja perkele. En muista edes onko tuossa kaikki mutta pitääpä päivitellä kun taas uusia sanoja ilmoille huudellaan.

Ja vaikka tässä hehkuttelenkin neidin sanavarastoa ja kykyä matkia, muistutettakoon että tämä kuitenkaan ei saa olla peruste papukaijan hankkimiselle jos tätä joku sellainen ihminen lukee joka haaveilee omasta linnusta
 

Aktivointilelut papukaijalle

Papukaijat ovat todella älykkäitä ja tarvitsevat virikkeitä etteivät turhaudu, ja pahimmillaan nypi sulkiaan pois. Aktivointilelut ovatkin omiaan virikkeiden antamiseen. Leluja on helppo tehdä itse, ja näin pääsee myös huomattavasti halvemmalla kun ei osta eläinliikkeiden kalliita leluja. Yksi erittäin helppo lelu on pieni paperipussi, pussiin vaan täytteeksi vaikka paperisilppua ja pähkinöitä niin että lintu näkee että herkkuja sinne pussiin menee. Meillä tällaiset ja vastaavat lelut ovat oikein mieluisia Toinen hyvä lelu esimerkki on tyhjä 0,5l mehu/limsapullo. Pähkinöitä tai muita linnulle mieluisia herkkuja vaan sisälle ja korkki kiinni. Pullot ovat niin ohutta muovia että isolle papukaijalle ei tuota ongelmia silputa pulloa palasiksi ja napata herkkuja. Ja tällaiset lelut pitävät nokan kasvun kivasti kurissa
Kirjoitellaas joskus myöhemmin muista leluista vaikka lisää.

Lintuni "komentaa" minua

Tämä "EI" sanan oppiminen ja käyttö tuntuu olevan tuolla neidillä aivan hyvin halussa. Neiti osaa komentaa itseään "ei pure" kun käyttää nokkaansa johonkin sellaiseen paikkaan minkä tietää olevan kielletty, ja tätä itsensä komentamista tapahtuu aivan turhan harvoin . Mutta nyt on sitten alettu muutaman päivän aikana komentamaan myös minua Kun Minni on tekemässä jotain itselleen mieleistä puuhaa mikä ei välttämättä minua miellytä, ja käyn neidin hakemassa kädelle pois pahanteosta, alkaa neiti kovaan ääneen huutelemaan "eiieii" tai tiukasti "EI". Ja tätä tapahtuu oikeastaan vain silloin kun neiti tietää olevansa väärillä teillä. Mutta myös silloin kun otan Minniltä jonkun lelun/tavaran pois nokasta alkaa komentelu. Normaaleissa tilanteissa ei kieltosanoja ilmoille kajahtele

Kun koira kohtasi harmaapapukaijan

Kaverini poikkesi tänään kyläilemään keskikokoisen seropinsa kanssa, ihan vartavasten näyttämään koiralle papukaijaa, ja päinvastoin. No kuinkas se sitten menikään kun eläimet samaan huoneeseen pääsivät. Toki lintu oli turvallisesti oman häkkinsä verkon takana, vaikkakin tässä tapauksessa ei olisi niin välttämätöntä ollut Lintu uteliaana roikkui seinäverkossa ja tutkaili koiraa, koira taasen kierti häntä koipien välissä omistajaansa joka istui häkin vieressä, ja uskaltautui jopa välillä työntämään kuonon n 10cm päähän Minnistä.
Heti kun Minni teki äkkinäisen liikkeen niin jo alkoi koira peloissaan murisemaan tai haukkumaan :-P

Yhteenveto eläinten tunnetiloista:

Minni: Uteliaana katseli uutta tuttavuutta, ja olisi varmaan halunnut tutustua lähemminkin. Ei tullut edes "käpyefektiä"

Koira: Koko ajan peloissaan ja varuillaan, ei uskaltanut olla samassa huoneessa yksinään linnun kanssa, ja lopuksi oli vielä sen verran säpissä ettei raukalla rakko pitänyt.

"Käpyefekti"

Kyseessä on aivan tietty käyttäytyminen neidille, ja olen kuullut myös muillakin harmailla olevan samaista käyttäytymistä. Ja aivan yksilöittäin tämä käytös voi johtua milloin mistäkin. Meillä yleisin syy on se että näköpiirissä on joku, tai jokin asia tai tavara mikä ei ole ollenkaan neidin mieleen. Toinen mikä saa tämän aikaan on suihkupullon näkeminen, mutta tässä tapauksessa aivan hyvässä mielessä. Ja mistä tämä käyttäytyminen saa nimensä on se miltä neiti näyttää. Lintu nostaa miltei kaikki sulkansa niin sanotusti pystyyn ja näyttää jokseenkin siemenensä pudottaneelta kävyltä Ja ikävän asian ollessa turhan lähellä, tämä sulkien pörhistely ja siihen yhdistetty murina on yllättävän tehokkaan oloinen "pelottelukeino". Oheisessa kuvassa neiti ei ole kuitenkaan niin "käpynä" kuin voisi olla.

Minni komentaa itseään

Edellisen kirjoituksen siivellä voipi tästäkin vähän kirjoittaa. Minni kun tuppaa välillä komentamaan itseään, ja mikäs siinä, eipähän tarvitse minun olla komentamassa koko ajan Neiti on muutamia kertoja tässä lähipäivinä kokeillut nokallaan erilaisia tavaroita ja esineitä, silloin kun kyseessä on ollut neidin omat lelut, ei ole kummempia pulinoita kuulunut. Mutta sitten kun on ollut kohteeena esim läppärin näyttö, kaukosäätimet tai kännykkä, on neiti ottanut nokalla ensin kiinni tavarasta, pudottanut sen nokastaan ja sen jälkeen komentanut itseään "hyi Minni", "ei pure" tai "hyi ei pure"

Ymmärtävätkö papukaijat puhetta?

Tässä sellainen aihe mistä saisi aikaan vaikka minkälaiset keskustelut ja väittelyt jos haluaisi. Jokaisella kun tuntuu olevan asiaan oma mielipiteensä Oma mielipiteeni asiaan on että papukaijat eivät suoranaisesti ymmärrä puhetta, mutta ymmärtävät kyllä sellaisten sanojen tarkoituksen mitä niiden kanssa käytetään.
Meillä tuttuja sanoja/komentoja ovat mm. "ei pure", "tänne", "rapsutetaan", "omalle paikalle", "hyi" ja "ei". Näiden, ja monien muidenkin sanojen merkitys on neidillä hyvin hallussa, ja niiden mukaan toimitaan. Tietenkin joissain asioissa pitää kokeilla rajoja ennen kuin sitten uskotaan lopullisesti
Hyvänä esimerkkinä sanan "jäähy" ymmärtäminen on oikein luettavissa linnusta itsestään.
Tätä sanaa käytetään siinä vaiheessa kun neiti tekee pahojaan ja normaali kielto ei neitiin tehoa, ja kun sana kuuluu niin neiti vetää sulat saman tien aivan kropan myötäisesti ja alkaa jo katselemaan "pakoreittiä" ettei joutuisi kärsimään käytösrangaistustaan häkkiin Jäähyn jälkeen onkin käyttäytyminen taas jonkun aikaa oikein hyvää

Valjaiden kanssa pelailua

Lisäyksenä eiliseen, tuli sitten melkoinen show valjaiden pois otosta. Valjaat neiti antoi pukea päälle oikein hyvin, ilman isompia kitinöitä mutta sitten kun kotiin palailtiin ja alettiin valjaita pois ottamaan alkoi hirmuinen kitinä. Lähinnä kiukun kohteeksi joutuivat itse valjaat mutta välistä myös omat sormenikin kun valjaita yritettiin ottaa siipien alta pois, neiti kun ei vielä niin kauheasti tykkää siitä että siipiä levitellään jonkun muun kuin itsensä toimesta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, valjaat saatiin pois ja kiukkuaminen neidin osalta loppui tasan siihen paikkaan. Eli lisää vain treenausta siipien levittelyyn käsin ja valjaiden käyttöön.   

Ulkoilua valjaissa

Nyt onkin sitten edetty siihen pisteeseen tuon neidin kanssa että päästiin ulkoilemaan jo valjaissa. Alkuun tuli pientä kiukuttelua kun valjaita päälle laitettiin mutta vielä on kuitenkin sormet ja lintu ehjänä
Alkuun käytiin aivan omassa kotipihassa ihmettelemässä ulkoilmaa, ja kun neidin käyttäytyminen ei olisi voinut olla parempaa, niin käytiinpä sitten autolla pyörähtämässä yhdellä nurmikentällä. Siellä sitten päästiinkin harjoittelemaan että miten pitkää kaarretta voi noilla valjailla lentää ennen kuin tulee stoppi vastaan. Pari kertaa valjaiden naru menikin loppuun asti mutta sitten alettiin ymmärtämään miten pitkälle passaa lentää. Ohessa kuvaa :)

Moottorinokka

Otsikon mukaan, juuri tuollainen Minni on, mutta onneksi ei aivan 24/7.
Neiti aloittaa porinansa samantien kun pääsee häkistään ja jatkaa samaa rataa oikeastaan niin kauan kun on vapaalla. Nokasta tulee ilmoille sekaisin niin sanoja, naurua kuin vihellyksiä ja naksutteluja.

Tänään saivat naapurit pihassa oman osansa neidin puhelahjoista kun tyttö oli parvekkeella omassa "puussaan" ja laittoi konsertin pystyyn. Ensin Minni aloitti komean vihellyskonsertin jota kesti muutaman minuutin. Ja sehän kiinnitti pihassa olleiden naapureiden huomion, ja siitä olikin sitten hyvä huudella naapureille "terve.. terve perkele" ja "kukkuluuruu"

Untuvien ja sulkien pölinää

Minnillä alkoi tuossa noin viikko sitten ensimmäinen sulkasato, ja ai että sitä leijailevien untuvien ja lattialla pyörivien irtosulkien määrää. Varsinkin olohuoneessa, missä neidin häkki sijaitsee, ei ole paikkaa missä ei untuviin törmää. Joka kerta kun siivet heilahtaa niin uusia untuvia ja pikku sulkia irtoaa.

Harmaapapukaijoilla ensimmäinen sulkasato alkaa noin vuoden iässä ja kestää muutamia viikkoja. Ja toisin kuin nimestä voisi tietämätön olettaa niin linnusta ei toki kaljua tule, vaan höyhenpeite uusiutuu pikkuhiljaa kun vanhempia irtoaa ja uusia sulkia kasvaa tilalle. Eli tiedossa imurointia suunnilleen joka toinen päivä, mutta itseppä olen leikkiin ryhtynyt