Kiukkupäivä

Tänään onkin ollut sitten Minni-neidillä kiukkuilu päivä taas. Pääosin mikään ei ole ollut neidin mieleen, eikä nokan käytöltä ole vältytty. Siis niin tavaroiden kuin sormienkaan osalta. Nopeasti laskettuna kolme reikää sormissa kun neiti ottanut pieniä raivareita yhtä äkkiä. Mutta tämä on sitä arkipäivää kun elää papukaijan kanssa ja näitä päiviä tulee väistämättä välillä eteen. Se onkin hyvä muistaa papukaijaa hankkiessa, että jos haluaa lintua käsitellä, niin näiltä ei voi välttyä. Joten jos ei ole valmis siihen niin kannattaa harkita pariin kertaan uudestaan sitä papukaijan hankintaa. Ettei tule sitten yllätyksenä ja ettei lintua tämän takia laiteta kiertoon kun todetaan että ' ei tää ole hyvä lintu, tää puree'

edit.
Tässä pari linkkiä mistä näkee millaista jälkeä iso papukaija voi halutessaan tehdä niin ei jää ainakaan kenelläkkään epäselväksi.

Pikku näykkäsyt farm3.static.flickr.com/2547/3890302835_00c5053fc9.jpg

Isommat parrotphotos.us/m2bite/cockatoobite1.jpg HUOM! ei kovin kivan näköinen enää!!

Iltarutiinit papukaijan kanssa

Kello löi juuri 22.30, järjestyssääntöjen mukainen hiljaisuus kerrostalossa alkaa. Joten aika kääntää volyymit pienelle niin koriteatterista kuin papukaijan nokasta. Meillä tämä homma opeteltiin alusta alkaen kun Minni saapui taloon, jotta naapurisopu säilyisi. Tällä kertaa neitiä ei ole tarvinnut kehottaa edes olemaan hiljaa, on sen verran uuvuttava päivä toisella takana.

Normaali käytäntö hiljaisuuden alkamisen aikoihin on se että neiti joutuu häkkiinsä ja olohuoneesta sammuu suurin osa valoista. Yleensä neiti tietää tässä vaiheessa jo, että levolle on käytävä ja alkaa nukkumaan. Joskus toisella olisi virtaa vielä vaikka kuinka ja neitiä joutuukin pari kertaa komentamaan olemaan hiljaa. Alusta asti on sama käytäntö pidetty, niin ei tuo neitikään siitä narise juuri, joten aikas helpolla on tässä päässyt. Joillakin lintujen omistajilla on taktiikkana peittää häkki hupulla, mutta itse en tähän viitsinyt lähteä. Ensinnäkin sen takia, että tiesin että linnun voi myös opettaa olemaan hiljaa. Ja toisekseen, ei jaksais tehdä niin isoa huppua että häkin saisi peitettyä :D

Uusiin ihmisiin tutustumista

Tänään olikin Minnillä normaalia jännempi päivä kun neiti sai tutustua uusiin ihmisiin. Omistajalla kun oli vapaapäivä niin siinä oli sitten uteliaita kavereita aikaa kestittää. Päivän saldona Minnille yksi "vanha tuttu" ja kolme täysin uutta ihmistä. Siinä ei välillä oikein tiennyt että kuka on ihmeissään, Minni, vai neitiä katsomaan tullut kaveri. Molemmille aivan uusi kokemus, mutta ilman isompia härdellejä päivästä selvittiin. Neiti katseli ensin turvallisesta paikasta kämpän tapahtumia, mutta uskaltautui jokaisen vieraan kohdalla pienen tutkailun jälkeen tekemään lähempää tuttavuutta. Nyt onkin sitten neiti aika väsy ja nukkuu tuolla häkissään pää painettuna syvälle niskauntuviin :)

Omien sulkien säikähtäminen

Hah, laitoimpa tällaisen asian tässä tänään merkille. Pariin otteeseen kun tuo neiti suki sulkiaan niin kun sulka sattui irtoamaan niin Minni oli aivan ällikällä lyöty. Ensin toinen oikein säpsähti tippuvaa sulkaa, minkä jälkeen jäi kaula pitkällä katomaan sulan perään. Ja kun sulka oli jo lattialle asti tippunut niin vielä tapitettiin perään ja vihelleltiin ja naksuteltiin sulan perään oikein hiljaa. Yhden sulan perään uskaltauduttiin jopa laskeutumaan lattialle asti ihmettelemään, mutta sitten kun ilmavirta heilauttikin sulkaa hieman niin ei muuta kuin lentäen pakoon. Välillä olen kyllä sitä mieltä että tuo neidin älykkyys on hieman vaihtelevaa :D

Sulkasato pahimmillaan

Kuten tuossa pari kuukautta sitten kirjoittelin, että Minnillä ensimmäinen sulkasato alkoi. No sehän ei ole mikään nopea prosessi, vaan sulat irtoilevat pikkuhiljaa ja vaihtuvat uusiin. Tällä hetkellä vaikuttaisi olevan sulkasato sit kovimmillaan Minnillä, kun sulkia saattaa irrota ihan vain lintua rapsuttessa jo :D Sulkia irtoillut myös päivittäin lentelyn aikana. Niin iso kasa nyt vajaan viikon sisään irronnut et tuli jo fiilis että kaljuuntuukohan tuo lintu, vaikka linnusta itsestään ei edes oikein huomaa että sulkia puuttuisi :D Mitä nopeammin neidillä sulat nyt vaihtuvat, niin sitä nopeammin neiti saa aikuisen harmaan värityksen ja kauniin verenpunaisen pyrstönsä ;)

Kiusan tekoa

Mitä? Osaavatko papukaijat kiusata? Kyllä! Joskus aikaisemminkin tullut tämä asia esille, mutta jälleen taas tänään. Makailin kaikessa rauhassa sohvalla ja Minni istui häkkinsä päällä sukien itseään. Yhtä äkkiä neiti lentää sohvan jalkopäätyyn, tepastelee jalkani luo ja nappaa varpaasta nokalla kiinni. Tämän jälkeen tuhatta ja sataa häkin päälle ja kauhea vihellyskonsertti päälle ja kaula pitkällä katseltiin minuun päin. Tämän jälkeen välissä käytiin hakemassa rapsutuksia normaaliin tapaan. Ja hetken kuluttua sama kuvio taas uusiksi. Sukimisesta sohvan kautta takaisin häkin päälle ja sama konsertti pystyyn. Tämän jälkeen taas neidin käytös 'normaalia'. Eikä itse puremin kummallakaan kerralla ollut kova, mutta sen verran siinä oli voimaa että ei huomaamatta jäänyt. Nyt neiti istuukin tuolla olohuoneen oven päällä ja tainnut kasetti jäädä päälle. "Terve terve terve.. voivoivoi.. terveterve.. voiiivoi.." :D

Papukaijan kastelu sumupullolla

Tämä on sellainen asia mikä ei automaattisesti ole varmaan yhdenkään linnun suosikkilistalla, mutta itse en tiedä yhtään papukaijaa joka ei kastelusta olisi oppinut pitämään. Olen kyllä lueskellut forumeilta että näitäkin tapauksia löytyy. Meillä ei tuo sumupullo ollut parilla ekalla kerralla oikein ystävä, mutta nyttemmin sitä oikeastaan jo rakastetaan. Pelkkä sumupullon näkeminen saa Minnin jo hykertelemään ja itse kastelutilanne tuntuu olevan linnulle unelmien täyttymys :D Papukaijaa olisi hyvä kuitenkin sumuttaa kerran kahteen viikkoon, vaikka lintu ei siitä pitäisi. Ja tämä sen takia että pieni kosteutus tekee sulkapeitteelle hyvää. Pitää myös sitten muistaa että kun lintu on kostea, meidän tapauksessa läpimärkä ;D, niin että eläin on sellaisessa paikassa missä ei ole yhtään vetoa. Näin vältetään linnun vilustuminen ja siitä mahdollisesti seuraavat muut sairastelut.

Lisäyksenä videopätkä Minnin aamusuihkuilusta :P

Suukkoihin tykästyminen

Minni on tykästynyt suukotteluun kyllä aivan täysin. Neidillä onkin tullut ihan tavaksi että se lentää luokse kun haluaa suukkoja. Kurkottelee kaula pitkällä suuta kohti ja päästää suukottelu-ääniä :D Sitten kun neiti on muutamat suukot saanut niin on se taas hetken aikaa tyytyväinen ja malttaa vastaanottaa rapsutuksia ja leikkiä omia leikkejään. Sitten taas jonkun ajan päästä pitää tulla suukkoja kerjäilemään. Tämähän on vain yksi keino neidille kerjätä minulta huomiota, mutta yksi toimivimmista. Yleensä neiti touhuaa mielensä mukaan, mutta välillä taas oikein huomaa miten se tykkää tulla tykö ja haluaa huomioni. Eikä se ole vain niin että minä aina rapsutan, saa sieltä myös rapsutusta ja hiusten sukimista takaisin :D

Roikkuminen, tapa hankkia ulottuvuutta

Minni käyttää tätä asiaa hyvinkin paljon hyväkseen. Niin leikeissään tai liikkumisessaan, mutta myös pahantekemiseenkin :D Liikkumisen osalta neiti kiipeillessään roikkuu milloin mistäkin että yltää ottamaan nokallaan tukevan otteen seuraavasta kohdasta jotta matka voi jatkua. Leikkien lomassa roikutaan kanssa milloin mistäkin, ja pää alaspäin tuntuu maisemakin miellyttävän neitiä usein :P Mutta sitten tähän varsinaiseen asiaan, olen järjestellyt kämpän mielestäni niin ettei neiti pääsisi mihinkään 'kiellettyyn' käsiksi. Tämä on kuitenkin osoittautunut monta kertaa virheelliseksi tiedoksi. Miten tuo pieni lintu voikaan venyä niin uskomattoman pitkäksi että onnistuu repimään milloin mitäkin tavaroita pois hyllyistä ja muualta. Mutta tämän myötä ovat tavarat myös löytäneet omat paikkansa sitä mukaa kun tämä asia on ilmennyt. Tänään tuleekin 4kk siitä kun tuo terroristi saapui minulle :), niin paljon on tapahtunut, ja niin paljon on vielä tapahtumatta :)

Esimerkki siitä miten papukaija sotkee

Hyvänä jatkona edelliseen kirjoitukseen. Siivosin olohuoneen tuossa pari tuntia sitten niin ettei ainuttakaan untuvaa jäänyt pyörimään mihinkään. Noh, nyt parin tunnin jälkeen katsaus siihen mitä neiti on saanut aikaan. Untuvia tästä koneelta katsottuna pyörii olohuoneen lattialla 12kpl, lattia häkin edustalla on siementen peittämä, pari jätöstä lattialla, muutama lego palikka viskottu häkin katolta lattialle. Ja tämä kaikki tehty kahteen tuntiin. Eli tosiaan jos on joku siisteys intoilija niin en todellakaan viitsisi suositella papukaijaa lemmikiksi :D Tehokas tuo neiti on sotkemaan mutta siihen nähden mitä se sotkee, ja miten paljon se antaa sisältöä elämään niin pikkuvikoja ;)

Hyviä asioita muistaa

Tässä tuleekin pikku lista siitä, mitkä ovat hyviä asioita tietää ja muistaa papukaijoista, jos sellaisesta haaveilee. Ettei sitten tule vain yllätyksiä vastaan.

Ensinnäkin, papukaijat sotkevat. Ne pöllyävät ja levittelevät siemeniä ja omia untuviaan koko asuntoon. Vaikka lintu olisi vain yhdessä huoneessa, kantautuu pöly varmana koko asuntoon, jos on kyse normaalikokoisesta kämpästä. Tämä tarkoittaa sitä että jos haluaa ettei huonekalujen, hyllyjen ym. päällä ole pölyä, saa nitä olla joka päivä pyyhkimässä.

Toiseksi, papukaijat pitävät meteliä. Varsinkin kun on kyse isoista linnuista, on myös meteli isoa. Oma lintunikin on oikeastaan äänessä sen aikaa kun valoisaa on. Siinä saa olla hyvät suhteet naapureihin jos kerrostalossa asuu. Ison papukaijan/kakadun äänentaso nousee helposti yli 100 dB jos eläin vaan niin haluaa.

Kolmanneksi, papukaijat hajoittavat asioita. Varsinkin isoista linnuista puhuttaessa, on eläimen nokka kuin voimapihdit. Sillä on kiva ottaa kiinni milloin mistäkin, mikä sattuu vain kiinnostavalta näyttämään. Siinä on huonekalut, ovenkarmit, sähköjohdot ym. kovilla kun lintu pääsee niihin käsiksi. Tulee myös muistaa että lintu puolustautuu puremalla ja jos se ei jostain syystä halua esim. tulla kädelle, voi se purra, ja allekirjoittanut voi sanoa että se sitten kanssa sattuu.

Neljänneksi, papukaija tarvitsee aikaa. Lintu ei ole vain koriste nurkassa, vaan se on lemmikki joka tarvitsee aikaa, huolenpitoa, seurustelua ja aktiviteetteja. Linnun kanssa pitää päivittäin touhuta ja leikkiä ettei se stressaannu tai muuten voi huonosti. HOX!, isot papukaijat elävät 50-90v joten oletko valmis huolehtimaan toisesta niin kauan, joka päivä?

Viidenneksi ja viimeiseksi, jos haluat hommata papukaijan, oli se sitten pieni, keskikokoinen tai iso. Perehdy lajiin, sen luonteeseen, käytökseen, mahdollisiin lajikohtaisiin erikoisuuksiin ym. perinpohjin ennen kuin edes hankit linnun. Internet on pullollaan forumeita ja asiasivuja, mistä saa paljon tietoa. Tällä keinoin varmistat että ei ole yllätyksiä luvassa ja voit panostaa lintuusi sen verran kuin se todella tarvitsee ja lintu saa hyvän ja osaavan kodin.

Itse en vaihtaisi hetkeäkään pois oman lintuni kanssa :)

Minnin puheharjoittelua

Minnillä on alkanut tarttumaan uusia sanoja sairastelun jälkeen aikas tahdilla.. Mm. uutena tuli nytten se **ttu, ja muutenkin vanhoja sanoja on alettu huutelemaan useammin.
Nyt on sitten opeteltu sanan "O-ou" käyttöä, ja tarkemmin vielä tietyssä tilanteessa.
Pari päivää harjoittelua takana ja nytten alkaakin sitten menemään homma toivotulla tavalla. Aivan joka kerta neiti ei muista "O-ou":ta huudahtaa mutta useamman kerran on jo sana ilmoille tullut kun neiti on tarpeensa tehnyt omalle paikalleen. Syynä tämän opetteluun on puhtaasti se, että kun neiti tekee tarpeitaan välistä myös ei toivottuihin paikkoihin, niin osaisi tuo asiasta 'ilmoittaa' niin tulisi samantien pyyhittyä pois. Asian huono puoli tässä on nyt se että tuota "O-ou":ta tulee sitten kyl muutenkin tuolta niin turhia tarkastuskäyntejäkin tulee :D Mut hauskaa on :P

Papukaija ja uudet asiat

Tämä on sellainen asia mikä on täysin lintu- ja asiakohtainen. Mutta kyseessä on nyt lähinnä uudet lelut, huonekalut ja muut vastaavat. Minni hyväksyy nämä asiat hieman vaihtelevasti. Jotkut lelut kelpaavat heti paloiteltaviksi, toisia pitää taas katsella turvallisen etäisyyden päästä muutamia päiviä. Yleensä uusiin asioihin tutustutaan meillä niin sanotusti kädestä pitäen, eli neiti on joko olkapäällä tai kädellä turvassa kun uusi lelu tai vastaava tuodaan näytille. Minni itse sitten valitsee että onko lelu käyttökelpoinen heti vai ei. Hyvänä esimerkkinä tämänpäiväinen, kun keräsin Minnin duplot, puupalikat ja muut lelut yhteen pahvilaatikkoon. Neiti istui keittiön lampun päällä pitkät tovit ennen kuin uskaltautui lähemmäksi laatikkoa. Vielä ei ole laatikolle uskaltauduttu mutta eiköhän lelujen kaipuu vie voiton ja neiti menee niitä hakemaan. :)

Minni möykkää taas :P

Elikkäs pari päivää tässä nyt on viel normaalia tarkemmin tarkasteltu Minnin kuntoa, että miten on parantuminen edennyt... Hetkinen, onko tuo lintu ollut kipeänä vielä vajaa viikko sitten?? Ei todellakaan uskoisi! Minni on aktiivisempi kuin koskaan ennen, uusia ääniä on ilmestynyt vaikka millä mitalla, ja sanojakin on alettu käyttämään eri tavalla. Ennen saattoi silloin tällöin tulla 'moi' huudahdus neidin nokasta.. Nyt sitä on kiva hokea useita kertoja putkeen :D Kirosanoja en ole opettanut linnulleni yhtään, koska ei niitä jaksa n 50v putkeen kuunnella. Mutta jostain tilanteesta neiti on niitä poiminut. Tänään aamulla en ollut niin tyytyväinen neidin puheisiin kun neiti istui keittiössä tuolin selkänojalla. Ensin kuului 'moimoi.. moimoimoi', ja kun en tähän kiinnittänyt huomiota niin perään tuumattiin vain että '**ttu'. Että sellaista tänne tällä kertaa, huomenna päivä uus :D

Minnin antibioottikuuri loppui

Nyt olis tuon pienokaisen viiden päivän antibioottikuuri loppu, ja lääke kyllä todellakin tuntui hoitavan neidin vaivat pois. Ainoa merkki neidin sairastelusta on oikeastaan hieman löysällä oleva maha, mutta sekin johtuu todennäköisesti vain itse antibiootista. Linnun käytös on taas sitä normaalia itseään, eli koko ajan jonkin sortin jutustelun yritystä, viheltelyä, naksuttelua tai muuta ääntelyä tulee moottorinokasta pihalle. Ja tätä jatkuu melkeimpä taukoamatta tälläkin hetkellä, kertynyt kuuden päivän aikana juttuja vissiin varastoon ;) Joutunee varmaan kohta sammuttelee valot, veikkaan että naapurit eivät yöllistä konserttia oikein arvosta :D Ja mitä omiin fiiliksiin tulee, niin on todella helpottunut olo kun tästä neidin sairastelusta selvittiin näin vähällä.

Minni piristyy päivä päivältä

Kolme päivää Minnin antibioottikuuria takana ja kaksi edessä. Minni vointi on päivä päivältä muuttunut paremmaksi ja virkeämmäksi. Vihellyksiäkin on alkanut tulemaan melkein jo vanhaan tapaan eikä kämpässä ole enää niin hiljaista. Tänään Minnillä kävi myös koiravieras, sama joka on käynyt aikaisemminkin. Ja taas tuli todistettua että ei se ole aina se pienempi kumpi pelkää :D Minni olisi ollut valmiina taas härnäämään koiraa joten neiti saikin sitten olla häkissä että koira pystyi olemaan kyläilemässä edes jotenkuten levollisin mielin :D Koiran osalta vierailu oli taas hiukan liian jännä ja kaveri pyöräytti pikku tortut jännityksestä johtuen lattialle. Mutta eiköhän tuo koiruuskin pikkuhiljaan Minniin totu :)

Aamukatsaus Minnin vointiin

Tuossa hetki sitten tulin yövuorosta takaisin kotiin, ja tapojeni mukaan, kenkien pois oton jälkeen seuraavaksi aukesi Minnin häkin ovi. Neiti aloittikin siinä vaiheessa jo siipien venyttelyn, ja ei aikaakaan niin Minni tuli ulos häkistään. Yleisolemus neidillä on suht pirteä, ympärillä olevat tapahtumat kiinnostavat melkein vanhaan malliin, ja minun perässä kuljetaan asunnossa. Mutta aivan oma itsensä Minni ei kuitenkaan vielä ole, koska viheltely ja epämääräinen sanojen huutelu uupuu vielä. Ja näyttäisi tuo vatsa olevan vielä hiukan löysällä. Mutta toiveet pikaisen paranemisen suhteen ovat korkealla. Aamun antibiootti-annos upposi neidin kupuun melkeipä herkun tavoin, kun Minni itse lensi luokse kun näki lääkepullon ja ruutan minulla kädessä. Nyt hieman rapsutuksia murulle ja sitten molemmat unten maille :)

Antibiootin antaminen papukaijalle

Saimpas tuossa nyt aikaiseksi lisättyä videon YouTubeen siitä miten helpolla pääsen tuossa antibiootin annossa. Selvästikkin huomaa miten neiti oikein odottaa lääkettään. Taitaa se maku miellyttää, koska antibiootista tuskin mitään hyviä olotiloja tule ;D Jatkossa alkaa myös ilmestymään muita videoita tuonne YouTube-kanavalle.

Ja mitä Minnin vointiin tulee, niin neiti piristyy hetki hetkeltä. Eli näillä näkymin näyttää siltä että eläinlääkäri valitsi juuri oikean lääkkeen vaivaan. Aika helpottunut olo omistajalla tällä hetkellä. :) Päivitellääs taas huomenissa kuulumisia ja fiiliksiä et missä mennään.

Minnin vointi kääntynyt parempaan suuntaan

Tänään Minnin vointi on ollut jo silminnähden parempi, ja eläinlääkärin määräämä antibiootti tuntuu purevan sairauteen :) Tuossa aikaisemmin arvuuttelin että minkähänlainen taistelu tästä antibiootin antamisesta tulee, kun kahdesti päivässä neitiä pitää lääkitä oraalisesti. Eli ei muuta kuin antibioottiliuos ruuttaan ja suuhun.

Ensimmäisellä kerralla Minni ei tosiaan ajatuksesta tykännyt yhtään ja silloin joutuikin neidin käärimään pyyhkeen sisään että sai lääkkeen annettua. Toisella kertaa voitiinkin unohtaa jo pyyhkeen käyttö ja riitti että neitiä piti yhdellä kädellä hellästi paikoillaan ja sormella hieman nosti päätä. Mutta tänään aamulla alkoi itseäni oikein huvittamaan, että miten helpolla tästä hommasta selvisikään. Otin Minnin polven päälle istumaan ja aloin ravistamaan lääkepulloa, tässä vaiheessa neiti jo kaula pitkällä seurasi tapahtumia. Siinä vaiheessa kuin sain lääkkeen ruuttaan niin neiti alkoikin jo kuroittelemaan ruuttaa kohden. Ja siinä vaiheessa kun neiti sai siitä otteen niin ei muuta kuin lääkkeet suuhun :)
On muuten vadelman makuista, joutu ihan maistamaan, eli tuntuu kelpaavan myös neidille :D

Ohessa pari lupaamaani kuvaa :)

 

Edelleen hiljaista häkissä

Vaikka tiedänkin että antibiootit eivät vaikuta vielä vajaassa vuorokaudessa eläimille sen nopeammin kuin ihmisillekkään, on oloni varmasti niin pitkään vaivautunut ennen kuin Minnin tila lähtee kääntymään parempaan. Toistaiseksi tilassa ei ole vielä tapahtunut juuri mitään :/ Lintu on edelleen uninen, sulat pörhöllään ja pääasiassa vain nukkuu. Ja eniten ehkä vaivaa että Minni on hiljaa!! Se oli ensimmäisiä merkkejä muutenkin siitä että kaikki ei ole kohdallaan koska tuolle neidille eikä tuolle lajille ole ollenkaan tavanomaista olla aivan ääneti.

Tosiaan, keskustelin asiasta papukaijoihin ja lintuihin erikoistuneen eläinlääkärin kanssa, ja eläinlääkäri tuli kertomani perusteella siihen tulokseen että kyseessä on tulehdustila. Joko kuputulehdus tai sitten tulehdus muualla suolistossa.
Lääkkeeksi tähän vaivaan lääkäri soitti reseptin apteekkiin, Amovet Vet:iä 0.7ml kahdesti päivässä, viiden päivän ajan. Kyseinen antibiootti on yleisantibiootti mitä annetaan pääasiassa koirille, kissoille ja muille isommille lemmikeille.

Huolta, murhetta ja stressiä linnun sairastelusta

gt öf6 <-- Minnin kirjoituksia :D

Asiaan. Eilen kiinnitin huomion siihen että Minni ei ollut aivan oma, energinen itsensä. Ja myöhemmin päivällä alkoi esiintymään kirkkaan nesteen oksentelua, ja ripulointia. Tässä vaiheessa alkoi myös isännän pää harmaantumaan. Ilta oli jo pitkällä, eikä papukaijoihin erikoistuineita eläinlääkäreitä tavoitettavissa. Illasta lähdinkin sitten töihin, todella epävarmoin fiiliksin.

Aamulla palasin töistä, ja Minni oli entistä nuutuneemman näköinen, ja häkin pohjallakin oli 'uni orren' alla märkä läntti merkkinä oksentelusta. Tässä vaiheessa ei pidä enää aikailla, vaan puhelin kouraan ja konsultoimaan papukaijoihin erikoistunutta lääkäriä.

Lääkäri kyseli neidin oireet, ruokavaliot, oksennuksen ja ulosteen muodon, ja tuli siihen tulokseen että kyseessä on joko tukos tai tulehdus suolistossa. Näinpä lääkäri soitti minulle reseptin apteekkiin ja ei muuta kuin antibioottia prinsessalle.

Ensimmäinen lääkeannos on nyt annettu, pyyhkeen ja pienen kärsivällisyyden avustamana. Isommilta ongelmilta vältyttiin ja nestemäinen antibiootti valahti nokasta neidin vatsaan. Nyt molemmat kaipaavat lepoa, joten Minni kainaloon sohvalle rapsuteltavaksi.

Lisää tekstiä ja mahdollisesti kuvaakin aiheesta tulossa varmaan jo heti huomenissa.

Huomion hakemista

Minni on oikea mestari huomion hakemisessa, jopa niinkin hyvä että onnistuu sen huomion viemään vaikka siihen ei aivan aina saisi sortuakkaan. Tulin tuossa juuri töistä ja päästin tapojeni mukaan neidin häkistä ulos. Ensin tyttönen lenti pikku lenkin huoneen ympäri, istui sitten häkin oven päälle, teki tarpeensa ja huudahti "kakka!"

Tämän jälkeen alkoi sitten se nyhjääminen, toinen ollut kotona itsekseen reilut 12 tuntia niin ei taas ensimmäiseen puoleen tuntiin saanut mitään rauhaa neidiltä. Neiti istui olkapäällä hinkkaamassa päätään vasten poskeani ja kerjäämällä kerjäsi rapsutuksia ja huomiota. On se kiva tulla kotiin kun joku odottaa :)