Tosiaan juu, tuossa tuli tehtyä kolmen päivän työreissu ja Minni oli tämän aikaa kotosalla kahden avokkini kanssa. Pienimuotoisia mielenilmauksia oli tällöin jo tapahtunut kotosalla, korvia riipivän kirkumisen muodossa pääasiassa. Ja siis linnusta nyt eli kyse, ei avokista :D
Noh palailimpa reissultani sitten kotiin.. S oli töissä sillä hetkellä ja Minni keskenään kotosalla. Kämppä oli aivan hiljainen ja kuullosti siltä että ei ole mitään eloa siellä. Heti oven kiinni saatuani huikkasin eteisestä "Minnii!", ja suunnilleen murto-osa sekunneissa tulikin häkistä vastaus "moikkamoikkamoikkamoikka... moikkamoikka" :D
Ensimmäisenä siitä Minnin päästin häkistä pois ja neitonen lennähtikin suoraan olkapäälle istumaan ja painoi poskeaan omaani vasten, eli ikävä oli ollut selvästi. Niin tuntui hellyyndenkipeältä tuo lintu pieni :) Noh sinä sitten saikin oikein kunnolla tyttönen rapsutuksia ennen kuin aloin ottelemaan työkamoja pois päältä.
Se päivä siinä menikin sitten oikein näppärästi kun Minni oli huomioni keskipisteenä aina iltaan saakka kunnes tuo vaimoke töistä pääsi, sitten olikin jo pikkulintujen nukkumaanmenoaika :P
Seuraavana päiuvänä, kun itse olin vapaalla, ilmenikin pienimuotoisia kiukun puuskia Minnillä. Niin pitkään oli toisella kaikki hyvin ja oli kiva seurailla minun puuhastelua. Mutta mustasukkaisuutta koettiin kovasti puhelinta, kaukosäätimiä, läppäriä ja oikeastaan kaikkea kohtaan mitkä veivät käsien 'huomion' pois Minnistä. Tämä nyt onneksi paikkaantui sillä että kunhan kiukunpuuskat olivat menneet ohi, niin huomioin Minniä sen jälkeen.
Eli mitä tästä opin, ei kannata olla useampia päiviä reissussa niin ei tirppana kiukuttele :D
Untuvien pölinää, kovia ääniä ja sekalaista höpöttelyä, siitä on tämän papukaijatalouden arki tehty. Blogissa seurataan Afrikan harmaapapukaija Minnin ja omistajansa yhteiseloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti