Apua, nytkö jo?? Kyllä vain.. ihan en osannut odotella vielä tänä vuonna tuota, mutta niin vain alkaa olemaan 'kuuma' neiti tuo Minni, eli teini-iän kynnyksellä ollaan.. Onnekseni naarailla tuo hyrräily on paljonkin lievempää kuin uroksilla. Noh, mitenkäs tämä nyt sitten ilmenee?? Siitä seuraavassa..
Ensinnäkin neidin käytöksestä näkee kyllä kenet se on nyt 'parikseen' valinnut.. Lintu kiehnää minussa koko ajan, kun hellyyspuuska iskee.. Ja ei anna siinä mielentilassa minulle mitään rauhaa.
Minni on ruvennut roikuttelemaan siipiään, eli näyttää siltä että siivet roikkuvat rennosti linnun vierellä. Samalla kun lintu sitten heiluttelee näitä roikkuvia siipiään, se vikisee, huohottaa, ulisee.. Yökkii niinkuin yrittäisi oksentaa ruokaa minulle. Samalla neiti yrittää myös painia käteni kanssa jos sitä pyytää kädelle ja tarjoaa käden eteen. Tällaista painimista esiintyy varsinkin käsin kasvatetuilla papukaijoilla. Hyvä esimerkki tällaisesta käyttäytymisestä.
Toinen ilmenevä käytös on 'reviiritietoisuus', eli mustasukkaisuus :D Jos joku, tai jokin keskeyttää Minnin kosiskelut, niin Minni ei sitä tontillaan suvaitse, piste. Eilen kaverini sai tämän kokea kun tuli kylässä käymään.
Minni siinä juuri kosiskeli minua kun ovikello soi, tämä keskeytti neidin puuhat ja lähdin avaamaan oven. Kaverini tuli sisälle ja erehtyi menemään kahiseva takki päällä olohuoneen puolelle, missä Minni oli. Minnihän ei siis siedä mitään kahisevaa oikein, joten tämähän maksimoi neidin pahapäisyyttä. Ennen kuin itse ehdin olohuoneen puolelle, oli Minni jo lentänyt kaverini olkapäälle, nokkinut ja repinyt takkia, ja oli tuo ehtinyt poskipäähänkin tuikkaamaan nokallaan ennen kuin ehdin ottamaan linnun pois kaverin niskasta.. Hmm.. minkähän takia meillä ei käy tuttui niin usein enää kylässä? :D Mutta tosiaan, Minni ei tykännyt yhtään kosiomenojen keskeytyksestä, saati keskeyttäjästä.
Sen jälkeen kun olin linnun ottanut pois kaverin niskasta niin vein kaverin takin eteiseen ettei Minni suivaantuisi enempää. Mutta neithän ei tähän vielä tätä asiaa jättänyt.. Sulat pörhöllään kyräillen Minni yritti useampaan otteeseen lähestyä vierasta, ja tilanne olisi todennäköisesti päättynyt siihen että neiti olisi nokkaansa pian vieraaseen käyttänyt. Tästä syystä tuumasin neidille että "Nyt Minni lähtee jäähylle", tuttu sanonta sai linnun sulat kuin liimaantumaan kroppaan kiinni ja neiti matkasi kädelläni häkkiin. Vartin jälkeen lintu olikin taas oma suloinen itsensä eikä sitä enää mikään kismittänyt.
Eli tällaisissa tunnelmissa menee tämä kevät, ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä useat muutkin keväät, kun hormonit alkavat pienen linnun mieltä vellomaan. Saa nähdä käykö meillä kohta enää ollenkaan vieraita ;D
Untuvien pölinää, kovia ääniä ja sekalaista höpöttelyä, siitä on tämän papukaijatalouden arki tehty. Blogissa seurataan Afrikan harmaapapukaija Minnin ja omistajansa yhteiseloa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti